Valontuoja-tunnustuspalkinto 2024 Hyvinkään kaupungille
Valtakunnallinen järjestö Turvallisen vanhuuden puolesta – Suvanto ry jakaa vuosittain Valontuoja-tunnustuspalkinnon yksittäiselle henkilölle, ryhmälle tai yhteisölle, joka on merkittävällä tavalla edistänyt ikäihmisten turvallisuutta ja hyvinvointia. Vuoden 2024 Valontuoja-tunnustuspalkinto on myönnetty Hyvinkään kaupungille.
Valontuojapalkinto jaettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1995. Suvanto ry on valtakunnallisesti toimiva järjestö, joka edistää turvallisen vanhuuden toteutumista. Toiminnan tarkoituksena on ikääntyneisiin kohdistuvan väkivallan, kaltoinkohtelun ja hyväksikäytön tunnetuksi tekeminen ja ehkäiseminen.
Aiemmin palkinnon ovat saaneet muun muassa vanhusasiavaltuutettu Päivi Topo, ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja ja Helsingin kaupunginteatterin Kvartetti-esityksen näyttelijätyöryhmä.
Vuoden 2024 Valontuoja-tunnustuspalkinto myönnetään Hyvinkään kaupungille. Suvanto ry:n puheenjohtaja Olli Lehtosen mukaan Hyvinkään kaupunki näyttää hyvää mallia muille kunnille asukkaiden hyvinvoinnin ja terveyden edistäjänä. Ikääntyneiden kokema väkivalta ja kaltoinkohtelu ovat merkittävä ongelma suomalaisessa yhteiskunnassa. Vuosittain kymmenet tuhannet ikääntyneet kokevat turvattomuutta elämässään ja lähisuhteissaan.
Suvanto ry:n mukaan Hyvinkään kaupunki on viime vuosina ottanut esimerkillisellä tavalla tehtäväkseen lisätä ikääntyneiden asukkaidensa turvallisuutta yhteistyössä Suvanto ry:n kanssa. Hyvinkään kaupunki on selkeillä arvovalinnoillaan ja esimerkillisellä toiminnallaan tukenut ikääntyneiden hyvinvointia ja mahdollistanut konkreettisia tekoja iäkkäiden tukemiseksi.
”Olemme järjestäneet parin viime vuoden aikana kaupungissa muun muassa useita turvakahveja ja infotilaisuuksia ikääntyneille ja ammattilaisille sekä tehneet konkreettista auttamistyötä avun hakijoiden kanssa. Yhteistyö eri toimijoiden kanssa on ollut vaikuttavan toiminnan kannalta erityisen hyvää. Koemmekin Suvannossa, että koko kaupunki on ottanut meidät erittäin lämpimästi vastaan”, kertoo yhdistyksen toiminnanjohtaja Janne Pulkkinen.
Hyvinkään kaupungin hyvinvointipäällikkö Panu Isotalo on iloinen siitä, että Suvanto ry on valtakunnallisena toimijana noteerannut sen työn monipuolisuuden, jolla kaupunki edistää yhtä lailla ikääntyneiden hyvinvointia ja terveyttä. ”Onhan asukkaistamme peräti neljännes yli 64-vuotiaita”, Isotalo muistuttaa ja jatkaa: ”Vaikka varsinaiset ikäihmisten palvelut on tuotettu jo vuodesta 2019 lähtien valtaosin Keusotessa, on hienoa, että myös kaupunki pystyy luomaan omalla asenteellaan ja toiminnallaan, kuten olosuhteita, asiantuntijuutta ja avustuksia tarjoamalla, edellytyksiä sille, että Suvanto ry:n kaltaiset ammattilaiset pystyvät ja haluavat toimia täällä. Yhdessähän hyte-työtä tehdään, koko verkoston sekä jokaisen kuntalaisen ja työntekijän toimesta”.
Panu Isotalo muistuttaa, että Hyvinkäällä on peräti 250–300 liikuntaseuran sekä kulttuuri-, nuoriso-, sote- ja hyte-yhdistyksen muodostama verkosto, jota kaupunki tukee viimeisimmän hyvinvointikertomuksen mukaan yli miljoonalla eurolla vuosittain avustusten ja erilaisten tilaratkaisujen, kuten Järjestökeskus Onnensillan, Yhteisötalo Onnin ja taidelaitosten, kautta. Tämän päälle tulee vielä muut kaupungin luomat hyte-työn puitteet, kuten valtakunnallisestikin juuri noteeratut liikuntaolosuhteet.
Isotalo toteaakin hymyillen, että kenties Valonkantaja-palkinto tuo vähän enemmän näkyviin sitä usein taustalla tapahtuvaa, hiljaista hyte-työtä, jota kaupunki tekee päivittäin kuntalaisten eteen. Hänen mukaansa palkinto asetetaan paraatipaikalle kaupungintalolla muistuttamaan siitä, että samalla hyvän ja valon puolella tässä ollaan.
Lisätiedot:
Suvanto ry
toiminnanjohtaja Janne Pulkkinen
050 469 0050
janne.pulkkinen@suvantory.fi
Hyvinkään kaupunki
hyvinvointipäällikkö Panu Isotalo
040 675 7941
panu.isotalo@hyvinkaa.fi
Valtakunnallinen järjestö Turvallisen vanhuuden puolesta – Suvanto ry jakaa vuosittain Valontuoja-tunnustuspalkinnon yksittäiselle henkilölle, ryhmälle tai yhteisölle, joka on merkittävällä tavalla edistänyt ikäihmisten turvallisuutta ja hyvinvointia. Vuoden 2024 Valontuoja-tunnustuspalkinto on myönnetty Hyvinkään kaupungille.
Valontuojapalkinto jaettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1995. Suvanto ry on valtakunnallisesti toimiva järjestö, joka edistää turvallisen vanhuuden toteutumista. Toiminnan tarkoituksena on ikääntyneisiin kohdistuvan väkivallan, kaltoinkohtelun ja hyväksikäytön tunnetuksi tekeminen ja ehkäiseminen.
Aiemmin palkinnon ovat saaneet muun muassa vanhusasiavaltuutettu Päivi Topo, ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja ja Helsingin kaupunginteatterin Kvartetti-esityksen näyttelijätyöryhmä.
Vuoden 2024 Valontuoja-tunnustuspalkinto myönnetään Hyvinkään kaupungille. Suvanto ry:n puheenjohtaja Olli Lehtosen mukaan Hyvinkään kaupunki näyttää hyvää mallia muille kunnille asukkaiden hyvinvoinnin ja terveyden edistäjänä. Ikääntyneiden kokema väkivalta ja kaltoinkohtelu ovat merkittävä ongelma suomalaisessa yhteiskunnassa. Vuosittain kymmenet tuhannet ikääntyneet kokevat turvattomuutta elämässään ja lähisuhteissaan.
Suvanto ry:n mukaan Hyvinkään kaupunki on viime vuosina ottanut esimerkillisellä tavalla tehtäväkseen lisätä ikääntyneiden asukkaidensa turvallisuutta yhteistyössä Suvanto ry:n kanssa. Hyvinkään kaupunki on selkeillä arvovalinnoillaan ja esimerkillisellä toiminnallaan tukenut ikääntyneiden hyvinvointia ja mahdollistanut konkreettisia tekoja iäkkäiden tukemiseksi.
”Olemme järjestäneet parin viime vuoden aikana kaupungissa muun muassa useita turvakahveja ja infotilaisuuksia ikääntyneille ja ammattilaisille sekä tehneet konkreettista auttamistyötä avun hakijoiden kanssa. Yhteistyö eri toimijoiden kanssa on ollut vaikuttavan toiminnan kannalta erityisen hyvää. Koemmekin Suvannossa, että koko kaupunki on ottanut meidät erittäin lämpimästi vastaan”, kertoo yhdistyksen toiminnanjohtaja Janne Pulkkinen.
Hyvinkään kaupungin hyvinvointipäällikkö Panu Isotalo on iloinen siitä, että Suvanto ry on valtakunnallisena toimijana noteerannut sen työn monipuolisuuden, jolla kaupunki edistää yhtä lailla ikääntyneiden hyvinvointia ja terveyttä. ”Onhan asukkaistamme peräti neljännes yli 64-vuotiaita”, Isotalo muistuttaa ja jatkaa: ”Vaikka varsinaiset ikäihmisten palvelut on tuotettu jo vuodesta 2019 lähtien valtaosin Keusotessa, on hienoa, että myös kaupunki pystyy luomaan omalla asenteellaan ja toiminnallaan, kuten olosuhteita, asiantuntijuutta ja avustuksia tarjoamalla, edellytyksiä sille, että Suvanto ry:n kaltaiset ammattilaiset pystyvät ja haluavat toimia täällä. Yhdessähän hyte-työtä tehdään, koko verkoston sekä jokaisen kuntalaisen ja työntekijän toimesta”.
Panu Isotalo muistuttaa, että Hyvinkäällä on peräti 250–300 liikuntaseuran sekä kulttuuri-, nuoriso-, sote- ja hyte-yhdistyksen muodostama verkosto, jota kaupunki tukee viimeisimmän hyvinvointikertomuksen mukaan yli miljoonalla eurolla vuosittain avustusten ja erilaisten tilaratkaisujen, kuten Järjestökeskus Onnensillan, Yhteisötalo Onnin ja taidelaitosten, kautta. Tämän päälle tulee vielä muut kaupungin luomat hyte-työn puitteet, kuten valtakunnallisestikin juuri noteeratut liikuntaolosuhteet.
Isotalo toteaakin hymyillen, että kenties Valonkantaja-palkinto tuo vähän enemmän näkyviin sitä usein taustalla tapahtuvaa, hiljaista hyte-työtä, jota kaupunki tekee päivittäin kuntalaisten eteen. Hänen mukaansa palkinto asetetaan paraatipaikalle kaupungintalolla muistuttamaan siitä, että samalla hyvän ja valon puolella tässä ollaan.
Lisätiedot:
Suvanto ry
toiminnanjohtaja Janne Pulkkinen
050 469 0050
janne.pulkkinen@suvantory.fi
Hyvinkään kaupunki
hyvinvointipäällikkö Panu Isotalo
040 675 7941
panu.isotalo@hyvinkaa.fi
Ensi- ja turvakotien liiton Tiina Muukkonen sai kutsun Linnan juhliin
Presidentinlinnaan on tänä vuonna kutsuttu muun muassa lähisuhdeväkivallan ehkäisemisen parissa työskenteleviä henkilöitä. Ensi- ja turvakotien liittoa edustaa perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyön kehittämispäällikkö Tiina Muukkonen.
Tasavallan presidentti Alexander Stubbin ensimmäisen itsenäisyyspäivän juhlavastaanoton teema on Yhdessä. Vieraiden joukossa on etenkin kulttuurin, kirjallisuuden ja liikunnan avulla suomalaisten yhteisöllisyyttä edistäneitä henkilöitä. Lisäksi kutsuttuina on nuorisotyön ja sosiaalialan ammattilaisia, muun muassa lähisuhdeväkivallan ehkäisemisen ja mielenterveystyön parissa työskenteleviä henkilöitä.
”On suuri kunnia edustaa Ensi- ja turvakotien liittoa itsenäisyyspäivän vastaanotolla. On hienoa, että tasavallan presidentti Alexander Stubb on tänä vuonna halunnut huomioida erityisesti lähisuhdeväkivallan lopettamiseksi työskenteleviä tahoja. Ensi- ja turvakotien liitto on tehnyt työtä turvallisten ihmissuhteiden puolesta jo pian 80 vuotta. Toimimme joka päivä sen eteen, että jokainen Suomessa saisi elää turvassa ja ilman väkivallan uhkaa”, Tiina Muukkonen sanoo.
