Minä olen elänyt onnellisen lapsuuden. Sellaisen, josta muistetaan aurinkoiset kesät ja pakkanen talvella mäenlaskuineen. Koskaan ei satanut, paitsi silloin kun oli mahtava kaatosade, johon juostiin kastumaan ja naurettiin. Onnellinen elämä muuttui ennalta arvaamatta, kun äitini yllättäen kuoli. Olin tuolloin 8-vuotias.
En muista äitini kuolemaa seuranneesta vuodesta mitään satunnaisia välähdyksiä lukuun ottamatta. Tästä murheesta huolimatta olin onnekas; sain kasvaa paitsi isäni, myös monen muun turvallisen aikuisen ympäröimänä. Oli mummo ja mummi, tädit, sedät, äitipuoli ja minulle rakkaista rakkain kummitäti. Heistä muodostui yhteisö, joka tuki minua vaikeana aikana ja kannusti ja rohkaisi eteenpäin. Kesän aurinko jatkoi paistamistaan elämässäni.
Miksi sitten olen mukana Kuopion ensikotiyhdistyksen toiminnassa?
Elämäni tarinalla on roolinsa siinä. Suurempi rooli on kuitenkin yhdistyksen toiminnassa pitkään mukana olleella Tuula Väätäisellä. Tutustuin Tuulaan aivan sattumalta, lentokoneessa, Helsingin ja Kuopion välisillä lennoilla. Sattuma toi meidät istumaan vierekkäin useamman kerran.
Tulin kertoneeksi omasta lapsuudestani Tuulalle, joka kertoili tarinoita omasta elämästään. Tuula pyysi minut mukaan yhdistyksen toimintaan, ja vastasin kutsuun myöntävästi. Alussa ihmettelin kovasti, miten minä voisin olla avuksi ja olisiko minulla mitään annettavaa, koska ammattini on ilmailun parissa.
Nyt olen mukana Kuopion ensikotiyhdistyksen hallituksessa jo neljättä vuotta. Olen oppinut paljon suomalaisesta yhteiskunnasta ja siitä, kuinka hyvinvointiyhteiskuntamme pyrkii auttamaan heikommassa asemassa olevia.
On tärkeää, että kaikilla on mahdollisuus saada tukea vaikeuksien keskellä. Elämä on arvaamatonta. Kuka tahansa voi pudota kesän auringosta synkkään syyssateeseen ilman omaa syytään, onnettomien sattumien seurauksena. Lapsia myös syntyy ja kasvaa perheissä, joissa vaikeudet ovat kasaantuneet sukupolvien yli. On vaikeaa antaa lapselleen hyvää, jos sitä itse ei ole koskaan saanut.
Tästä syystä uskon vahvasti siihen, että tukemalla ja kannustamalla pääsee huomattavasti pidemmälle kuin tuomitsemalla tai selkänsä kääntämällä.
Meistä jokainen tarvitsee toisia ihmisiä, turvaverkkoja ja yhteisöä, joka tukee ja kannattelee eteenpäin vaikeuksien keskellä – ja iloitsee yhdessä hyvinä hetkinä.
Katariina Syväys
Kuopion ensikotiyhdistyksen hallituksen jäsen
Sinäkin voit muuttaa tarinaa. Näytä tukesi ja liity Kuopion ensikotiyhdistyksen jäseneksi.
