Kaikki paiskaantui yhtäkkiä silmien eteen. Puoliso viedään kuulusteluihin ja minut myös. Lapset jäävät hölmistyneiden isovanhempien luo hätääntyneinä. Muutaman päivän kuluttua pääsen kotiin, mutta mieheni viedään tutkintavankilaan. Emme saa olla häneen yhteydessä.
Kun tapahtuneeseen on palattu läheisten kanssa uudelleen ja uudelleen, puhumisen tarve häviää pikkuhiljaa. Mutta lasten pahan olon näkeminen on riipivää. Tämä ei ole vain yhden ihmisen juttu, vaan vankilatuomio koskettaa koko meidän lähipiiriä, isovanhempia ja muita.
Olihan sitä aluksi ihmeissään, että kun ollaan yhdessä hoidettu talous ja muut asiat, niin nyt minun pitikin hoitaa kaikki – ja moni asia tulee ihan uutena vastaan.
Vankilatuomio ei ole asia, johon osaisi varautua. Minulla ei ollut mitään tietoa, miten tällainen tilanne yleensä etenee. Milloin puolisoa pääsee tapaamaan? Kuka päättää meidän asioista ja missä? Miten minun tulisi nyt toimia, jotta saan perheeni arjen taas toiminaan? Tietoa löytyy itse kaivelemalla, mutta joku infopaketti ollut ollut kiva.
Tekee pahaa nähdä kuinka syvää lasten huoli ja ikävä on. Päivällä heillä on kauhea vauhti päällä, mutta kun meno rauhoittuu, niin tulee itku ja ikävä. Eihän siihen muu auta kun tuntea ne tunteet yhdessä. On kuitenkin vaikea olla kaikkien lasten tukena, kun se ikävä tulee usein samaan aikaan illalla ja yöllä, kun he ovat omissa huoneissaan.
Parisuhteemme on nyt tavallaan katkolla. Lapset menevät sen edelle, ja kohtaamisia on niin vähän, ettei meidän omia juttuja ehdi tai viitsi puhua. En halua, että se on lapsilta pois.
Kyllähän tämä hermoja kysyy, mutta muille samassa tilanteessa oleville sanoisin, että kyllä asiat etenee, vaikka hitaastikin. Ja kaikella on aikansa, sillä parisuhteellakin. Ja sitten suosittelisin, että olisi jotain mielekästä sisältöä elämään, ettei jäisi miettimään liikaa, vaan elämä tuntuisi menevän vähän eteenpäin. Ja ehkä se helpottaa tietää, että näin on käynyt jollekin ennenkin.
Ollaan me lasten kanssa monet kerrat itketty yhdessä ja kohdattu sitä ikäväasiaa sillä tavalla, annettu tuntua. Nyt helpottaa kun puolisoni on päässyt avovankilaan, lähemmäksi meitä ja ollaan päästy tapaamaan pidemmäksi aikaa.
TEKSTI: Julia Rauhansalo, kirjoitettu perheen äidin haastattelun pohjalta
Koskettaako rangaistuksen suorittaminen sinua? Oletko vangin läheinen? Tule kanssamme kahville ja kuulemaan muiden kokemuksia ja tuen mahdollisuuksista.
Mitä: Läheisen ilta
Milloin: 5.6.2019 klo 17-19
Missä: Kauppakatu9 , Kuopio
Tilaisuuden järjestävät Kuopion ensikotiyhdistyksen Vanhempi vankilan portilla -hanke, Setlementti Puijolan Mahku -toiminta ja Kirkkopalveluiden Erityisesti isä -toiminta.
Lisätiedot:
Julia Rauhansalo
p. 044 3697 216