Ensi- ja turvakotien liitto auttaa vaikeissa ja turvattomissa oloissa eläviä lapsia ja perheitä sekä tekee perheväkivaltaa ehkäisevää työtä. Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistykset tavoittivat 21 691 apua tarvitsevaa vuonna 2023.
Apua lähisuhdeväkivaltaan saa turvakodeista ja avopalveluista ympäri Suomen. Apua väkivaltaan -chatissa voi keskustella väkivaltatyön ammattilaisten kanssa nopeasti ja nimettömästi.
Kansanedustaja Niina Malmin juhlapuku ottaa kantaa turvakotien tilanteeseen
Kansanedustaja Niina Malmin puvun taustalla on yhteistyö Ensi -ja turvakotien liiton kanssa. Puvulla halutaan ottaa kantaa väkivallan vastaisen työn tärkeyteen. Viime aikojen tiedot siitä, ettei turvakotipaikkoja ole tarpeeksi, herättää huolta.
”Koen suunnittelijana, että asun muotokieli voi olla sanoja nopeampi ja vahvempi tapa viestiä asian tärkeydestä. Jokaisen tulee kokea olevansa turvassa”, puvun suunnittelija ja valmistaja Riikka Ikäheimo (Riikka Couture) kertoo.
Presidentinlinnaan on tänä vuonna kutsuttu muun muassa lähisuhdeväkivallan ehkäisemisen parissa työskenteleviä henkilöitä. Ensi- ja turvakotien liittoa edustaa perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyön kehittämispäällikkö Tiina Muukkonen.
Tasavallan presidentti Alexander Stubbin ensimmäisen itsenäisyyspäivän juhlavastaanoton teema on Yhdessä. Vieraiden joukossa on etenkin kulttuurin, kirjallisuuden ja liikunnan avulla suomalaisten yhteisöllisyyttä edistäneitä henkilöitä. Lisäksi kutsuttuina on nuorisotyön ja sosiaalialan ammattilaisia, muun muassa lähisuhdeväkivallan ehkäisemisen ja mielenterveystyön parissa työskenteleviä henkilöitä.
”On suuri kunnia edustaa Ensi- ja turvakotien liittoa itsenäisyyspäivän vastaanotolla. On hienoa, että tasavallan presidentti Alexander Stubb on tänä vuonna halunnut huomioida erityisesti lähisuhdeväkivallan lopettamiseksi työskenteleviä tahoja. Ensi- ja turvakotien liitto on tehnyt työtä turvallisten ihmissuhteiden puolesta jo pian 80 vuotta. Toimimme joka päivä sen eteen, että jokainen Suomessa saisi elää turvassa ja ilman väkivallan uhkaa”, Tiina Muukkonen sanoo.
Ensi- ja turvakotien liitto auttaa vaikeissa ja turvattomissa oloissa eläviä lapsia ja perheitä sekä tekee perheväkivaltaa ehkäisevää työtä. Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistykset tavoittivat 21 691 apua tarvitsevaa vuonna 2023.
Apua lähisuhdeväkivaltaan saa turvakodeista ja avopalveluista ympäri Suomen. Apua väkivaltaan -chatissa voi keskustella väkivaltatyön ammattilaisten kanssa nopeasti ja nimettömästi.
Kansanedustaja Niina Malmin juhlapuku ottaa kantaa turvakotien tilanteeseen
Kansanedustaja Niina Malmin puvun taustalla on yhteistyö Ensi -ja turvakotien liiton kanssa. Puvulla halutaan ottaa kantaa väkivallan vastaisen työn tärkeyteen. Viime aikojen tiedot siitä, ettei turvakotipaikkoja ole tarpeeksi, herättää huolta.
”Koen suunnittelijana, että asun muotokieli voi olla sanoja nopeampi ja vahvempi tapa viestiä asian tärkeydestä. Jokaisen tulee kokea olevansa turvassa”, puvun suunnittelija ja valmistaja Riikka Ikäheimo (Riikka Couture) kertoo.
Lasten Päivän Säätiö jakoi jälleen merkittävän avustuksen lastensuojelutyölle
Linnanmäen Huvipuistoa ylläpitävä Lasten Päivän Säätiö lahjoitti perustehtävänsä mukaisesti 3,5 miljoonan euron avustuksen perustajajärjestöilleen torstaina 28.11.2024 järjestetyssä Linnanmäki Gaalassa.
Linnanmäen huvipuistotoiminnalla on vuosien saatossa kerätty lastensuojelutyölle yhteensä yli 130 miljoonaa euroa. Avustus mahdollistaa monipuolisen työn lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemiseksi.
– Huvipuistomme asiakkaat ovat tärkeässä roolissa, sillä huvittelemalla Linnanmäellä he ovat mukana tekemässä hyvää. Olemme yhdessä heidän, kaikkien hupimestareidemme sekä kumppaniemme kanssa keränneet tänäkin vuonna tuntuvan avustuksen perustajajärjestöillemme, mikä tekee työstämme merkityksellistä, Linnanmäen toimitusjohtaja Satu Järvelä iloitsee.
Lasten Päivän Säätiön on perustanut vuonna 1950 kuusi suomalaista lastensuojelujärjestöä: Lastensuojelun Keskusliitto, Barnavårdsföreningen i Finland, Ensi- ja turvakotien liitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Parasta Lapsille ja Pelastakaa Lapset.
– On hienoa nähdä, kuinka avustuksemme vaikuttavat perustajajärjestöjen toimintaan ja sitä kautta lasten ja nuorten elämään. Haluan kiittää tärkeitä sidosryhmiämme, jotka mahdollistavat pitkäjänteisen työn lastensuojelun tukemiseksi, Lasten Päivän Säätiön hallituksen puheenjohtaja Harri Sailas kiittää.
Linnanmäen Huvipuistoa ylläpitävä Lasten Päivän Säätiö lahjoitti perustehtävänsä mukaisesti 3,5 miljoonan euron avustuksen perustajajärjestöilleen torstaina 28.11.2024 järjestetyssä Linnanmäki Gaalassa.
Linnanmäen huvipuistotoiminnalla on vuosien saatossa kerätty lastensuojelutyölle yhteensä yli 130 miljoonaa euroa. Avustus mahdollistaa monipuolisen työn lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemiseksi.
– Huvipuistomme asiakkaat ovat tärkeässä roolissa, sillä huvittelemalla Linnanmäellä he ovat mukana tekemässä hyvää. Olemme yhdessä heidän, kaikkien hupimestareidemme sekä kumppaniemme kanssa keränneet tänäkin vuonna tuntuvan avustuksen perustajajärjestöillemme, mikä tekee työstämme merkityksellistä, Linnanmäen toimitusjohtaja Satu Järvelä iloitsee.
Lasten Päivän Säätiön on perustanut vuonna 1950 kuusi suomalaista lastensuojelujärjestöä: Lastensuojelun Keskusliitto, Barnavårdsföreningen i Finland, Ensi- ja turvakotien liitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Parasta Lapsille ja Pelastakaa Lapset.
– On hienoa nähdä, kuinka avustuksemme vaikuttavat perustajajärjestöjen toimintaan ja sitä kautta lasten ja nuorten elämään. Haluan kiittää tärkeitä sidosryhmiämme, jotka mahdollistavat pitkäjänteisen työn lastensuojelun tukemiseksi, Lasten Päivän Säätiön hallituksen puheenjohtaja Harri Sailas kiittää.
Jos lakikaan ei suojaa lasta, niin kuka sitten?
Satuin alkuvuodesta lentokentällä paikalle, kun isä löi ehkä noin 4-vuotiasta poikaansa kämmenellä hartioihin niin lujasti, että poika kaatui ja lennähti iskun voimasta vähän matkan päähän lattialle.
Oli aamuyö ja paikalla ei ollut montaa ihmistä, lentokentän henkilökuntaa muutama. Olin juuri kävelemässä isän ja kahden lapsen ohi, kun isä nosti kätensä lyöntiin. Pysähdyin automaattisesti ja sanoin lujalla äänellä: ”Älä lyö lasta!”.
Lapsi vetäytyi lyönnin seurauksesta koristepuun alle ja oli hiljaa, sanomatta mitään, itkemättä. Hän vaikutti siltä, että tämä ei ollut hänelle uusi eikä yllättävä toimintapa, vaikka silmät olivat pelästyneet ja isku aiheutti varmasti kipua.
Isä raivostui väliintulostani ja lähestyi minua uhkaavasti kysyen, miksi puutun hänen asioihinsa. Toistin, että lasta ei saa lyödä. Mies tuli yhä lähemmäs uhkaavasti käyttäytyen ja kasvojeni eteen toistaen, etten saa sekaantua hänen tapaansa kasvattaa lapsiaan. Lähdin siirtymään jatkolennolle, paikalla ei ollut aamuyön tunneilla juurikaan muita ja koin oloni turvattomaksi. Katsoin vielä taakseni seuraako hän minua vai palasiko lasten luo ja käyttäytyikö yhä väkivaltaisesti. Hän seurasi minua.
Toivoin, että isä ei koskisi enää lapseen, kun viha oli saanut uuden kohteen, minut, ja samalla pelkäsin, jos hän kostaa lapselle sen, että olin tullut väliin. Etsin katseellani vartijoita tai muuta henkilökuntaa, joille voisin ilmoittaa tapahtuneesta ja turvata molempien lasten tilanteen, ja itseni myös.
Lapsen lyöminen on rangaistava rikos
Tilanne eli kehossani ja mielessäni pitkään, aiheuttaen sisäisen vapinan ja turvattomuuden tunteen. Kävin tapahtunutta uudelleen läpi, pohtien mitä tehdä seuraavaksi, ja kuinka vetoan isälle lakiin, että hän ei voi lyödä lastaan. Se on rikos, josta häntä rangaistaan.
Samalla ymmärsin, lapsen lyöminen ei ole rikos kaikkialla. Olin nimittäin Dohan lentokentällä Qatarissa. Isän kansalaisuudesta en tiedä, suomalainen hän ei ollut. Kyseisellä pienellä pojalla ei ehkä ollut lain turvaa, eikä siinä hetkessä muutakaan turvaa. Ei edes minusta, joka peläten poistuin paikalta asiani sanottuani.
Henkilökunta näki tilanteen, mutta ei puuttunut. Minulle jäi vain toive, että häpeä tai omantunnon ääni estäisi miestä uudelleen lyömästä lastaan. Tuntui ja yhä tuntuu täysin käsittämättömältä, että pientä lasta voi lyödä ilman seuraamuksia.
Kuka pitää pienen ihmisen puolta, jos lakikin on aikuisen puolella?
Lapsen tulee saada ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä
40 vuotta sitten Suomessa tuli voimaan laki, jossa kiellettiin lapsiin kohdistuva kuritusväkivalta. Lain mukaan lapsen tulee saada ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä, eikä häntä saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti tai kohdella loukkaavasti.
Elina Pekkarinen kirjoitti alkuvuodesta aiheesta erinomaisesti HS mielipiteessään ”Kuristusväkivallalla ei kasvateta hyviä ihmisiä”. Kuritusväkivallalla ei kasvateta hyviä ihmisiä – Mielipide | HS.fi
Erityisen vahingoittavaa väkivalta on silloin, kun sen tekijä on lapsen vanhempi, jonka tulisi tarjota lapselle hoivaa ja turvaa. Tutkimuksista tiedetään, että väkivaltaa käyttävä vanhempi on usein itsekin ollut väkivallan kohteena. Väkivaltaa on myös henkinen väkivalta; lapselle huutaminen, uhkailu, pelotteleminen, alistaminen, yksin jättäminen, nöyryyttäminen ja mitätöinti. Ne voivat vahingoittaa lasta jopa syvemmin.
