Elokuussa 2015 käynnistynyt Jalkautuva naistyö – hanke on päätöksessään ja Porin ensi- ja turvakotiyhdistyksen osalta hankkeen toiminta päättyy marraskuun loppuun. Kahteen ja puoleen vuoteen on sisältynyt onnistumisia, epäonnistumisia sekä muutama nerokas oivallus, jonka avulla olen saanut kehittää väkivaltatyötä eteenpäin.
Taiteen, kulttuurin ja kehollisuuden hyödyntäminen väkivaltatyössä on ollut reitti, johon olen uskonut ja hankkeen kokemusten myötä, olen yhä vakuuttuneempi suunnasta, johon väkivaltatyötä voi laajentaa. Minulle on ollut luontevaa yhdistää väkivaltatyöhön hyvinvointia korostava näkökulma ja hakea yhtymäkohtia työhön muun muassa kulttuurihyvinvoinnin käsitteistöstä. Olen tehnyt työtä pitkälti oman persoonani ja oman taustaviitekehykseni kautta. Epäilemättä olen aiheuttanut yhdistyksen väelle ja työtovereilleni harmaita hiuksia ja hämmennystä työskentelemällä hyvin eri lähtökohdista, joihin perinteisesti on luotettu. Olen itsekin hakannut ajoittain päätäni seinään ja ollut täysin epätietoinen siitä ymmärtääkö kukaan, mitä yritän tavoitella. Haluankin vilpittömästi kiittää yhdistyksen väkeä ja työtovereitani siitä, että olen saanut toteuttaa työtäni omalla tavallani ja säilyttää näkemykseni epäilyksistä huolimatta.
Paras ja ehdottomasti rakkain työtovereiltani saama palaute on näiden kahden vuoden aikana ollut lausahdus ” Olen ihan yllättänyt, miten avoimesti ihmiset juttelevat täällä. Luulin, ettei tänne tule kukaan.” Lause on jäänyt päähäni pelkästään positiivisessa valossa, sillä se sisälsi niin paljon vilpitöntä hämmästystä ja tunnustusta työlleni. Työkaverini ovat tukeneet työtäni ja kannustaneet eteenpäin myös niinä hetkinä, kun olen itse ollut epävarma omasta tekemisestäni. Missään muussa työyhteisössä en ole työtehtävissä nauranut ja itkenyt yhtä paljon. Työkavereille on käynyt selväksi, että Finnairin ”jouluksi kotiin” poromainos nostaa kyyneleet silmiini, saatikka sitten turhautuminen työtehtävissä. He ovat myös saaneet huomata, että voin hyppiä riemusta tasajalkaa ison, tai oikeastaan melko pienenkin, onnistumisen myötä.
Kiitän Porin ensi- ja turvakotiyhdistyksen väkeä ja erityisesti työtovereitani näistä kahdesta ja puolesta vuodesta. Minun on aika siivota työpöytäni ja päättää hanketyöni täällä, ja jatkaa matkaa eteenpäin.
Maiju Lehtonen
