Kulunut kevät on ollut poikkeuksellisen turvatonta aikaa vauvaa odottaville perheille. Huoli riittävän tiedon ja tuen saamisesta on varjostanut monien vauvaa odottavien mieltä. Poikkeusolojen päättyessä, on hyvä hetki miettiä, miten nykyinen synnytyskulttuurimme turvaa perheitä uuden elämäntilanteen alkaessa? Miksi turvan tunne on niin tärkeää?

Ennakoimattomuus lisää turvattomuutta

Kevään poikkeustilanne on tuonut entistäkin näkyvämmäksi synnytykseen ja vauva-aikaan valmistautumisen merkityksen perheiden elämässä. Korona-tilanteesta johtuen perhe- ja synnytysvalmennuksia on peruttu, sairaalat ovat joutuneet rajoittamaan puolisoiden ja tukihenkilöiden osallistumista raskauden seurantakäynneille sekä synnytyksen jälkeiseen hoitoon.  Perheille on ollut epävarmaa, voivatko läheiset olla tukena vauvan ja vanhempien kotiuduttua sairaalasta.

Maailma, johon oma pienokainen syntyy, on yllättäen arvaamaton ja turvaton paikka. Turvattomuuden tunteen varassa on vaikeaa antautua vanhemmaksi kasvamisen prosessiin ja välittää vauvalle viestiä ennakoitavasta ja vakaasta ympäristöstä, johon voi kaikessa rauhassa syntyä.

Vauvan syntymä haastaa kehoa ja mieltä

Odotusaikana vanhemman mieli käy läpi suuren murroksen. Kehitystehtävänä on raivata mielessä tilaa vauvalle ja hänen tarpeilleen. Vauvaa odottava herkistyy aistimaan ympäristöä ja mieli on erityisen haavoittuva. Odotusajan viimeisellä kolmanneksella naisen ajatukset suuntaavat yhä vahvemmin synnytykseen ja siitä selviämiseen.

Myös synnytystapahtumaan tiivistyy monia, haastavia psyykkisiä prosesseja; synnytyskipu ja sen kanssa pärjääminen, sairaalaympäristö ja synnytykseen liittyvät hoitotoimenpiteet, antautuminen hoivattavaksi, vuorovaikutus hoitohenkilöstön kanssa, jännitys vauvan ensikohtaamisesta ja uuden vastuun konkretisoituminen vanhempana.

Äidin kokema odotusajan stressi vaikuttaa syntymättömän vauvan kehitykseen epäsuotuisasti. Odotusaikaan ja synnytykseen liittyvät voimakkaat pettymykset, kokemukset yksinjäämisestä tai kohtaamattomuudesta voivat jättää vauva-aikaan synkän pohjavireen.

”Ihanat ja empaattiset doulat, joilla oli aikaa oikeasti kohdata
ja kuunnella minun ajatuksiani ja toiveitani.
Doulan läsnäolo synnytyksessä oli itselleni tärkeää.”

 

Turvattomuudelle on syy

Turvattomuuden kokemuksiin vaikuttavat paitsi yhteiskunnallinen tilanne, myös jokaisen synnyttäjän ja perheen elämänkokemukset, erityisesti vanhempien omat lapsuuden kokemukset, jotka aktivoituvat odotusaikana.

Lapsuudessa tai nuoruudessa koettu turvattomuus, perheen taloudelliset huolet, vanhempien poissaolevuus tai liika vaativuus, parisuhderistiriidat, väkivalta, oma tai läheisten sairastuminen voivat näkyä odotusaikana jatkuvina huoliajatuksina, oman kyvykkyyden kyseenalaistamisena tai erilaisina psyko-fyysisinä oireina, kuten paniikki- ja pakko-oireina tai voimakkaana synnytyspelkona.

Synnyttäjän oma historia on mukana synnytystapahtumassa. Turvaa kokeva synnyttäjä pyytää apua, tukeutuu puolisoon tai tukihenkilöön, pystyy lepäämään ja rauhoittumaan ja antamaan tilaa jopa leikille ja huumorille. Pelokas synnyttäjä turvautuu vaistomaisesti taistele- tai pakene -käyttäytymiseen, joka voi näkyä kehon jännittymisenä, vaikeutena rauhoittua, vaativuutena, hyökkäävyytenä tai totaalisena lamautumisena.

Ilman synnyttäjän kokemaa turvallisuuden ja luottamuksen tunnetta, synnytyksen on haastavaa edetä luonnollisesti. Synnytyskokemuksesta voi tulla positiivinen, kun synnytyksessä on läsnä turva, luottamus, rauha ja rakkaus.