Myös vanhempien välisen väkivallan näkeminen, väkivallan ilmapiirissä eläminen ja kuritusväkivalta ovat lasten kaltoinkohtelua.
Väkivallalla on vakavia vaikutuksia
Väkivallalla on lapsen kehitykseen ja terveyteen vakavia ruumiillisia ja henkisiä vaikutuksia, vaikka aikuinen voi vähätellä käyttämäänsä väkivaltaa.
Väkivallan taustalla on usein tekijän halu kontrolloida ja hallita eikä se ole riippuvainen sukupuolesta, yhteiskuntaluokasta, koulutuksesta, iästä tai varallisuudesta.
Jatkuessaan väkivalta yleensä muuttuu vakavammaksi ja arkipäiväistyy, jolloin lapsella ei ole mahdollisuutta kuin opetella selviytymään, eläen jatkuvasti toksisen stressin ja pelon vallassa ja kehittäen vaistot, joilla voi yrittää välttää tilanteiden kärjistymistä ja väkivallan uusiutumista.
Väkivalta ei ole koskaan oikeutettu kasvatuskeino
YK:n lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa lopettamaan lapsiin kohdistuvan väkivallan sen kaikissa muodoissa. Ei riitä, että väkivaltaan puututaan, vaan se tulee estää ja torjua kokonaan.
Lue lisää ilmoitusvelvollisuudesta täältä Ilmoitusvelvollisuus lapseen kohdistuvasta väkivallasta – THL
Pidetään yhteiskunnan pienimmistä kaikkein parhainta mahdollista huolta!
Lisää luettavaa:
Kuritusväkivallalla ei kasvateta hyviä ihmisiä – Mielipide | HS.fi
Lapsen kaltoinkohtelu – sen tunnistaminen ja siihen puuttuminen | NEUVOLAINFO.FI
Perheessä tapahtuvan lapsen kaltoinkohtelun riskiolojen tunnistaminen – Hotus – Hoitotyön tutkimussäätioVoiko lasten kaltoinkohtelua ehkäistä vanhempien itsearvioinnilla? (tuni.fi)
Satuin alkuvuodesta lentokentällä paikalle, kun isä löi ehkä noin 4-vuotiasta poikaansa kämmenellä hartioihin niin lujasti, että poika kaatui ja lennähti iskun voimasta vähän matkan päähän lattialle.
Oli aamuyö ja paikalla ei ollut montaa ihmistä, lentokentän henkilökuntaa muutama. Olin juuri kävelemässä isän ja kahden lapsen ohi, kun isä nosti kätensä lyöntiin. Pysähdyin automaattisesti ja sanoin lujalla äänellä: ”Älä lyö lasta!”.
Lapsi vetäytyi lyönnin seurauksesta koristepuun alle ja oli hiljaa, sanomatta mitään, itkemättä. Hän vaikutti siltä, että tämä ei ollut hänelle uusi eikä yllättävä toimintapa, vaikka silmät olivat pelästyneet ja isku aiheutti varmasti kipua.
Isä raivostui väliintulostani ja lähestyi minua uhkaavasti kysyen, miksi puutun hänen asioihinsa. Toistin, että lasta ei saa lyödä. Mies tuli yhä lähemmäs uhkaavasti käyttäytyen ja kasvojeni eteen toistaen, etten saa sekaantua hänen tapaansa kasvattaa lapsiaan. Lähdin siirtymään jatkolennolle, paikalla ei ollut aamuyön tunneilla juurikaan muita ja koin oloni turvattomaksi. Katsoin vielä taakseni seuraako hän minua vai palasiko lasten luo ja käyttäytyikö yhä väkivaltaisesti. Hän seurasi minua.
Toivoin, että isä ei koskisi enää lapseen, kun viha oli saanut uuden kohteen, minut, ja samalla pelkäsin, jos hän kostaa lapselle sen, että olin tullut väliin. Etsin katseellani vartijoita tai muuta henkilökuntaa, joille voisin ilmoittaa tapahtuneesta ja turvata molempien lasten tilanteen, ja itseni myös.
Lapsen lyöminen on rangaistava rikos
Tilanne eli kehossani ja mielessäni pitkään, aiheuttaen sisäisen vapinan ja turvattomuuden tunteen. Kävin tapahtunutta uudelleen läpi, pohtien mitä tehdä seuraavaksi, ja kuinka vetoan isälle lakiin, että hän ei voi lyödä lastaan. Se on rikos, josta häntä rangaistaan.
Samalla ymmärsin, lapsen lyöminen ei ole rikos kaikkialla. Olin nimittäin Dohan lentokentällä Qatarissa. Isän kansalaisuudesta en tiedä, suomalainen hän ei ollut. Kyseisellä pienellä pojalla ei ehkä ollut lain turvaa, eikä siinä hetkessä muutakaan turvaa. Ei edes minusta, joka peläten poistuin paikalta asiani sanottuani.
Henkilökunta näki tilanteen, mutta ei puuttunut. Minulle jäi vain toive, että häpeä tai omantunnon ääni estäisi miestä uudelleen lyömästä lastaan. Tuntui ja yhä tuntuu täysin käsittämättömältä, että pientä lasta voi lyödä ilman seuraamuksia.
Kuka pitää pienen ihmisen puolta, jos lakikin on aikuisen puolella?
Lapsen tulee saada ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä
40 vuotta sitten Suomessa tuli voimaan laki, jossa kiellettiin lapsiin kohdistuva kuritusväkivalta. Lain mukaan lapsen tulee saada ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä, eikä häntä saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti tai kohdella loukkaavasti.
Elina Pekkarinen kirjoitti alkuvuodesta aiheesta erinomaisesti HS mielipiteessään ”Kuristusväkivallalla ei kasvateta hyviä ihmisiä”. Kuritusväkivallalla ei kasvateta hyviä ihmisiä – Mielipide | HS.fi
Erityisen vahingoittavaa väkivalta on silloin, kun sen tekijä on lapsen vanhempi, jonka tulisi tarjota lapselle hoivaa ja turvaa. Tutkimuksista tiedetään, että väkivaltaa käyttävä vanhempi on usein itsekin ollut väkivallan kohteena. Väkivaltaa on myös henkinen väkivalta; lapselle huutaminen, uhkailu, pelotteleminen, alistaminen, yksin jättäminen, nöyryyttäminen ja mitätöinti. Ne voivat vahingoittaa lasta jopa syvemmin.
Myös vanhempien välisen väkivallan näkeminen, väkivallan ilmapiirissä eläminen ja kuritusväkivalta ovat lasten kaltoinkohtelua.
Väkivallalla on vakavia vaikutuksia
Väkivallalla on lapsen kehitykseen ja terveyteen vakavia ruumiillisia ja henkisiä vaikutuksia, vaikka aikuinen voi vähätellä käyttämäänsä väkivaltaa.
Väkivallan taustalla on usein tekijän halu kontrolloida ja hallita eikä se ole riippuvainen sukupuolesta, yhteiskuntaluokasta, koulutuksesta, iästä tai varallisuudesta.
Jatkuessaan väkivalta yleensä muuttuu vakavammaksi ja arkipäiväistyy, jolloin lapsella ei ole mahdollisuutta kuin opetella selviytymään, eläen jatkuvasti toksisen stressin ja pelon vallassa ja kehittäen vaistot, joilla voi yrittää välttää tilanteiden kärjistymistä ja väkivallan uusiutumista.
Väkivalta ei ole koskaan oikeutettu kasvatuskeino
YK:n lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa lopettamaan lapsiin kohdistuvan väkivallan sen kaikissa muodoissa. Ei riitä, että väkivaltaan puututaan, vaan se tulee estää ja torjua kokonaan.
Lue lisää ilmoitusvelvollisuudesta täältä Ilmoitusvelvollisuus lapseen kohdistuvasta väkivallasta – THL
Pidetään yhteiskunnan pienimmistä kaikkein parhainta mahdollista huolta!
Lisää luettavaa:
Kuritusväkivallalla ei kasvateta hyviä ihmisiä – Mielipide | HS.fi
Lapsen kaltoinkohtelu – sen tunnistaminen ja siihen puuttuminen | NEUVOLAINFO.FI
Perheessä tapahtuvan lapsen kaltoinkohtelun riskiolojen tunnistaminen – Hotus – Hoitotyön tutkimussäätioVoiko lasten kaltoinkohtelua ehkäistä vanhempien itsearvioinnilla? (tuni.fi)
Lapsella on oikeus saada apua
Ensi- ja turvakotien liitto toteutti Oletko saanut apua? -kyselyn 8–21-vuotiaille lapsille ja nuorille kesällä 2024. Kyselyyn vastasi kaiken kaikkiaan 263 lasta ja nuorta, joista valtaosa oli 18–21-vuotiaita tyttöjä.
Vastauksista saimme tietoa, että lapset ja nuoret voivat kohdata monenlaista väkivaltaa. Heille vanhempien erotilanne voi myös tuntua hyvin raskaalta ja haastavalta. Kodin riitainen ilmapiiri, josta vastaajista yli 70 % oli kokemusta., vaikuttaa monella tapaa haitallisesti lasten ja nuorten elämään kotona.
Riitaisella ilmapiirillä voi olla yhteyttä vanhempien eroon. Tästä vastaajilla oli yli puolella kokemuksia. Erotilanne aiheuttaa lapselle usein myös surua ja epävarmuutta. Pelko ja hätä nousevat pintaan, kun erotilanne kärjistyy pitkäkestoiseksi ja vakavaksi riitelyksi vanhempien välillä. Haastavissa erotilanteessa lapsi voi joutua kokemaan vieraannuttamista toisen vanhemman taholta. Vieraannuttaminen on henkistä väkivaltaa.
Aina, kun riitely satuttaa, on kyse väkivallasta. Kyselystä ilmeni, että reilulla kolmanneksella vastaajista oli kokemuksia itseään koskevasta väkivallasta. Lähes viidenneksellä oli kokemuksia vanhempien välisestä väkivallasta.
Vanhempien välinen väkivalta on lapselle haitallista. Vaikka väkivalta ei suoranaisesti kohdistuisikaan lapseen, on väkivallan todistajana oleminen lapsille yhtä vahingollista. Seurusteluväkivalta, joka voi olla esimerkiksi kontrollointia, seksuaaliväkivaltaa tai digitaalista väkivaltaa, nousi myös kyselyn tuloksissa, kun joka viidennes vastaajista ilmoitti heillä olevan kokemusta siitä.
“En ole uskaltanut kertoa asiasta kenellekään aikuiselle. Muutamat ystävät tietävät kokemastani.”
Vastauksista ilmeni, että lasten ja nuorten avun hakeminen ja avun saaminen eivät aina vastaa täysin toisiaan. Kysyttäessä avun hakemisesta, 57 % 233:sta kysymykseen vastanneista ilmoitti hakeneensa apua. Kysyttäessä puolestaan avun saamisesta 43 % 231:stä kysymykseen vastaajasta ilmoitti, ettei ole saanut riittävästi apua. Viidennes kysymykseen vastaajista ilmoitti, ettei ole saanut kokemuksiinsa lainkaan apua. Tämä on mielestämme huolestuttava tieto!
