Voi meitä naisia ihanaisia. Olemme herkkiä, vahvoja, taitavia, tietäviä, kovia, pehmeitä, reippaita, rauhallisia, ihania, kamalia, suuria, pieniä… mutta aina arvokkaita ja erityisiä. Siitä huolimatta arviolta 53% yli 15 -vuotiaista naisista kohtaa lähisuhteissaan väkivaltaa. Tämä pistää pohtimaan, mikä meissä on sellaista, että meitä pitää väkivalloin kohdella ja kontrolloida. Tarkoittaako tämä sitä, että olemmekin uhka, vaara, jota pitää hallita ja kontrolloida väkivalloin?
Usein naisia väkivalloin kohtelee mies. Mies, joka on vastapari, kumppani ja mahdollisesti myös yhteisten lasten toinen vanhempi. Ihminen, johon uskomme pystyvämme luottamaan, jolta odotamme kunnioitusta, arvostusta, ihailua ja lempeyttä. Hän, jonka emme uskoisi haluavan satuttaa. Ihminen, jota tahdomme arvostaa, kunnioittaa ja rakastaa. Mies on usein naista isompi, vahvempi ja parempi tuloinen. Millä me naiset uhataan ja mitä?
” Kokemani väkivalta on ollut näkymätöntä, joka on vahingoittanut hitaasti ja varmasti näkyviä jälkiä jättämättä. Silti se oli hengenvaarallista ja tappavaa.”
” Minua tarvittiin projisoinnin kohteeksi, tunteiden kaatopaikaksi, turhautuneisuuden ulkomuodoksi, arvottomuuden osoitteeksi. Tärkeä rooli, joka oli viedä hengen.”
Toki myös naiset kohtelevat kumppaneitaan kaltoin ja väkivalloin monin tavoin ja oikeuttavat sen itselleen. Henkinen väkivalta on yleisin väkivallan muoto ja siinä naiset ovat tasavertaisempia miesten kanssa. Henkinen väkivalta on erityisen vahingoittavaa läheisessä ihmissuhteessa. Se voi esimerkiksi olla jatkuvaa tyytymättömyyttä, tahallisuutta, kostoa, toisen huomiotta jättämistä ja emotionaalista hylkäämistä, mollaamista sekä arvostelua.
Voi miten sitkeitä naiset ovatkaan. Koetaan ja kärsitään, silti jatketaan elämää eteenpäin. Eläisimmepä yhteistä hyvää tavoitellen niin yksilön kuin yhteiskunnan tasolla. Silloin voisimme kaikki paljon paremmin. Kenenkään ei tarvitsisi olla toistaan vahvempi tai merkityksellisempi. Yleensä kun käytämme valtaa, voimaa tai vääryyttä läheistämme kohtaan se kertoo enempi meistä. Peloista, turvattomuudesta, hädästä ja häpeästä. Ei paremmuudesta, eikä ylemmyydestä.
Ei enää jätetä kertomatta kokemuksia väkivallasta, vaan puhutaan niistä ja tehdään näkyviksi. VÄKIVALTA kun saa VOIMANSA VAIKENEMISESTA.
