”Ei. Ei enää päihteitä, vaan raittiutta. Kokea arki, maailma ja tunteet uudella tavalla ja opetella elämää.
Ei, ei enää päihdemaailman yksinäisyyttä. Tilalla oma perhe ja sukua. Puoliso, johon olen tutustunut uudestaan, arkea yhdessä eläen ja lasta hoitaen. Lapsi, tuo meidän maailmamme ihme ja elämälleni merkityksen tuoja, hän on nyt mielihyväratojeni valtias päihteiden sijaan. Oma äiti, jonka huolet ovat puolittuneet ja ystävä, joka haluaa jatkaa ystävyyttä siitä, johon jäimme yli kymmenen vuotta sitten.
Ei, ei enää toiseutta, vaan minuutta. Kuka minä olen ja mistä minä tulen. Millainen on ollut elämäni viiva, mitä hyvää olen saanut mukaani, mistä minun on luovuttava ja mitä rakennettava uudelleen.
Ei, ei enää maksamattomia laskuja, lisääntyvää velkakierrettä ja pelkoa kaiken menettämisestä. Uudenlainen rahan käytön malli, joka mahdollistaa meille elämän meidän ensimmäisessä yhteisessä omassa kodissa, jossa on meille kaikki tarvittava.
Ei, ei enää kodittomuutta, sen kylmyyttä ja tunnetta osattomuudesta, pienuudesta. Itse etsitty ja huolella valittu koti meille, jossa ensimmäistä kertaa verhot ikkunoissa mustien jätesäkkien sijaan ja matot lattioilla, joissa kävellä paljain jaloin. Jääkaapissa itsetehtyä ruokaa ja makuuhuoneessa puhtaat lakanat, joissa nukkua.
Ei, ei enää rikoksia: varkauksia, petoksia, pahoinpitelyjä, raiskauksia. Rikokset kohdattuina ja sovitettuina. Ensimmäistä kertaa elämässäni kerrottuina ja vakautettuina pahat teot ja kokemukset, josta matka kohti terapiaa voi alkaa.
Ei, ei enää pelkoa mielenterveyden menettämisestä minä hetkenä hyvänsä. Ahdistus ja masennus eivät ole enää kiusaajiani, eivätkä psykoottiset harhat kuiskuttele korvissani, koska olen oppinut sanomaan päihteille EI ja pyytämään apua.
Ei. Ei enää vain minä, olen myös äiti. Tämä vuosi on opettanut minulle armollisuutta, riittää, että olen riittävän hyvä ja se on jo 8 +. Lapseni on ihana sellaisena kuin hän on, ja niin minäkin omassa tavassani olla äiti. Olen rikkonut ylisukupolvisen kulttuurin halaamalla lastani ja sanomalla hänelle joka päivä kuinka rakas hän on minulle. Vanhemmuuden tukipilarit, rutiinit ja rajat, auttavat myös minua säilyttämään riittävän hyvän vanhemmuuden arjessa ja järkeni. Osaan huolehtia myös itsestäni, uskallan katsoa peiliin vailla itseinhoa. Peilistä näkyy tyyneys ja kauneus elämisen ilosta ja hetkestä.
* ** ** ** ** *
PIDÄ KIINNI- KUNTOUTUS JÄTTÄÄ PYSYVÄN JÄLJEN
Maksaisitko 180 000 € vanhemman ja vauvan vuoden mittaisesta kuntoutuksesta vai 1,6 milj. euroa vauvan huostaanotosta ja sijoituksesta tarvittaessa 18 ikävuoteen saakka sekä 1.1 milj. euroa äidin tai molemman vanhemman (2,2 milj.) syrjäytymisestä eläkeikään saakka? Kuntoutuksella saadaan mittavat säästöt. Mutta kyse ei ole vain rahasta, vaan lapsen koko elämästä.
Ensikotitoiminnasta saatujen kokemusten mukaan noin kaksi kolmasosaa vanhemmista kotiutuu yhdessä lapsen kanssa.
Vauvan ensimmäisellä vuodella on pitkäkestoinen vaikutus pitkälle aikuisuuteen. Vauva ei voi odottaa.
Tutkimusten mukaan päihdeongelmaisten äitien/perheiden vauvoista 86 % on altistunut sikiöaikana päihteille. Sikiöllä ei ole lainsäädännöllistä suojaa, mutta ensikodilla tuetaan vanhempaa siihen, ettei sikiö vaurioidu enää päihdekäytön vuoksi ja eikä riski kaltoinkohtelulle kasva. Ensikodin äitien raskaus on aina riskiraskaus. Äiti tarvitsee motivointia mahdollisimman varhain jo odotusaikana, jotta sikiötä voidaan suojella ja äidin suhde vauvaan alkaa kehittyä. Päihteitä käyttävä vanhempi ei kykene aina asettamaan vatsassa kasvavan hyvinvointia etusijalle. Motivointityö on työtä verkostojen kanssa, useita puhelinkeskusteluja ja perheen tutustumiskäynti ensikodille. Tutustumiskäynnillä on usein merkittävä kokemus vanhemmalle, joka vielä pohtii tilannettaan. Matka voi olla pitkä päihderiippuvuuden takia ja syitä löytyy monia, ettei ensikodille olla heti valmiita tulemaan. Kasaantuneiden ongelmien vuoksi ei ole helppoa repiä irti itsensä päihteitä käyttävästä puolisosta ja päihdeverkostosta. Päihdeongelmaisista äideistä 60 %:lla on diagnosoitu mielenterveysongelma, 51 % äideistä on kokenut lapsuudessaan väkivaltaa, 65 % äideistä peruskoulu on jäänyt kesken tai on ainut suoritettu koulutus.
Kansainvälisissä tutkimuksissa, joissa käsiteltiin sikiöaikaisen huumealtistuksen pitkäaikaisvaikutuksia, todettiin lapsilla oppimis- ja kielenkehityksen ongelmia, matalampaa älykkyysosamäärää, yliaktiivisuutta sekä hahmottamisongelmia, käytöshäiriöitä, aggressiivisuutta, epäsosiaalisuutta, ahdistuneisuutta ja masennusta.
Lapsen ensimmäiset elinvuodet ja vuorovaikutus vanhempien kanssa ovat hyvin tärkeitä lapsen kehityksessä. Ensimmäiset vuodet ovat tärkeää aikaa luottamuksen, omantunnon, empatian, ongelmanratkaisukyvyn, oppimisen ja tunteiden hallinnan kehittymisessä.
LAPSEN TULEVAISUUS ON TÄSSÄ.