Vaikka valtaosa lapsista ja nuorista on kyselymme perusteella hakenut apua, eivät kaikki lapset ja nuoret kuitenkaan niin tee. Useassa vastauksessa avun hakemisen esteenä oli pelko tai ajatus siitä, että avunhakemisen myötä tulee lisää ongelmia. Näin ei kuuluisi olla. On erityisen tärkeää kuunnella, mitä lapsilla ja nuorilla on sanottavana avunsaamisesta.
Kyselymme perusteella lasten ja nuorten viesti on selkeä. He toivoivat, että voisimme parantaa avun hakemisen mahdollisuuksia niin, että se olisi helppoa ja tuntuisi turvalliselta. Saimmekin kyselyymme loistavia ideoita siitä, kuinka avunhakemisen kynnystä voitaisiin ennestään laskea.
“Please, Enemmän näkyvyyttä esim. Nuorten apu sivustoille. Sosiaaliset mediat. Ne on paras tapa jakaa tietoa ja kokemuksia.”
“enemmän anonyymejä chatteja ammattilaisten kanssa 24/7 usea nuori ei uskalla hakea apua, joten se saattaisi olla helpompaa näin ruudun välityksellä”
“Selkeys siinä, mistä apua voi hakea (moni ei tiedä, mihin numeroon esim soittaa jos ei enää ole kouluterveydenhuollon piirissä)”
“Kouluissa pitää jo pienillekkin lapsille kertoa miten lastensuojelu toimii. Minua vanhempani pelottelivat ”sossutädeillä” ja huostaanotolla. Jos olisin tiennyt mitä lastensuojelu oikeasti tekee olisin todennäköisimmin hakenut apua jo aikaisemmin ja säästynyt paljolta –.”
Kysyttäessä lapsilta ja nuorilta vanhempien mielipiteestä avunhakemiseen, 37 % 117:sta kysymykseen vastanneista ilmoitti, ettei vanhemmilla ole ollut mielipidettä liittyen avun hakemiseen. Vanhempien passiivisuus, tahatonkin, on lapsen kokemuksena ikävä. Lapsi voi kokea sen välinpitämättömyytenä itseään kohtaan.
Kyselyn vastauksista nousi esille lasten ja nuorten ajatus siitä, että he kokevat, ettei ketään kiinnosta, mitä heille kuuluu. Tämän kokemuksen myötä lapsi tai nuori saattaa miettiä, onko hän arvokas kenellekään. Samaan aikaan kyselymme perusteella suurin osa lasten ja nuorten toiveista ilmeni toivetta siihen, että heillä olisi elämässään joku, jolle puhua. Joku, joka kysyisi kuulumisia ja olisi kiinnostunut aidosti, vaikka ei olisikaan välttämättä ongelmia. Olisi joku, joka uskaltaisi ottaa asiat puheeksi ja kestäisi kuunnella, jos ongelmia olisi.
“Että vois tulla juttelemaan vaikka se oma asia ei tuntuisi ongelmalta vaan ihan vaan jos haluu kertoa jollekkin.”
Moni meistä aikuisista voisi tarjota mahdollisuuden lapselle ja nuorelle kertoa itselle tärkeistä asioistaan ilman sen suurempia ponnisteluja. Näin jokainen meistä aikuisista voi omalta osaltaan edistää lapsen oikeutta tulla kuulluksi. Turvata lapsille kasvurauhaa ja oikeutta saada apua.
Ensi- ja turvakotien liiton (ETKL) Ero lapsiperheessä- sekä Perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyön tiimien yhteinen Lapsen oikeus saada apua -viestintäkampanja toteutettiin marraskuussa. Kampanjan pohjana toimi kesällä 2024 toteutetun Oletko saanut apua? -kyselyn tulokset.
Kaikki tämän blogin lainaukset ovat kyselyyn osallistuneiden lasten ja nuorten.
Kirjoittajat:
Heidi Joronen, Lasten ja nuorten chatin asiantuntija, Perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyön tiimi
Niina Neuvonen, Asiantuntija, Ero lapsiperheessä -tiimi
Molemmat työskentelevät Ensi- ja turvakotien liitossa.
Ensi- ja turvakotien liitto toteutti Oletko saanut apua? -kyselyn 8–21-vuotiaille lapsille ja nuorille kesällä 2024. Kyselyyn vastasi kaiken kaikkiaan 263 lasta ja nuorta, joista valtaosa oli 18–21-vuotiaita tyttöjä.
Vastauksista saimme tietoa, että lapset ja nuoret voivat kohdata monenlaista väkivaltaa. Heille vanhempien erotilanne voi myös tuntua hyvin raskaalta ja haastavalta. Kodin riitainen ilmapiiri, josta vastaajista yli 70 % oli kokemusta., vaikuttaa monella tapaa haitallisesti lasten ja nuorten elämään kotona.
Riitaisella ilmapiirillä voi olla yhteyttä vanhempien eroon. Tästä vastaajilla oli yli puolella kokemuksia. Erotilanne aiheuttaa lapselle usein myös surua ja epävarmuutta. Pelko ja hätä nousevat pintaan, kun erotilanne kärjistyy pitkäkestoiseksi ja vakavaksi riitelyksi vanhempien välillä. Haastavissa erotilanteessa lapsi voi joutua kokemaan vieraannuttamista toisen vanhemman taholta. Vieraannuttaminen on henkistä väkivaltaa.
Aina, kun riitely satuttaa, on kyse väkivallasta. Kyselystä ilmeni, että reilulla kolmanneksella vastaajista oli kokemuksia itseään koskevasta väkivallasta. Lähes viidenneksellä oli kokemuksia vanhempien välisestä väkivallasta.
Vanhempien välinen väkivalta on lapselle haitallista. Vaikka väkivalta ei suoranaisesti kohdistuisikaan lapseen, on väkivallan todistajana oleminen lapsille yhtä vahingollista. Seurusteluväkivalta, joka voi olla esimerkiksi kontrollointia, seksuaaliväkivaltaa tai digitaalista väkivaltaa, nousi myös kyselyn tuloksissa, kun joka viidennes vastaajista ilmoitti heillä olevan kokemusta siitä.
“En ole uskaltanut kertoa asiasta kenellekään aikuiselle. Muutamat ystävät tietävät kokemastani.”
Vastauksista ilmeni, että lasten ja nuorten avun hakeminen ja avun saaminen eivät aina vastaa täysin toisiaan. Kysyttäessä avun hakemisesta, 57 % 233:sta kysymykseen vastanneista ilmoitti hakeneensa apua. Kysyttäessä puolestaan avun saamisesta 43 % 231:stä kysymykseen vastaajasta ilmoitti, ettei ole saanut riittävästi apua. Viidennes kysymykseen vastaajista ilmoitti, ettei ole saanut kokemuksiinsa lainkaan apua. Tämä on mielestämme huolestuttava tieto!
Vaikka valtaosa lapsista ja nuorista on kyselymme perusteella hakenut apua, eivät kaikki lapset ja nuoret kuitenkaan niin tee. Useassa vastauksessa avun hakemisen esteenä oli pelko tai ajatus siitä, että avunhakemisen myötä tulee lisää ongelmia. Näin ei kuuluisi olla. On erityisen tärkeää kuunnella, mitä lapsilla ja nuorilla on sanottavana avunsaamisesta.
Kyselymme perusteella lasten ja nuorten viesti on selkeä. He toivoivat, että voisimme parantaa avun hakemisen mahdollisuuksia niin, että se olisi helppoa ja tuntuisi turvalliselta. Saimmekin kyselyymme loistavia ideoita siitä, kuinka avunhakemisen kynnystä voitaisiin ennestään laskea.
“Please, Enemmän näkyvyyttä esim. Nuorten apu sivustoille. Sosiaaliset mediat. Ne on paras tapa jakaa tietoa ja kokemuksia.”
“enemmän anonyymejä chatteja ammattilaisten kanssa 24/7 usea nuori ei uskalla hakea apua, joten se saattaisi olla helpompaa näin ruudun välityksellä”
“Selkeys siinä, mistä apua voi hakea (moni ei tiedä, mihin numeroon esim soittaa jos ei enää ole kouluterveydenhuollon piirissä)”
“Kouluissa pitää jo pienillekkin lapsille kertoa miten lastensuojelu toimii. Minua vanhempani pelottelivat ”sossutädeillä” ja huostaanotolla. Jos olisin tiennyt mitä lastensuojelu oikeasti tekee olisin todennäköisimmin hakenut apua jo aikaisemmin ja säästynyt paljolta –.”
Kysyttäessä lapsilta ja nuorilta vanhempien mielipiteestä avunhakemiseen, 37 % 117:sta kysymykseen vastanneista ilmoitti, ettei vanhemmilla ole ollut mielipidettä liittyen avun hakemiseen. Vanhempien passiivisuus, tahatonkin, on lapsen kokemuksena ikävä. Lapsi voi kokea sen välinpitämättömyytenä itseään kohtaan.
Kyselyn vastauksista nousi esille lasten ja nuorten ajatus siitä, että he kokevat, ettei ketään kiinnosta, mitä heille kuuluu. Tämän kokemuksen myötä lapsi tai nuori saattaa miettiä, onko hän arvokas kenellekään. Samaan aikaan kyselymme perusteella suurin osa lasten ja nuorten toiveista ilmeni toivetta siihen, että heillä olisi elämässään joku, jolle puhua. Joku, joka kysyisi kuulumisia ja olisi kiinnostunut aidosti, vaikka ei olisikaan välttämättä ongelmia. Olisi joku, joka uskaltaisi ottaa asiat puheeksi ja kestäisi kuunnella, jos ongelmia olisi.
“Että vois tulla juttelemaan vaikka se oma asia ei tuntuisi ongelmalta vaan ihan vaan jos haluu kertoa jollekkin.”
Moni meistä aikuisista voisi tarjota mahdollisuuden lapselle ja nuorelle kertoa itselle tärkeistä asioistaan ilman sen suurempia ponnisteluja. Näin jokainen meistä aikuisista voi omalta osaltaan edistää lapsen oikeutta tulla kuulluksi. Turvata lapsille kasvurauhaa ja oikeutta saada apua.
Ensi- ja turvakotien liiton (ETKL) Ero lapsiperheessä- sekä Perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyön tiimien yhteinen Lapsen oikeus saada apua -viestintäkampanja toteutettiin marraskuussa. Kampanjan pohjana toimi kesällä 2024 toteutetun Oletko saanut apua? -kyselyn tulokset.
Kaikki tämän blogin lainaukset ovat kyselyyn osallistuneiden lasten ja nuorten.
Kirjoittajat:
Heidi Joronen, Lasten ja nuorten chatin asiantuntija, Perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyön tiimi
Niina Neuvonen, Asiantuntija, Ero lapsiperheessä -tiimi
Molemmat työskentelevät Ensi- ja turvakotien liitossa.
Uusi ohjelma puuttuu nuorten miesten väkivaltaisuuteen
Uusi ohjelma auttaa nuoria miehiä lopettamaan väkivallan käyttämisen. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ei saada loppumaan ilman väkivallan tekijöiden auttamista.
Juuri julkaistu tutkimus kertoo nuorten miesten asenteiden muuttuneen sallivammaksi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa kohtaan (NYTKIS ry). Tutkimuksen mukaan joka neljäs alle 35-vuotias mies Suomessa uskoo, että nainen voi ansaita häneen kohdistuvan väkivallan pukeutumisensa, ulkonäkönsä tai käytöksensä takia. Tulokset osoittavat, että naisiin kohdistuva väkivalta, ja väkivallan käyttäminen ylipäänsä, on hälyttävän normalisoitua suomalaisessa asenneilmapiirissä.
