”Kyvyt omaan äitiyteen ilmentyvät sen mukaan, miten on tullut kerran äiditetyksi” Elina Savonlahti
Äitiyden valmiuksia voi rajata ne lähtökohdat, jotka jokainen äiti on itse lapsuudessaan saanut kasvattivanhemmiltaan. Turvaton kiintymyssuhdehistoria sekä haavoittava ja epäsuotuisat lapsuuden kasvuolosuhteet voivat vaikuttaa valmiuksiin olla itse turvallinen ja lapsen kaikki tarpeet huomioiva äiti.
Usein syyllisyys ja häpeä omasta epäonnistumisesta estää hakemasta apua. Itse uskon siihen, että ammatillisella ja oikeanlaisella tuella sekä asiasta puhumalla annamme äideille mahdollisuuden rikkoa ylisukupolvien turvattomuuden kokemuksia ja estämme häpeän kokemuksesta johtuvaa kyvyttömyyttä hakea apua. Äiti, joka on vauvana itse jäänyt vaille riittävää hoivaa, ei välttämättä osaa helliä eikä tulkita vauvan viestejä, jollei hän saa apua ja tukea vauvan kanssa toimimiseen. Väkivalta, masennus, keskittymisvaikeudet ja päihteidenkäyttö ovat perinnöllisiä taipumuksia, mutta tutkimusten mukaan haasteita ilmenee toistuvasti kuitenkin heillä, joiden kasvuympäristö on ollut laiminlyövä tai pahoinpitelevä.
Työssäni olen saanut kohdata monia erilaisia äitejä, joiden äitiyden valmiudet ja kyvyt ovat rajalliset tai arkista äitiyttä rajoittaa mielenterveysongelmat, päihteet, vankilaan joutuminen, traumat tai muu kehityksellinen tai sairauden aiheuttama vamma.
Kehityksellinen trauma rakentuu lapsuuden kiintymyssuhteessa, siksi se aktivoituu usein parisuhteessa ja vanhemmuudessa. Mielenterveyteen tai päihteisiin liittyvät haasteet aiheuttavat kyvyttömyyttä toimia turvallisena äitinä lapselle, mutta äidille itselleen kyvyttömyys tuottaa useimmiten syyllisyyttä ja häpeää. Häpeä rajoittaa kokemasta vanhemmuuden iloa ja lapsesta erossa asuvan äidin voi olla ylipäänsä vaikea kertoa olevansa lapsen vanhempi. Häpeä ja syyllisyys voi olla niin suurta, että se estää vanhempaa toteuttamasta turvallista vanhemmuutta edistäviä muutoksia elämässään.
Nähdään äitiys
Olen ohjannut useita vanhemmuusryhmiä suljetussa vankilassa oleville äideille. Yhtään samanlaista tarinaa ei ole ja äitiyden lähtökohdat ja suhde lapseen on jokaisella ollut erilainen. Yhteistä on usein häpeän ja syyllisyyden tunteet omasta epäonnistumisesta äitinä. Yksi pitkäaikaisvanki sanoi kerran minulle: äiti ei ole huumeidenkäyttäjä, mutta huumeidenkäyttäjäkin voi olla äiti.
Jäin miettimään tätä lausetta pitkään. Jos näemme ihmisessä ensisijaisesti huumeidenkäyttäjän keskitymme auttamisessa huumeidenkäyttöön, jos näemme äidin autammeko sitten olemaan äiti? Uskon, että juuri se, että paneudumme äidin omiin lapsuuden kokemuksiin, rakennamme siltaa ja toivoa tulevaan. Kun äiti saa ymmärrystä omiin turvattomiin kokemuksiinsa, se auttaa häntä suojaamaan omaa lastaan samanlaisilta kokemuksilta. Joskus on myös tärkeää, että autamme vanhempaa rakastamaan omaa haastavasti käyttäytyvää lastaan sekä hyväksymään se, että oma äitiys on rajallista. Kaiken tämän keskellä lastensuojelun ammattilaisina arvioimme lapsen etua. Silloin, kun äitiyden valmiudet tai kyvyt ovat rajoitetut eivätkä riitä lapsen turvallisen kasvuympäristön antamiseen voimme auttaa äitiä hyväksymään tilanteen ja kasvattamaan luottamuksen lasta hoivaavaan toiseen aikuiseen.
”Olen yrittänyt toimia oikein, luoda säännöt ja kertoa lapselle, miten toimitaan oikein. Itse en ole aina pystynyt toimimaan omien ohjeiden mukaan ja olen sen myöntänyt lapselleni. Olen ymmärtänyt ja hyväksynyt sen, että lapset eivät muuta mun luo enää, se ei olisi heille oikein. Toivoisin olevani parempi vanhempi” -vankilassa oleva äiti
Myös äitiyden ja oman elämän koettelemuksista on hyötyä. Ne ovat itse asiassa välttämättömyys. ”Jos elää kermaperse-elämää niin stressisysteemit eivät pääse kouliintumaan kunnolla.” Hasse Karlsson.
Koska äitiys on mielestäni maailman tärkein ja samalla vaativin asia niin autathan sinäkin tukea tarvitsevia äitejä eroon häpeästä ja ylisukupolvisesta syyllisyydestä, kohti lapsen edun täyttävää ja turvallista iloa tuottavaa äitiyttä!
Blogin kirjoittaja on Kanta-Hämeen perhetyö ry avopalveluiden lähijohtaja Nana Lindholm
