Tuetaan vanhempia

Erotilanteessa lapsen etu on tärkein

Suurin osa eroista sujuu sovinnollisesti. Osaan eroista liittyy pitkittyneitä riitoja, huolto- ja tapaamiskiistoja ja eron jälkeistä väkivaltaa tai vainoa. Vakavimmissa tapauksissa ero voi olla hengenvaarallinen ja johtaa jopa perhesurmaan.

Riitojen välikappaleeksi joutuminen vahingoittaa lasta ja luo turvattomuutta. Konfliktoituneisiin eroihin liittyy vakavia lapsen kasvua, kehitystä ja turvallisuutta vaarantavia tekijöitä.

Panostamalla vanhemmuuden tukeen eron varhaisessa vaiheessa voidaan ennaltaehkäistä erotilanteiden kärjistyminen. Asiakastilastot ja palaute osoittavat vanhempien hyötyneen saadusta tuesta.

Lapsella on oikeus läheisiin ihmissuhteisiin, ja ne on turvattava aina, kun se on turvallista ja lapsen edun mukaista.

On inhimillistä ja kustannusvaikuttavaa, jos varhaisen tuen ansiosta vältytään
huoltoriidoilta, sillä niiden arvioitu vuosikustannus yhteiskunnalle on noin 27–40 miljoonaa euroa.

Vaadimme

Perheille on turvattava tarkoituksenmukaiset ja oikein kohdennetut eropalvelut.
Lapsen etu ja oikeuksien toteutuminen tulee olla päätöksenteon keskiössä.
Päättäjien tulee huolehtia järjestöjen eroauttamisen rahoituksen jatkuvuudesta.

Mitä päättäjien pitäisi tehdä?

On tärkeää, että päätösten vaikutukset lapsiin ja perheisiin arvioidaan ennakolta. Arvioinnin tulee olla systemaattista ja vaikutuksia tulee arvioida myös sellaisista päätöksistä, jotka eivät suoraan kohdistu lapsiin.

Valtakunnan tasolla

Edistetään lapsen oikeuksien toteutumista ja lapsen avunsaantia erotilanteessa tukemalla vanhemmuutta ja lapsen subjektiivista oikeutta apuun.
Vaativiin erotilanteisiin kehitetään järjestöjen ja eri tahojen yhteistyönä ratkaisuja, jotka turvaavat lapsen oikeudet ja ehkäisevät väkivallan riskiä.
Vahvistetaan lapsen edun toteutumista tukevaa päätöksentekoa.
Vuoroasumisen tulee perustua lapsen etuun. Turvataan vuoroasuvien lasten etuudet kahteen kotiin.
Elatusjärjestelmän tulee huomioida perheiden erilaiset tilanteet ja lapsen oikeus riittävään elatukseen.
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoitus lapsiperheiden tueksi erotilanteessa tulee turvata, jotta voidaan ehkäistä huoltoriitoja.

Hyvinvointialueilla ja kunnissa

Eroauttamisen tulee olla osa perhekeskusten palveluita.
Eroaville vanhemmille ja heidän lapsilleen tulee turvata tarpeiden mukaiset, riittävät ja oikein kohdennetut eropalvelut.
Jokaisella hyvinvointialueella tulee olla moniammatillinen työryhmä vaativien erotilanteiden riskien arviointiin ja osaamisen yhdistämiseen, jotta perheet saavat apua.
Asiaan erikoistuneet järjestöt tulee ottaa kumppaniksi eroauttamisessa ja yhteistyölle tulee varata resursseja.

Tiesitkö tämän?

Puolet solmituista avioliitoista päättyy eroon, vuosittain noin 15 000. Vanhempien ero koskettaa vuositasolla noin 30 000 lasta. Pohjoismaissa noin 35–45 prosenttia lapsista tulee eri arvioiden mukaan kokemaan vanhempiensa avo- tai avioeron ja/tai elämään osan lapsuuttaan yhden vanhemman tai uusperheessä.

Sosiaalitoimessa vahvistetaan sopimuksia lapsen huollosta, asumisesta ja tapaamis-oikeudesta vuosittain noin 21 000. Tuomioistuimiin tulee vireille vuosittain noin 3200 erillistä lapsen huoltoa, asumista ja/tai tapaamisoikeutta koskevaa asiaa.

Lapsi kärsii pitkittyneestä huoltoriidasta

Vaikka iso osa vanhemmista eroaa sovinnollisesti, vuositasolla noin 4–5 prosenttia kaikista huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskevista asioista käsitellään oikeudessa riitaisina ja vaikeina asioina.

Eroperheiden lapset eivät ole yhdenvertaisessa asemassa huoltoriitojen pitkittyessä. Huoltoriita tai toinen vanhempi voi estää lapsen avun saamisen. Vaikea ja pitkäkestoinen huoltoriita vaatii tehokasta puuttumista, sillä se vaarantaa lapsen kasvun ja kehityksen.

Lapsen kannalta pitkään epävarmana ja jännitteisenä jatkuva tilanne on erittäin kuormittava ja voi uhata lapsen mielenterveyttä tai muuta kehitystä. Pitkittynyt huoltoriita tulisikin tunnistaa yhdeksi lapsen kaltoinkohtelun muodoksi. Lapsen tuen tarpeita ei aina tunnisteta ja lapset jäävät liian usein ilman tarvitsemaansa apua.

Systemaattinen moniammatillinen riskinarviointi varmistaa, että esimerkiksi väkivalta, lapselle vahingollinen vanhemmuus tai lapsen tarve suojeluun ei jää tunnistamatta. Mitä enemmän riskejä havaitaan ja mitä vakavampia ne ovat, sitä vahvempaa apua ja tukea lapsi ja vanhemmat tarvitsevat.

Lue uusimmat