– Vaikka kaikki miehet eivät hyväksy naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, liian moni suhtautuu siihen huolestuttavan hyväksyvästi. Tällaiset asenteet osaltaan normalisoivat väkivallan käyttöä. On kuitenkin tärkeää muistaa, että asenteet tai muut ympäröivät tekijät eivät itsessään aiheuta väkivaltaa – väkivalta on aina tekijänsä valinta. Väkivalta loppuu vain, kun tekijät itse valitsevat lopettaa sen. Usein muutokseen tarvitaan ammatillista tukea, sanoo Ensi- ja turvakotien liiton asiantuntija Iida Nousiainen.
Nuoret miehet saavat apua väkivallan katkaisemiseen
Ensi- ja turvakotien liiton Nuoret aikuiset turvallisille raiteille –hanke tukee nuoria miehiä väkivallattomuuteen. Turvallisille raiteille -ohjelma on suunnattu täysi-ikäisille, lähisuhteissaan väkivaltaisesti käyttäytyville sekä heille, joilla on kohonnut riski käyttää lähisuhdeväkivaltaa.
Hankkeessa tehdään asiakastyötä 18–29-vuotiaiden miesten kanssa ja autetaan heitä lopettamaan väkivallan käyttäminen lähisuhteissaan. Työskentely tarjoaa tukea haitallisten asenteiden muuttamiseen, aggression hallintaan ja väkivallattomuuteen. Työskentelyssä korostuu sukupuolisensitiivinen työskentelyote, joka tarkoittaa erityisesti naisiin kohdistuvan väkivallan tunnistamista
– Väkivaltaa käyttäviä tulisi auttaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Näin voimme ehkäistä väkivallan jatkumista, pahenemista ja siirtymistä seuraavalle sukupolvelle, sanoo Nousiainen.
Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin tutkimuksen mukaan Turvallisille raiteille –ohjelman asiakkaat kokivat saaneensa työskentelyn myötä keinoja toimia rakentavammin tilanteissa, joissa he ovat aiemmin turvautuneet väkivaltaan. Asiakkaat kertoivat myös laajemmista elämänhallintaa ja hyvinvointia tukevista muutoksista ja näiden yhteydestä väkivaltariskin vähentämiseen.
Hanke on noin kaksivuotinen ja sitä rahoittaa Oikeusministeriö. Se jatkaa Turvallisille raiteille – lähisuhdeväkivallan katkaisuohjelman kehittämistä erityisesti nuorten aikuisten miesten huomioimisen näkökulmasta. Hankkeessa koulutetaan ammattilaisia Turvallisille raiteille –ohjelman mukaiseen työskentelyyn sekä lisätään nuorten miesten tietoisuutta väkivaltailmiöstä ja heitä tukevista palveluista.
Väkivalta ei lopu ilman tekijöiden auttamista
Väkivallan lopettaminen voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta ilman ulkopuolista apua. Ihminen on usein oppinut turvautumaan väkivaltaan tietynlaisissa tilanteissa ja hänen täytyy oppia uusi käyttäytymismalleja muuttaakseen tapojaan turvallisiksi.
Apua voi hakea jo ennen kuin väkivalta konkretisoituu. Jos omassa käytöksessään tunnistaa riskin väkivallan käyttämiseen, kannattaa apua hakea. Väkivaltaa käyttäneitä tulisi myös ohjata auttaviin palveluihin nykyistä paremmin.
– Lähisuhdeväkivalta tulisi ottaa puheeksi johdonmukaisesti ja laajasti sosiaali- ja terveysalan palveluissa asiakkaiden kanssa. Apua tulisi tarjota aktiivisesti myös väkivaltaa käyttäneille. Esimerkiksi poliisin tulisi aktiivisesti ohjata lähisuhdeväkivallan tekijöitä väkivallan katkaisutyöhön, sanoo Nousiainen.
Apua väkivaltaan on saatavilla
Ensi- ja turvakotien liitto jäsenyhdistyksineen auttaa kaikkia väkivallan osapuolia. Avopalvelut tarjoavat tukea lähisuhdeväkivallan aiheuttaman tilanteen ratkaisemiseen ja kriisistä selviytymiseen. Chatissa saa keskusteluapua nimettömästi ja luottamuksellisesti. Chatista ohjataan myös tarvittaessa muihin palveluihin. Turvakodit auttavat akuutissa tilanteessa ympäri vuorokauden.
Uusi ohjelma auttaa nuoria miehiä lopettamaan väkivallan käyttämisen. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ei saada loppumaan ilman väkivallan tekijöiden auttamista.
Juuri julkaistu tutkimus kertoo nuorten miesten asenteiden muuttuneen sallivammaksi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa kohtaan (NYTKIS ry). Tutkimuksen mukaan joka neljäs alle 35-vuotias mies Suomessa uskoo, että nainen voi ansaita häneen kohdistuvan väkivallan pukeutumisensa, ulkonäkönsä tai käytöksensä takia. Tulokset osoittavat, että naisiin kohdistuva väkivalta, ja väkivallan käyttäminen ylipäänsä, on hälyttävän normalisoitua suomalaisessa asenneilmapiirissä.
– Vaikka kaikki miehet eivät hyväksy naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, liian moni suhtautuu siihen huolestuttavan hyväksyvästi. Tällaiset asenteet osaltaan normalisoivat väkivallan käyttöä. On kuitenkin tärkeää muistaa, että asenteet tai muut ympäröivät tekijät eivät itsessään aiheuta väkivaltaa – väkivalta on aina tekijänsä valinta. Väkivalta loppuu vain, kun tekijät itse valitsevat lopettaa sen. Usein muutokseen tarvitaan ammatillista tukea, sanoo Ensi- ja turvakotien liiton asiantuntija Iida Nousiainen.
Nuoret miehet saavat apua väkivallan katkaisemiseen
Ensi- ja turvakotien liiton Nuoret aikuiset turvallisille raiteille –hanke tukee nuoria miehiä väkivallattomuuteen. Turvallisille raiteille -ohjelma on suunnattu täysi-ikäisille, lähisuhteissaan väkivaltaisesti käyttäytyville sekä heille, joilla on kohonnut riski käyttää lähisuhdeväkivaltaa.
Hankkeessa tehdään asiakastyötä 18–29-vuotiaiden miesten kanssa ja autetaan heitä lopettamaan väkivallan käyttäminen lähisuhteissaan. Työskentely tarjoaa tukea haitallisten asenteiden muuttamiseen, aggression hallintaan ja väkivallattomuuteen. Työskentelyssä korostuu sukupuolisensitiivinen työskentelyote, joka tarkoittaa erityisesti naisiin kohdistuvan väkivallan tunnistamista
– Väkivaltaa käyttäviä tulisi auttaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Näin voimme ehkäistä väkivallan jatkumista, pahenemista ja siirtymistä seuraavalle sukupolvelle, sanoo Nousiainen.
Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin tutkimuksen mukaan Turvallisille raiteille –ohjelman asiakkaat kokivat saaneensa työskentelyn myötä keinoja toimia rakentavammin tilanteissa, joissa he ovat aiemmin turvautuneet väkivaltaan. Asiakkaat kertoivat myös laajemmista elämänhallintaa ja hyvinvointia tukevista muutoksista ja näiden yhteydestä väkivaltariskin vähentämiseen.
Hanke on noin kaksivuotinen ja sitä rahoittaa Oikeusministeriö. Se jatkaa Turvallisille raiteille – lähisuhdeväkivallan katkaisuohjelman kehittämistä erityisesti nuorten aikuisten miesten huomioimisen näkökulmasta. Hankkeessa koulutetaan ammattilaisia Turvallisille raiteille –ohjelman mukaiseen työskentelyyn sekä lisätään nuorten miesten tietoisuutta väkivaltailmiöstä ja heitä tukevista palveluista.
Väkivalta ei lopu ilman tekijöiden auttamista
Väkivallan lopettaminen voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta ilman ulkopuolista apua. Ihminen on usein oppinut turvautumaan väkivaltaan tietynlaisissa tilanteissa ja hänen täytyy oppia uusi käyttäytymismalleja muuttaakseen tapojaan turvallisiksi.
Apua voi hakea jo ennen kuin väkivalta konkretisoituu. Jos omassa käytöksessään tunnistaa riskin väkivallan käyttämiseen, kannattaa apua hakea. Väkivaltaa käyttäneitä tulisi myös ohjata auttaviin palveluihin nykyistä paremmin.
– Lähisuhdeväkivalta tulisi ottaa puheeksi johdonmukaisesti ja laajasti sosiaali- ja terveysalan palveluissa asiakkaiden kanssa. Apua tulisi tarjota aktiivisesti myös väkivaltaa käyttäneille. Esimerkiksi poliisin tulisi aktiivisesti ohjata lähisuhdeväkivallan tekijöitä väkivallan katkaisutyöhön, sanoo Nousiainen.
Apua väkivaltaan on saatavilla
Ensi- ja turvakotien liitto jäsenyhdistyksineen auttaa kaikkia väkivallan osapuolia. Avopalvelut tarjoavat tukea lähisuhdeväkivallan aiheuttaman tilanteen ratkaisemiseen ja kriisistä selviytymiseen. Chatissa saa keskusteluapua nimettömästi ja luottamuksellisesti. Chatista ohjataan myös tarvittaessa muihin palveluihin. Turvakodit auttavat akuutissa tilanteessa ympäri vuorokauden.
Vauva-aikaa ei voi ohittaa
Vauvan syntymän ajatellaan olevan elämän onnellisinta aikaa. Se on kuitenkin iso muutos vanhemmille. Herkistyminen on osa vanhemmaksi kasvua, mutta joskus myllerrys voi tuntua ylitsepääsemättömältä. Stressi, uupumus ja yksinäisyys ovat yleisiä. Myös omat varhaiset kokemukset vaikuttavat tapaan toimia vanhempana. Monella vanhemmalla on myös mielenterveyden haasteita.
Perusturvallisuus ja luottamus syntyvät vauvaiässä. Ensimmäiset tuhat päivää odotusajasta toisen ikävuoden loppuun ovat merkittäviä koko loppuelämän kannalta.
Ensi- ja turvakotien liiton ja sen jäsenyhdistysten antama tuki edistää merkittävästi vauvojen hyvinvointia. Katso miten vauvaperheitä autetaan yhdistyksissämme ja miksi avun saaminen ajoissa on tärkeää.
Perheille on tarjottava tukea ajoissa ja riittävän pitkään. Vauva ei voi odottaa.
Video: Videotiiviste Oy | www.videotiiviste.fi
Vauvan syntymän ajatellaan olevan elämän onnellisinta aikaa. Se on kuitenkin iso muutos vanhemmille. Herkistyminen on osa vanhemmaksi kasvua, mutta joskus myllerrys voi tuntua ylitsepääsemättömältä. Stressi, uupumus ja yksinäisyys ovat yleisiä. Myös omat varhaiset kokemukset vaikuttavat tapaan toimia vanhempana. Monella vanhemmalla on myös mielenterveyden haasteita.
Perusturvallisuus ja luottamus syntyvät vauvaiässä. Ensimmäiset tuhat päivää odotusajasta toisen ikävuoden loppuun ovat merkittäviä koko loppuelämän kannalta.
Ensi- ja turvakotien liiton ja sen jäsenyhdistysten antama tuki edistää merkittävästi vauvojen hyvinvointia. Katso miten vauvaperheitä autetaan yhdistyksissämme ja miksi avun saaminen ajoissa on tärkeää.