”Doula uskoi vahvasti minuun ja rohkaisi loputtomasti.
Hän oli myöhään yöhön asti luonani ennen synnytystä.”


Turvan tunne syntyy kohdatuksi tulemisesta

Synnytyskulttuurimme on muuttunut. Vielä 1980-luvulla kehollisia rentoutusharjoituksia korostaneet synnytysvalmennukset ovat nyt siirtyneet videoiksi nettiin. Aikaisemmin kätilöiltä saatu kokemuksellinen tieto on puolestaan vaihtunut sosiaalisen median keskustelupalstojen villiksi kokemusten vaihdoksi. Synnytystoiminta on keskitetty suuriin sairaaloihin.

Pelkkä digitaalinen tieto ei riitä tuomaan turvan tunnetta uudessa elämäntilanteessa. Vanhemmat kaipaavat aitoja, luottamuksellisia ihmissuhteita, läsnäoloa ja aikaa. Se voi tarkoittaa vaikkapa doulan eli synnytystukihenkilön saamista, mutta myös kiireettömiä kohtaamisia ammattilaisten kanssa.

Vanhemmat haluavat kohdata toisia, samassa elämäntilanteessa olevia. Perheet tarvitsevat paikkoja, joissa on mahdollisuus käsitellä omaa vanhemmaksi kasvamisen prosessia, tutustua oman kehon toimintaan ja päästä harjoittelemaan kehon ja mielen säätelykeinoja sekä vauvan syntymään liittyviä käytännön toimia. Synnyttäjät haluavat vaikuttaa tulevaan synnytystilanteeseen.

Turvallisuuden tunne syntyy ennen kaikkea siitä, että tulee nähdyksi ja kuulluksi, ymmärretyksi. Yksilöllisyyden huomioiva synnytyskulttuuri näkee jokaisen vauvaa odottavan ja synnyttävän perheen heidän oman elämänhistoriansa ja -tilanteensa kautta. Perheillä ja synnyttävillä naisilla on erilaisia tarpeita. Jokainen synnytys ja syntymä on nähtävä omana, ainutlaatuisena tapahtumanaan.

”Että oli ihminen vain minua varten, ihminen, joka tuki ja rohkaisi ja auttoi.
En jäänyt yksin. Sain käsitellä synnytyskokemusta jälkeenpäin,
mukana olleen ihmisen kanssa.”

Turvallisuuden tunne luo pohjan vanhemmuudelle

Vauvan syntymään liittyy aina myös tietty mystisyys, ennakoimattomuus ja yllätyksellisyys. Tätä emme voi koskaan poistaa. Se tuo lapsen syntymään syvyyttä, kunnioitusta elämää kohtaan. Vaikka perhe valmistautuisi vauvan tuloon huolellisesti, voi siinä silti tulla yllätyksiä, joskus hyvin haastaviakin tilanteita.

Odotusajan tuki on parhaimmillaan vanhempien psyykkisen ja kehollisen toimijuuden vahvistamista sekä vanhemman mielen keventämistä huolista kohti syntyvää vauvaa. Riittävän tuen avulla odotusajasta ja synnytyksestä voi tulla kokemuksia, jotka vahvistavat vanhemman itsetuntoa, kyvykkyyden tunnetta ja antavat vankan pohjan terveen kiintymyssuhteen syntymiselle vauvan kanssa.

Omaksi koetusta synnytyksestä, vaikka haastavastakin, voi muodostua tärkeä osa synnyttäjän elämäntarinaa. Tämä tarina jatkaa kulkuaan vauvan ja vanhempien välisessä, elintärkeässä suhteessa. Tarina voi olla kertomus turvasta, luottamuksesta, toivosta, kasvusta ja elämän ihmeellisyydestä.

Laura Lahti

Kätilö, Baby blues -ohjaaja
Vapaaehtoisdoulakoordinaattori
Stressistä säätelyyn -hankkeen projektityöntekijä
Kuopion ensikotiyhdistys ry

 


Lainaukset ovat synnyttäjiltä, joilla on ollut tukenaan Kuopion ensikotiyhdistyksen vapaaehtoisdoula (synnytystukihenkilö).

Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistykset kouluttavat vapaaehtoisdoulia erityistä tukea tarvitsevien perheiden tueksi. Doula tulee kreikankielestä ja tarkoittaa palvelijatarta. Doulaksi kutsutaan synnytystukihenkilöä, joka tarjoaa tukea perheelle ennen synnytystä, synnytyksen aikana ja heti synnytyksen jälkeen. Vapaaehtoisdoula toimii tässä tehtävässä ilman rahallista korvausta, mutta on oikeutettu ammatilliseen tukeen vapaaehtoisena toimiessaan.