Itselläni on takana kaksi lapsiperheen eroa. Ero on herättänyt huolta omasta sekä lasten pärjäämisestä. Kaverini ehdotti toisen eron jälkeen osallistumista vertaistukiryhmään, jossa voi käsitellä eroa toisten saman kokeneiden kanssa. Alkuun hieman epäröin, mutta olen kiitollinen, että osallistuin tuolloin ryhmään: tavallisten ihmisten kesken jaetut kokemukset erosta auttoivat käsittelemään omaa eroa.
Olen toiminut erovertaistukihenkilönä nyt seitsemännettä vuotta. On merkityksellistä, kun ihminen kohtaa ihmisen, kertoo tarinansa tai vaikka vain kuuntelee, jos ei ole valmis kertomaan omaa tarinaansa. Kun ollaan vapaaehtoisena vertaisina, eikä toimintaa turvata rahalla, ei synny vääristynyttä mielistelysuhdetta. Kohdataan samalla ”levelillä”, eikä tällaisia tarinoita kuule muualla. Erovertaistukihenkilönä ei varsinaisesti auteta tai anneta suoria vastauksia, vaan kerrotaan kuinka on itse selvinnyt, ollaan tietoisesti läsnä, riittävän avoimena ja luottamuksella. Vertaisryhmissä voi myös oppia toisten tarinoista, kuinka itse ei toimisi eron hetkellä. Ryhmässä saa purkaa epäedullisia tunnereaktioita.
Erovertaistukitoiminta on mielen maiseman avaamista, kun jaetaan toisten ihmisten kesken arvokasta ja kipeää kokemusta. Erovertaiskahvila on matalan kynnyksen paikka, sen lisäksi järjestetään suljettuja vertaisryhmiä. Ryhmäkoko vaihtelee, koen että 5–8 henkilön ryhmä takaa riittävät mahdollisuudet läsnäololle, kokemusten jakamiselle ja aitoudelle. Kaikki eivät halua käsitellä asioitaan ryhmissä, silloin voidaan tavata kahden kesken esimerkiksi ulkoilun merkeissä.
Parasta erovertaistukihenkilönä olemisessa on huomata vertaisuuden voima, ja kuinka paljon se antaa ihmisille. Nähdä eron kokeneiden eheytymisen polku ja perheiden selviäminen. Ryhmässä näkee kiitollisuuden toisesta ihmisestä, vaikkei sitä pystyisi suoraan ääneen sanomaan. Erovertaistukihenkilöinä voi toimia kaikenlaiset tarinat, henkilöt ja kuuntelijat. Tukihenkilöksi kannattaa kouluttautua järjestöjen kautta sitten, kun pystyy puhumaan omasta erostaan avoimesti ja jakamaan kokemuksia.
Itse luin 50 kirjaa vuodessa eron jälkeen toivoen saavani vastauksen kysymykseen, miksi erotaan. Lopulta ymmärsin, että on yhtälö nimeltä rakkaus, jossa päätetään olla yhtä eikä tiedetä miksi, joten ei voida myöskään tietää miksi erotaan. Eron hetkellä on hyvä muistaa, ettei ihminen voi päättää mitä ajattelee eikä tiedetä mistä ajatukset tulevat. Loppuun vielä itselleni mieleen jäänyt lause: ”Ole varovainen mitä toivot, koska voit saada sen mitä tarvitset.” Näiden asioiden hyväksyminen on auttanut oman eron käsittelyssä.
Erovertaistukihenkilö Jussi
Teksti: Elna Ylönen ja Hanna Meriläinen. Teksti kirjoitettu erotukihenkilön haastattelun pohjalta.