Perheille on tarjottava tukea ajoissa ja riittävän pitkään. Vauva ei voi odottaa.
Video: Videotiiviste Oy | www.videotiiviste.fi
Nepsy-piirteet haastavat vauvan vanhempia
Vauva-arkea ja vanhemmuutta voivat haastaa pulmat sosiaalisissa suhteissa, vaikeudet toiminnanohjauksessa, keskittymisessä tai tarkkaavaisuudessa sekä tunteiden säätelyssä. Nepsy-oireet, kuten ADHD ja autismikirjon piirteet, voivat vaikuttaa jaksamiseen, rutiinien luomiseen ja tunneyhteyden rakentamiseen vauvan kanssa. Neurologista monimuotoisuutta tunnistetaan yhä paremmin ja on tärkeää, että vauvan vanhemmat saavat tukea selviytyäkseen vauva-ajasta. Vauvafoorumi kokoaa vauvaperheitä kohtaavia ammattilaisia Jyväskylään 20.-21.11. syventämään ymmärrystä teemasta.
Vauvan tulo mullistaa vanhemman totutut tavat ja lisää vanhemman stressiä. Vanhemmille, joilla on neuropsykiatrisia piirteitä, kuten ADHD tai autisminkirjo, vauva-arjen hallinta voi tuottaa vielä erityisiä lisähaasteita. Haasteet voivat näyttäytyä moninaisina.
– Aikuinen on usein löytänyt itselleen sopivia tapoja arjen hallintaan, mutta vauvan synnyttyä uudessa elämäntilanteessa omat tututkin piirteet tulevat uudella tavalla esille, kertoo vastaava sosiaalityöntekijä Ida Halme, Keski-Suomen ensi- ja turvakoti ry:stä.
– Neurologisista haasteista puhutaan paljon ja oireita tunnistetaan yhä paremmin. Myönteistä on, että myös erilaista tukea löytyy aiempaa enemmän. Teemat puhuttavat vanhempia. Nepsy-piirteiden tuomia haasteita ratkotaan yhä enemmän kun kohtaamme vanhempia palveluissamme.
Vauvat hyötyvät säännöllisistä ja johdonmukaisista rutiineista, mutta niiden ylläpitäminen voi olla haastavaa esimerkiksi ADHD-oireista kärsivälle. Vauvan heräilyt, ruokailut ja intensiivinen hoito voivat rasittaa vanhemman jaksamista ja sietokykyä erityisesti silloin, jos vanhemman keskittyminen tai stressinhallinta on haastavaa. Aistiyliherkkyys voi vaikuttaa siihen, miten vanhempi reagoi esimerkiksi vauvan itkuun tai kosketukseen. Läheisyys ja ärsykkeet voivat tuntua ylivoimaisilta. Vauvan viestejä voi olla myös vaikea tulkita. Sopeutuminen jatkuvasti muuttuviin tilanteisiin voi tuntua hyvin vaikealta.
– Jokainen perhe on ainutlaatuinen eikä pulmiin aina tarvitse löytyä selkeää syytä. Keskustelun ja tutustumisen myötä voikin sitten tulla esiin, että erilaiset neurologiset piirteet vaikuttavat taustalla. Kun vanhempi tuntee omat haasteensa, löytyy keinotkin nopeammin. Jokaisella vanhemmalla on myös vahvuuksia, joiden tunnistaminen on vielä tärkeämpää, Halme muistuttaa.
– Ja arkea helpottavia keinoja eri tilanteisiin meiltä löytyy runsaasti.
Käytännön tuki voi olla arjen kaaoksen hallinnan keinojen löytämistä, tukea tunteiden tunnistamiseen ja niiden sanoittamiseen tai esimerkiksi hetkellistä käytännön apua. Vauva tarvitsee johdonmukaisesti toimivan vanhemman.
Neuropsykiatriset oireet ovat usein myös perinnöllisiä. Kun vanhempien ymmärrys omista haasteista ja pulmakohdista kasvaa, he voivat myös tukea lapsiaan kasvun eri vaiheissa.
Vauvafoorumi 2024 teemana on vanhemman neuromonimuotoisuus. Foorumin teema on noussut arjen työn tarpeista ja siitä, että nepsy-piirteet puhuttavat vanhempia yhä enemmän. On myös havaittu, että vanhemmat tarvitsevat tukea ja ammattilaiset lisää ymmärrystä näistä haasteista. Vauvafoorumi 2024 järjestetään Jyväskylän Palviljongissa 20.-21.11.2024.
Vauvaperheet jäävät liian yksin vaikeuksien kanssa
On tärkeää, etteivät vanhemmat jää yksin pulmien kanssa, vaan saavat ajoissa apua. Vanhemman voimavarojen ehtyminen ja jatkuva kohtuuton stressi voi olla haitallista vauvalle ja voi tehdä vauva-ajasta ilotonta. On myös tiedossa, että vauvan äideistä joka viides ja isistä 10% kärsii mielenterveyden haasteista odotus ja vauva-aikana.
– Ensi- ja turvakotien liiton tekemän selvityksen (2023) mukaan vauvaperheet jäävät liian yksin vaikeuksien kanssa. Vanhempia kuormittaa yksinäisyys, jaksamisen pulmat ja erilaiset mielenterveyden haasteet, kertoo erityisasiantuntija Tanja Henttonen Ensi- ja turvakotien liitosta.
– Vauvaperheet eivät tiedä palveluista tai saa apua, vaikka pyytäisivät.
Kyselyssä vanhemmat toivat esiin, että heidän huoliaan ei oteta vakavasti ja he jäävät yksin pulmien kanssa. ETKL:n kyselyyn vastanneista perheistä puolet tarvitsee läheisten lisäksi ammattilaisen apua, mutta kolmannes avun tarvitsijoista jää ilman tarvitsemaansa tukea. Vanhempien kokemus toistuvasta ahdistuksesta oli vastausten perusteella yleistä. Kolmasosa (30 %) vastaajista koki ahdistusta usein tai koko ajan. Odottajista neljännes (26 %) raportoi tuntevansa ahdistusta usein tai koko ajan. Reilu kolmasosa (36 %) vastaajista oli uupuneita usein tai koko ajan.
Vanhemmat toivovat, että tieto erilaisista palveluista olisi paremmin tarjolla. Matalan kynnyksen avusta ei löydy tietoa eikä sitä aktiivisesti esimerkiksi neuvolassa tarjota. Joskus pieni apu, vaikkapa unineuvonta, voi auttaa vaikeimman hetken yli eivätkä pulmat pääse kärjistymään. Vanhemmille tulisi tarjota raskausaikana aktiivisesti tietoa erilaisista tuen muodoista.
Keski-Suomen ensi- ja turvakoti ry auttaa perheitä monipuolisesti
Vauvaperheohjaus on maksutonta, kaikille pikkulapsiperheille avointa tukea. Vauvaperheohjauksessa tuetaan vanhempien jaksamista ja autetaan vauvan uni- ja vuorokausirytmin löytymisessä, kun vauvan yöheräily ja itkuisuus uuvuttavat.
Usein yhteydenoton syynä on synnytyksen jälkeisen alavireisyyden jatkuminen ja vanhemman uupumus. Työntekijämme tekee myös kotikäyntejä tai hänelle voi soittaa nimettömästi. Yhdistyksen vauvaperheohjauksessa on lokakuun loppuun mennessä autettu 99 asiakasta ja 45 perhettä. Apua hakevien perheiden määrä on kasvussa.
Yhdistyksestä voi saada myös vapaaehtoisen doulan tueksi vauvan odotukseen ja synnytykseen silloin, kun perheellä on erityisen tuen tarve.
Ensikoti on tarkoitettu vauvaperheille, jotka tarvitsevat ympärivuorokautista tukea. Ensikodin tukea tarvitaan, kun vanhempi on psyykkisesti tai fyysisesti sairas, perhettä on kohdannut äkillinen kriisi, tukiverkostot ovat vähäiset tai vanhempi on hyvin nuori. Ensikodissa tuetaan perheitä vanhemmuudessa ja vauvaperheen arjen hallinnassa. Ensikodissa on lokakuun loppuun mennessä ollut 58 asiakasta ja 22 perhettä.
Lisätietoja:
Keski-Suomen ensi- ja turvakoti ry
Ida Halme, Vastaava sosiaalityöntekijä
p. 050 5669 539
Ensi- ja turvakotien liitto
Tanja Henttonen, Vaativan vauvatyön erityisasiantuntija
p. 0400 225 583
Lue myös
Kuva: Tiuku Pennola
Vauva-arkea ja vanhemmuutta voivat haastaa pulmat sosiaalisissa suhteissa, vaikeudet toiminnanohjauksessa, keskittymisessä tai tarkkaavaisuudessa sekä tunteiden säätelyssä. Nepsy-oireet, kuten ADHD ja autismikirjon piirteet, voivat vaikuttaa jaksamiseen, rutiinien luomiseen ja tunneyhteyden rakentamiseen vauvan kanssa. Neurologista monimuotoisuutta tunnistetaan yhä paremmin ja on tärkeää, että vauvan vanhemmat saavat tukea selviytyäkseen vauva-ajasta. Vauvafoorumi kokoaa vauvaperheitä kohtaavia ammattilaisia Jyväskylään 20.-21.11. syventämään ymmärrystä teemasta.
Vauvan tulo mullistaa vanhemman totutut tavat ja lisää vanhemman stressiä. Vanhemmille, joilla on neuropsykiatrisia piirteitä, kuten ADHD tai autisminkirjo, vauva-arjen hallinta voi tuottaa vielä erityisiä lisähaasteita. Haasteet voivat näyttäytyä moninaisina.
– Aikuinen on usein löytänyt itselleen sopivia tapoja arjen hallintaan, mutta vauvan synnyttyä uudessa elämäntilanteessa omat tututkin piirteet tulevat uudella tavalla esille, kertoo vastaava sosiaalityöntekijä Ida Halme, Keski-Suomen ensi- ja turvakoti ry:stä.
– Neurologisista haasteista puhutaan paljon ja oireita tunnistetaan yhä paremmin. Myönteistä on, että myös erilaista tukea löytyy aiempaa enemmän. Teemat puhuttavat vanhempia. Nepsy-piirteiden tuomia haasteita ratkotaan yhä enemmän kun kohtaamme vanhempia palveluissamme.
Vauvat hyötyvät säännöllisistä ja johdonmukaisista rutiineista, mutta niiden ylläpitäminen voi olla haastavaa esimerkiksi ADHD-oireista kärsivälle. Vauvan heräilyt, ruokailut ja intensiivinen hoito voivat rasittaa vanhemman jaksamista ja sietokykyä erityisesti silloin, jos vanhemman keskittyminen tai stressinhallinta on haastavaa. Aistiyliherkkyys voi vaikuttaa siihen, miten vanhempi reagoi esimerkiksi vauvan itkuun tai kosketukseen. Läheisyys ja ärsykkeet voivat tuntua ylivoimaisilta. Vauvan viestejä voi olla myös vaikea tulkita. Sopeutuminen jatkuvasti muuttuviin tilanteisiin voi tuntua hyvin vaikealta.
– Jokainen perhe on ainutlaatuinen eikä pulmiin aina tarvitse löytyä selkeää syytä. Keskustelun ja tutustumisen myötä voikin sitten tulla esiin, että erilaiset neurologiset piirteet vaikuttavat taustalla. Kun vanhempi tuntee omat haasteensa, löytyy keinotkin nopeammin. Jokaisella vanhemmalla on myös vahvuuksia, joiden tunnistaminen on vielä tärkeämpää, Halme muistuttaa.
