Kuntoutumisessa vertaistuella on tärkeä rooli. Marraskuussa 
2018 Ensikoti Iidan ja avopalveluyksikkö Liinan yhteistä vertaisryhmää kävi vetämässä Iina, joka halusi jakaa tarinansa kanssanne.
IINAN TARINA
”Lapsuuteni muistan hyvänä ja ns. normaalina. Meillä kotona ei käytetty alkoholia. Elinkin normaalia lapsen elämää siihen asti, kun täytin 13 ja siirryin yläasteelle. Murrosiässä kapinani oli todella raju ja muutuin täysin. Muille ulospäin olin ”kovis”, vaikka oikeasti olin todella huonovointinen ja huonon itsetunnon omaava lapsi. Tunsin oloni jotenkin turvattomaksi ja kaipasin elämääni ”SITÄ JOTAKIN”, jonka ajattelin löytyneen ensimmäisten kännien jälkeen.
Ajauduin pian huonoihin piireihin ja jo 14-vuotiaana käytin alkoholia, lääkkeitä ja kannabista. 16-vuotiaana kokeilin ensimmäistä kertaa amfetamiinia ja muistan edelleen ajatuksen, että nyt olen löytänyt elämäni tarkoituksen. Se oli rakkautta ensi piikistä ja siitä jatkui 15-vuoden pituinen päihde- ja rikoskierre, jonka aikana sain myös ensimmäisen lapseni. Hänen kanssaan olin ensikodissa ja Järvenpäässä hoidossa. Viimeisen hoidon jälkeen totesin, että lapsen ei ole hyvä olla kanssani, koska en kykene lopettamaan käyttöä. Lapseni oli vajaa neljä vuotta, kun hänet sijoitettiin perheeseen ja oma käyttöni vain jatkui.
Tulin uudelleen raskaaksi ja lähdin raskaana ollessani taas kuntoutukseen, siinä toivossa, että jos tällä kertaa kykenisin lopettamaan. Olin hoidossa vuoden ja kolme kuukautta. Kotiuduin ja ajattelin minulla menevän hyvin, kunnes eräänä aamuna heräsin sairaalasta heroiiniyliannostuksen jälkeen. Se oli hetki jolloin tajusin, etten kykene tähän yksin. Olin valmis tekemään mitä vain ja ottamaan apua vastaan joka suunnasta. Mitä vain, kunhan lastani en menettäisi.
Pääsimmekin poikani kanssa takaisin ensikoti Iidaan viiden kuukauden kuntoutusjaksolle. Meille kävi pitämässä ryhmää mies, joka oli itse alkoholiaddikti. Sain kuulla häneltä siitä, että olen sairas, en huono tai moraaliton ihminen. Sain toivoa, että kuka vain kykenisi parantumaan ja jopa minulla on mahdollisuus toipua. Siitä alkoi toipumiseni tie, joka on ollut pitkä ja kivinen. Ensimmäiset kuukaudet olivat yhtä tuskaa, mutta samalla toivoa paremmasta ja uskoa siihen, että minä kykenen siihen vertaistuen avulla.
Elämäni nykyään on sellaista, mistä en koskaan olisi osannut unelmoida. Kaiken olen rakentanut uudelleen ja rakastan elämää selvin päin. Osaan ottaa tunteet vastaan, hyvä ja huonot ja jakaa ne muiden toipuvien kanssa.
Loppukesänä aloitin kokemusasiantuntijakoulutuksen, ajatuksena, että jos voin omalla tarinallani ja kokemuksellani auttaa edes yhtä ihmistä, se on parasta mitä minä tiedän. On annettava eteenpäin sen minkä on saanut, ja itse olen saanut apua niin paljon, että annan sitä eteenpäin niin paljon kun mahdollista.”
Iina, toipuva addikti 1.11.2018
Puhtaana 4v. ja 4kk, päivä kerrallaan.