Elämme uuden vuoden alkua. Työelämässä se tarkoittaa usein menneen vuoden perkaamista, sen tutkimista mitä kaikkea saimmekaan aikaan. Millaisia lukuja, vaikuttavuustietoa ja tilastoja työstä syntyi ja miksi joku tavoite toteutui tai jäi toteutumatta? Näkökulmia ja ulottuvuuksia on paljon ja asiat liikkuvat tasolta toiselle. Lukuja, numeroita, arviointia, tuotoksia ja tuloksia, monenlaista raportointia. Sitähän se on.
Yhä laadukkaampien ja vaikuttavampien, lasten ja perheiden tarpeisiin vastaavien palveluiden kehittäminen edellyttää ymmärrystä oman työn ankkuroitumisesta laajempaan yhteiskunnalliseen tilaan ja tilanteeseen. Mitä työstä syntyvät luvut meille tässä valossa oikeastaan kertovatkaan ja millainen yhteiskunnallinen suhde niillä järjestöjohtamisen näkökulmasta katsottuna on?
Luvut ovat ihmisiä
Kriisit toisensa perään ovat viime aikoina riepotelleet perheitä. Ja niin kuin tiedetään kipeimmin ne ovat osuneet niihin perheisiin, joissa on ehkä ennestäänkin ollut haasteita. Arvioilta joka yhdeksäs suomalainen lapsi elää köyhässä perheessä. Ruuan ja energian hinnannousu hankaloittavat vähävaraisten lapsiperheiden tilannetta entisestään. Päihteiden käytön lisääntyminen, jatkuva riitely kotona ja lähisuhdeväkivalta, vanhempien mielenterveyden ongelmat ja haasteet jaksamisessa näkyvät auttamistyön arjessa.
Vuonna 2022 Kanta-Hämeen perhetyö ry auttoi yli tuhatta ihmistä. Näistä apua erilaisiin elämän kriisitilanteisiin tarvitsevista puolet oli lapsia. Luvut ovat ihmisiä sinun ja minun naapurista, työpaikalta, torin kulmalta ja saman ruokakaupan hyllyvälistä. Luvut ovat lapsia päiväkodissa, kouluissa ja harrastusryhmissä. Ne ovat tunteita, tarinoita, sattumuksia ja valintoja. Elämää, johon voimme vaikuttaa, mutta emme aina hallita.
Luvut kertovat siitä, että apua on lähdetty hakemaan, sitä on tarjottu ja joskus myös velvoitettu ottamaan vastaan. Tarinat ja elämäntilanteet ovat kaikki erilaisia ja monet sellaisia, jotka voisivat koskettaa meistä ketä tahansa. Luvut kertovat myös siitä, että tilanteet perheissä ovat ajautuneet liian pitkälle, apua on jouduttu odottamaan liian kauan eikä lasten ja nuorten huolia ja hätää ole tunnistettu ajoissa. Mitä tälle asialle tulisi tehdä niin arjen auttamistyössä kuin yhteiskunnan rakenteiden ja hyvinvointijärjestelmän tasolla?
Lapsen elämä tapahtuu tässä ja nyt
Niin kuin kaikki tiedämme, lapsen elämä tapahtuu tässä ja nyt. Pienen vauvan aika on toisenlainen kuin nuoren ja tuen sekä avun tarve on tästä syystä myös erilaista. Vauvan tai jo isomman lapsen riskiolosuhteiden vähentämisen ja myönteisten kasvuolosuhteiden kehittämisen tulisi olla kiinteä osa joka päiväistä yhteiskuntapolitiikkaamme. Lapsinäkökulma ja mahdollisimman hyvän kasvuympäristön luominen lapsille pitää ottaa huomioon yhteiskunnallisten voimavarojen jakamisessa, päätöksenteossa sekä hyvin- ja pahoinvoinnin seurannassa, elinolojen arvioinnissa lainsäädäntöä unohtamatta. Järjestöjohtamisessa tämä tarkoittaa strategisia arvovalintoja ja suunnitelmia sekä samanaikaisesti käytännön työtä ja tekoja lasten ja nuorten hyvinvoinnin parantamiseksi.
Lapsinäkökulma ja lapsen edun toteuttaminen vaativat meitä auttajia kehittämään lapsilähtöistä toimintaa käytännössä. Lapsi pitää ymmärtää aktiivisena toimijana omassa elämässään ja kaikkia tilanteita on tarkasteltava lapsen näkökulmasta.
Lapsi ei voi odottaa ja meidän on yhteiskuntana kyettävä tarjoamaan riittäviä ja perheiden tarpeisiin vastaavia, laadukkaita palveluita ennaltaehkäisevästi ja oikea-aikaisesti. Järjestötoimijana otimme tästä koppia ja viime vuonna käynnistimme lasten ja nuorten väkivaltatyön kehittämishankkeen, joka on yksi erimerkki tutkittuun tietoon ja lasten sekä nuorten avuntarpeeseen perustuvasta lapsinäkökulmaisesta auttamis- ja kehittämistyöstä.
Keskeistä on myös tarjotun avun ja tuen laatu. Ei riitä, että kysymme palautetta, on kyettävä mittaamaan myös työn vaikutuksia ja johtamaan siitä laajempaa vaikuttavuustietoa päätöksentekoon ja palveluiden kehittämiseen. Arvioimme työn vaikutuksia asiakkaiden hyvinvointia ja sen muutosta kuvaavalla mittarilla.
Vaikuttavuus mittarin tuloksia tutkiessamme voimme todeta auttamistyön olevan vaikuttavaa. Auttamistyö myötävaikuttaa siihen, että lapsi tai nuori voi peremmin ja tuntee tyytyväisyyttä ja turvallisuutta. Toisinaan se avaa aikuisen silmät todellisuudelle, joka on tuntunut tavalliselle, mutta onkin ollut vahingoittava ja lasta haavoittava. Avun saaminen heilauttelee hyvinvointia joskus laidasta laitaan ja elämä voi sen myötä alkaa tuntua työläälle tai vaihtoehtoisesti selkeämmälle. Muutosta tapahtuu ja yhteisen työskentelyn avulla vaikutuksia syntyy.
On selvää, että lasten ja perheiden hyvinvointityöhön tarvitaan valtion ja hyvinvointialueiden lisäksi järjestöjen tarjoamaa tukea ja erityisosaamista. Vain yhdessä voimme onnistua kutomaan sellaisen turvaverkon, jonka läpi yksikään lapsi ei pääse putoamaan. Eduskuntavaalien lähestyessä haluamme muistuttaa ehdokkaita eli tulevia päättäjiä siitä millainen on Suomi, jossa turvataan lapsen oikeus hyvään elämään.
Millainen vuosi tästä tuleekaan ja miten järjestönä onnistumme asettamissamme tavoitteissa? Strategian määrätietoinen toteuttaminen johtaa visiomme mukaan lopulta siihen, että Jokainen on turvassa!
Sitä kohti – yhdessä!
Blogin kirjoittaja on Kanta-Hämeen perhetyö ry:n toiminnanjohtaja.