– Ja arkea helpottavia keinoja eri tilanteisiin meiltä löytyy runsaasti.
Käytännön tuki voi olla arjen kaaoksen hallinnan keinojen löytämistä, tukea tunteiden tunnistamiseen ja niiden sanoittamiseen tai esimerkiksi hetkellistä käytännön apua. Vauva tarvitsee johdonmukaisesti toimivan vanhemman.
Neuropsykiatriset oireet ovat usein myös perinnöllisiä. Kun vanhempien ymmärrys omista haasteista ja pulmakohdista kasvaa, he voivat myös tukea lapsiaan kasvun eri vaiheissa.
Vauvafoorumi 2024 teemana on vanhemman neuromonimuotoisuus. Foorumin teema on noussut arjen työn tarpeista ja siitä, että nepsy-piirteet puhuttavat vanhempia yhä enemmän. On myös havaittu, että vanhemmat tarvitsevat tukea ja ammattilaiset lisää ymmärrystä näistä haasteista. Vauvafoorumi 2024 järjestetään Jyväskylän Palviljongissa 20.-21.11.2024.
Vauvaperheet jäävät liian yksin vaikeuksien kanssa
On tärkeää, etteivät vanhemmat jää yksin pulmien kanssa, vaan saavat ajoissa apua. Vanhemman voimavarojen ehtyminen ja jatkuva kohtuuton stressi voi olla haitallista vauvalle ja voi tehdä vauva-ajasta ilotonta. On myös tiedossa, että vauvan äideistä joka viides ja isistä 10% kärsii mielenterveyden haasteista odotus ja vauva-aikana.
– Ensi- ja turvakotien liiton tekemän selvityksen (2023) mukaan vauvaperheet jäävät liian yksin vaikeuksien kanssa. Vanhempia kuormittaa yksinäisyys, jaksamisen pulmat ja erilaiset mielenterveyden haasteet, kertoo erityisasiantuntija Tanja Henttonen Ensi- ja turvakotien liitosta.
– Vauvaperheet eivät tiedä palveluista tai saa apua, vaikka pyytäisivät.
Kyselyssä vanhemmat toivat esiin, että heidän huoliaan ei oteta vakavasti ja he jäävät yksin pulmien kanssa. ETKL:n kyselyyn vastanneista perheistä puolet tarvitsee läheisten lisäksi ammattilaisen apua, mutta kolmannes avun tarvitsijoista jää ilman tarvitsemaansa tukea. Vanhempien kokemus toistuvasta ahdistuksesta oli vastausten perusteella yleistä. Kolmasosa (30 %) vastaajista koki ahdistusta usein tai koko ajan. Odottajista neljännes (26 %) raportoi tuntevansa ahdistusta usein tai koko ajan. Reilu kolmasosa (36 %) vastaajista oli uupuneita usein tai koko ajan.
Vanhemmat toivovat, että tieto erilaisista palveluista olisi paremmin tarjolla. Matalan kynnyksen avusta ei löydy tietoa eikä sitä aktiivisesti esimerkiksi neuvolassa tarjota. Joskus pieni apu, vaikkapa unineuvonta, voi auttaa vaikeimman hetken yli eivätkä pulmat pääse kärjistymään. Vanhemmille tulisi tarjota raskausaikana aktiivisesti tietoa erilaisista tuen muodoista.
Keski-Suomen ensi- ja turvakoti ry auttaa perheitä monipuolisesti
Vauvaperheohjaus on maksutonta, kaikille pikkulapsiperheille avointa tukea. Vauvaperheohjauksessa tuetaan vanhempien jaksamista ja autetaan vauvan uni- ja vuorokausirytmin löytymisessä, kun vauvan yöheräily ja itkuisuus uuvuttavat.
Usein yhteydenoton syynä on synnytyksen jälkeisen alavireisyyden jatkuminen ja vanhemman uupumus. Työntekijämme tekee myös kotikäyntejä tai hänelle voi soittaa nimettömästi. Yhdistyksen vauvaperheohjauksessa on lokakuun loppuun mennessä autettu 99 asiakasta ja 45 perhettä. Apua hakevien perheiden määrä on kasvussa.
Yhdistyksestä voi saada myös vapaaehtoisen doulan tueksi vauvan odotukseen ja synnytykseen silloin, kun perheellä on erityisen tuen tarve.
Ensikoti on tarkoitettu vauvaperheille, jotka tarvitsevat ympärivuorokautista tukea. Ensikodin tukea tarvitaan, kun vanhempi on psyykkisesti tai fyysisesti sairas, perhettä on kohdannut äkillinen kriisi, tukiverkostot ovat vähäiset tai vanhempi on hyvin nuori. Ensikodissa tuetaan perheitä vanhemmuudessa ja vauvaperheen arjen hallinnassa. Ensikodissa on lokakuun loppuun mennessä ollut 58 asiakasta ja 22 perhettä.
Lisätietoja:
Keski-Suomen ensi- ja turvakoti ry
Ida Halme, Vastaava sosiaalityöntekijä
p. 050 5669 539
Ensi- ja turvakotien liitto
Tanja Henttonen, Vaativan vauvatyön erityisasiantuntija
p. 0400 225 583
Lue myös
Kuva: Tiuku Pennola
ETKL ja Zonta on solminut poikkeuksellisen pitkän yhteistyösopimuksen
Ensi- ja turvakotien liitto (ETKL) on solminut Zonta Internationalin kanssa kymmenenvuotisen puitesopimuksen, jonka tarkoituksena on lisätä tietoisuutta lähisuhdeväkivallasta ja tehdä työtä lähisuhdeväkivallan poistamiseksi.
ETKL toimii yhdessä jäsenyhdistystensä kanssa valtakunnallisesti auttaen vaikeissa ja turvattomissa oloissa eläviä lapsia ja perheitä, sekä tekee perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa ehkäisevää työtä. Zonta International on maailmanlaajuinen vapaaehtoisvoimin toimiva järjestö, joka edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa ja ehkäisee naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa.
– 50 000 tyttöä tai naista vuodessa kokee seksuaaliväkivaltaa Suomessa ja 15 naista kuolee vuosittain lähisuhteessa tapahtuvan väkivallan vuoksi. Suomi on Euroopan toiseksi vaarallisin maa naiselle. Tarvitsemme yhteistyötä, jotta voimme vaikuttaa asenteisiin ja saada muutoksen aikaan, kertoo perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyön kehittämispäällikkö Tiina Muukkonen Ensi- ja turvakotien liitosta.
Yhteistyö on merkittävä tuen osoitus Ensi- ja turvakotien liiton työlle
Zonta-järjestö on tehnyt työtä naisten ja tyttöjen aseman parantamiseksi ympäri maailman jo 105 vuoden ajan ja naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen kampanjointi on merkittävä osa Zontan vaikuttamistyötä, joten pitkäjänteisen yhteistyön aloittaminen on heille luontevaa:
– Muutamissa Suomen Zonta-kerhossa on jo useita vuosia ollut yhteisiä hankkeita Ensi- ja turvakotien liiton kanssa. Nyt solmitulla sopimuksella haluamme tuoda naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntatyöhön lisää vaikuttavuutta ja pitkäjänteisyyttä. Uskomme, että ETKL ja Zonta voivat yhdessä löytää uusia avauksia työssä, joka valitettavasti ei näytä loppumisen merkkejä, kertoo Zonta International Piiri 20 puheenjohtaja Pirkko Grönroos.
– Tämä on poikkeuksellinen yhteistyö ja tuen osoitus työllemme. On upeaa, että pääsemme tekemään yhteistyötä pitkäjänteisesti, ja tässä Zonta toimii upeana suunnannäyttäjänä. Pitkäjänteisen sopimuksen vuoksi pääsemme keskittymään paremmin itse asiaan, lähisuhdeväkivallan poistamiseen, hehkuttaa Ensi- ja turvakotien liiton pääsihteeri Oona Ylönen.
Lisätiedot:
Perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyön kehittämispäällikkö
Tiina Muukkonen, tiina.muukkonen@etkl.fi
Ensi- ja turvakotien liitto (ETKL) on solminut Zonta Internationalin kanssa kymmenenvuotisen puitesopimuksen, jonka tarkoituksena on lisätä tietoisuutta lähisuhdeväkivallasta ja tehdä työtä lähisuhdeväkivallan poistamiseksi.
ETKL toimii yhdessä jäsenyhdistystensä kanssa valtakunnallisesti auttaen vaikeissa ja turvattomissa oloissa eläviä lapsia ja perheitä, sekä tekee perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa ehkäisevää työtä. Zonta International on maailmanlaajuinen vapaaehtoisvoimin toimiva järjestö, joka edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa ja ehkäisee naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa.
– 50 000 tyttöä tai naista vuodessa kokee seksuaaliväkivaltaa Suomessa ja 15 naista kuolee vuosittain lähisuhteessa tapahtuvan väkivallan vuoksi. Suomi on Euroopan toiseksi vaarallisin maa naiselle. Tarvitsemme yhteistyötä, jotta voimme vaikuttaa asenteisiin ja saada muutoksen aikaan, kertoo perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyön kehittämispäällikkö Tiina Muukkonen Ensi- ja turvakotien liitosta.
Yhteistyö on merkittävä tuen osoitus Ensi- ja turvakotien liiton työlle
Zonta-järjestö on tehnyt työtä naisten ja tyttöjen aseman parantamiseksi ympäri maailman jo 105 vuoden ajan ja naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen kampanjointi on merkittävä osa Zontan vaikuttamistyötä, joten pitkäjänteisen yhteistyön aloittaminen on heille luontevaa:
– Muutamissa Suomen Zonta-kerhossa on jo useita vuosia ollut yhteisiä hankkeita Ensi- ja turvakotien liiton kanssa. Nyt solmitulla sopimuksella haluamme tuoda naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntatyöhön lisää vaikuttavuutta ja pitkäjänteisyyttä. Uskomme, että ETKL ja Zonta voivat yhdessä löytää uusia avauksia työssä, joka valitettavasti ei näytä loppumisen merkkejä, kertoo Zonta International Piiri 20 puheenjohtaja Pirkko Grönroos.
– Tämä on poikkeuksellinen yhteistyö ja tuen osoitus työllemme. On upeaa, että pääsemme tekemään yhteistyötä pitkäjänteisesti, ja tässä Zonta toimii upeana suunnannäyttäjänä. Pitkäjänteisen sopimuksen vuoksi pääsemme keskittymään paremmin itse asiaan, lähisuhdeväkivallan poistamiseen, hehkuttaa Ensi- ja turvakotien liiton pääsihteeri Oona Ylönen.
Lisätiedot:
Perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyön kehittämispäällikkö
Tiina Muukkonen, tiina.muukkonen@etkl.fi
Epätäydellinen teksti vanhemmuudesta neurokirjolla
Sain pyynnön kirjoittaa Ensi- ja turvakotien liittoon blogin. Toiveena oli, että teksti käsittelisi vanhemmuutta sellaisissa vauvaperheissä, joissa vanhempi on neurokirjolla.
Työskentelen ADHD-liitossa ja mieleeni tulvi heti lukuisia kohtaamisia erilaisten äitien ja isien kanssa. Innostuin aiheesta! Jes! Tämä kaikki tulee saada kerrottua!
Kirjoitin tajunnanvirtana ylös mietteeni siitä, mitä haluaisin sanoa.
Tajunnanvirtani näytti palttiarallaa tällaiselta:
- Tilastojen mukaan adhd altistaa teiniraskauksille
(syyt mm. impulsiivisuus, elämyshakuisuus). MUISTA kertoa kuitenkin Discordissa kohtaamistasi nuorista, jotka pohtivat, uskaltavatko lainkaan ryhtyä vanhemmiksi, kun adhd haastaa arjesta suoriutumista muutoinkin. Nuoret miettivät, saisivatko he mistään apua, jos sitä tarvitsisivat. - Hoksauta, että univaje voi vahvistaa adhd-oireita entisestään
(adhd fluktuoi eli oireiden voimakkuus vaihtelee). Miten tärkeää onkaan siis turvata vanhemman uni! - Moni toteaa, että lasten syntymän myötä oman arjen hallintaan rakennetut keinot murenevat
(esim. liikunta on auttanut purkamaan kuormitusta, mutta nyt liikkuminen ei olekaan samassa määrin mahdollista). Toisaalta on tärkeää mainita myös kokemus siitä, että vauvakupla voi suojella muulta kuormitukselta (esim. työelämä) ja oireet voivat päinvastoin helpottaa. - Jos on aistiyliherkkyyttä, voi lapsen itku ja uudet hajut tuntua oikeasti todella pahoilta.
Vastamelukuulokkeiden kokeilu! Hyvältä tuoksuva hajuste käden ulottuvilla siltä varalta, että paha haju hyökkää! - Moni vanhempi on luova ja leikkisä
– miten mahtavia vahvuuksia! - Pikkulapset tarvitsevat rutiineja, mutta toisaalta moni adhd-oireinen voi kokea rutiinit omaa vapaudenkaipuuta rajoittaviksi.
Usein kuitenkin kuulee, että omaa lasta varten rutiinien ylläpito on helpompaa kuin itseä varten laaditut rutiinit. Nukkumaan meneminen voi helpottua itselläkin, kun ilta tulee rytmitettyä lapsen nukkumaan menoa varten. Jos rutiinien ylläpito on haaste, mikä voisi auttaa? Iltatoimien kellottaminen (kauanko vie aikaa), aikataulun ylös kirjaaminen, muistutusten laittaminen? Motivaation merkitys! - Avaa toiminnanohjauksen käsitettä
Yksinkertaiselta vaikuttava ja jopa usein toistuva toiminto (esim. vauvauintiin lähteminen) sisältää loppujen lopuksi monta elementtiä (aloittaminen, tarkkaavuuden säätely, vireystila, tunteiden säätely, muisti, toiminnan itsesäätely), joista tulee suoriutua. Toiminnanohjauksen käsite on laaja, joten se ei mahdu kattavasti blogiin… Haasteet ovat yksilöllisiä, joten ratkaisujenkin on oltava! Jos muistin kanssa on haasteita, auttaisiko esim. oma laukku vauvauinnille ja siihen kiinnitettynä lista asioista, joita kassissa tulee olla mukana? - Adhd-oireiset kertovat kuulevansa usein, että he ovat joko liikaa tai liian vähän.
(esim. liian intensiivisiä, äänekkäitä, nopeita tai liian passiivisia, saamattomia). Oma vauva voi tarjota merkityksellisen korjaavan kokemuksen: riitän tällaisena kuin olen. - Moni adhd-oireinen vanhempi kamppailee juuri tuon ”riittämisen” kanssa.
Olenko tarpeeksi hyvä äiti tai isä? Huomaako joku haasteeni? Pidetäänkö minua niiden vuoksi huonona vanhempana? Häpeä voi saada piilottamaan haasteet, joten neuvolassa maskataan (=peitetään aito minä).
Yksi blogi ei millään riitä kattamaan kaikkea
Hyvin pian ymmärsin, että pyöritin päässäni niin monia erilaisia näkökulmia, ettei yksi blogiteksti tulisi mitenkään riittämään. Ikävä kyllä aikanikaan ei riittäisi täydellisen tekstin hiomiseen.
Mieleeni hiipi kummallinen ajatus: kehtaisinko lähettää ETKL:lle tajunnanvirtani ja antaisivatko he armoa, kun sanoisin, etten saa sitä seisahtumaan ja asettumaan aloilleen?
Koska aihe on niin laaja, tiedän, ettei tämänhetkinen virtani ole edes kaikenkattava. Siitä puuttuu monen monta pyörrettä, mutten uskalla heittäytyä pohtimaan niitä, koska sitten virta voimistuisi taas entisestään.
Jatketaan maailman parantamista Vauvafoorumissa 20.-21.11!
Josko blogini lopussa kertoisin, että odotan innolla marraskuista Vauvafoorumia? Odotan, että saan oikein luvan kanssa ja rauhassa (kahden kokonaisen päivän ajan!) pysähtyä keskustelemaan siitä, miten neurokirjolla oleminen vaikuttaa vanhemmuuteen ja pohtia yhdessä muiden kanssa, miten lisätä tietoisuutta paitsi haasteista niin myös ratkaisuista ja vahvuuksista, joita teema pitää sisällään.
Ja niin minä tein (!) – kehtasin lähettää keskeneräisen tekstini. Jos juuri luit sen, tiedät, että ETKL:ssä riittää ymmärrystä epätäydellisille ihmisille (ja heidän epätäydellisille teksteilleen). Jatketaan maailman parantamista 20.-21.11. Jyväskylässä!
Ilmoittaudu mukaan! https://ensijaturvakotienliitto.fi/tapahtumat/vauvafoorumi2024/
Henna Niskala
Asiantuntija
ADHD-liitto ry
Sain pyynnön kirjoittaa Ensi- ja turvakotien liittoon blogin. Toiveena oli, että teksti käsittelisi vanhemmuutta sellaisissa vauvaperheissä, joissa vanhempi on neurokirjolla.
Työskentelen ADHD-liitossa ja mieleeni tulvi heti lukuisia kohtaamisia erilaisten äitien ja isien kanssa. Innostuin aiheesta! Jes! Tämä kaikki tulee saada kerrottua!
Kirjoitin tajunnanvirtana ylös mietteeni siitä, mitä haluaisin sanoa.
Tajunnanvirtani näytti palttiarallaa tällaiselta:
- Tilastojen mukaan adhd altistaa teiniraskauksille
(syyt mm. impulsiivisuus, elämyshakuisuus). MUISTA kertoa kuitenkin Discordissa kohtaamistasi nuorista, jotka pohtivat, uskaltavatko lainkaan ryhtyä vanhemmiksi, kun adhd haastaa arjesta suoriutumista muutoinkin. Nuoret miettivät, saisivatko he mistään apua, jos sitä tarvitsisivat. - Hoksauta, että univaje voi vahvistaa adhd-oireita entisestään
(adhd fluktuoi eli oireiden voimakkuus vaihtelee). Miten tärkeää onkaan siis turvata vanhemman uni! - Moni toteaa, että lasten syntymän myötä oman arjen hallintaan rakennetut keinot murenevat
(esim. liikunta on auttanut purkamaan kuormitusta, mutta nyt liikkuminen ei olekaan samassa määrin mahdollista). Toisaalta on tärkeää mainita myös kokemus siitä, että vauvakupla voi suojella muulta kuormitukselta (esim. työelämä) ja oireet voivat päinvastoin helpottaa. - Jos on aistiyliherkkyyttä, voi lapsen itku ja uudet hajut tuntua oikeasti todella pahoilta.
Vastamelukuulokkeiden kokeilu! Hyvältä tuoksuva hajuste käden ulottuvilla siltä varalta, että paha haju hyökkää! - Moni vanhempi on luova ja leikkisä
– miten mahtavia vahvuuksia! - Pikkulapset tarvitsevat rutiineja, mutta toisaalta moni adhd-oireinen voi kokea rutiinit omaa vapaudenkaipuuta rajoittaviksi.
Usein kuitenkin kuulee, että omaa lasta varten rutiinien ylläpito on helpompaa kuin itseä varten laaditut rutiinit. Nukkumaan meneminen voi helpottua itselläkin, kun ilta tulee rytmitettyä lapsen nukkumaan menoa varten. Jos rutiinien ylläpito on haaste, mikä voisi auttaa? Iltatoimien kellottaminen (kauanko vie aikaa), aikataulun ylös kirjaaminen, muistutusten laittaminen? Motivaation merkitys! - Avaa toiminnanohjauksen käsitettä
Yksinkertaiselta vaikuttava ja jopa usein toistuva toiminto (esim. vauvauintiin lähteminen) sisältää loppujen lopuksi monta elementtiä (aloittaminen, tarkkaavuuden säätely, vireystila, tunteiden säätely, muisti, toiminnan itsesäätely), joista tulee suoriutua. Toiminnanohjauksen käsite on laaja, joten se ei mahdu kattavasti blogiin… Haasteet ovat yksilöllisiä, joten ratkaisujenkin on oltava! Jos muistin kanssa on haasteita, auttaisiko esim. oma laukku vauvauinnille ja siihen kiinnitettynä lista asioista, joita kassissa tulee olla mukana? - Adhd-oireiset kertovat kuulevansa usein, että he ovat joko liikaa tai liian vähän.
(esim. liian intensiivisiä, äänekkäitä, nopeita tai liian passiivisia, saamattomia). Oma vauva voi tarjota merkityksellisen korjaavan kokemuksen: riitän tällaisena kuin olen. - Moni adhd-oireinen vanhempi kamppailee juuri tuon ”riittämisen” kanssa.
Olenko tarpeeksi hyvä äiti tai isä? Huomaako joku haasteeni? Pidetäänkö minua niiden vuoksi huonona vanhempana? Häpeä voi saada piilottamaan haasteet, joten neuvolassa maskataan (=peitetään aito minä).
Yksi blogi ei millään riitä kattamaan kaikkea
Hyvin pian ymmärsin, että pyöritin päässäni niin monia erilaisia näkökulmia, ettei yksi blogiteksti tulisi mitenkään riittämään. Ikävä kyllä aikanikaan ei riittäisi täydellisen tekstin hiomiseen.
Mieleeni hiipi kummallinen ajatus: kehtaisinko lähettää ETKL:lle tajunnanvirtani ja antaisivatko he armoa, kun sanoisin, etten saa sitä seisahtumaan ja asettumaan aloilleen?
Koska aihe on niin laaja, tiedän, ettei tämänhetkinen virtani ole edes kaikenkattava. Siitä puuttuu monen monta pyörrettä, mutten uskalla heittäytyä pohtimaan niitä, koska sitten virta voimistuisi taas entisestään.
Jatketaan maailman parantamista Vauvafoorumissa 20.-21.11!
Josko blogini lopussa kertoisin, että odotan innolla marraskuista Vauvafoorumia? Odotan, että saan oikein luvan kanssa ja rauhassa (kahden kokonaisen päivän ajan!) pysähtyä keskustelemaan siitä, miten neurokirjolla oleminen vaikuttaa vanhemmuuteen ja pohtia yhdessä muiden kanssa, miten lisätä tietoisuutta paitsi haasteista niin myös ratkaisuista ja vahvuuksista, joita teema pitää sisällään.
Ja niin minä tein (!) – kehtasin lähettää keskeneräisen tekstini. Jos juuri luit sen, tiedät, että ETKL:ssä riittää ymmärrystä epätäydellisille ihmisille (ja heidän epätäydellisille teksteilleen). Jatketaan maailman parantamista 20.-21.11. Jyväskylässä!
Ilmoittaudu mukaan! https://ensijaturvakotienliitto.fi/tapahtumat/vauvafoorumi2024/
Henna Niskala
Asiantuntija
ADHD-liitto ry