Äitienpäivä on ihan pian käsillä, äideistä jokaisella. Se herättää tunteita, ja voi olla niin monen näköinen. Päivään voi kuulua kahvia ja täytekakkua tai muita herkkuja, ehkä äidille omaan sänkyyn kannettuna. Se voi näyttää toisenlaiseltakin: ei kakkua, ei kahvia, eikä välttämättä edes läsnä olevaa lasta. Se voi olla juhlapäivä, mutta pidettynä jossain ihan muualla kuin kotona: sairaalassa, päihdekuntoutuslaitoksessa, vankilassa, turvakodissa. Paikassa, jossa ei välttämättä haluaisi olla äitinä, tai muutenkaan.
Äitiys on naiselle elämänmittainen taival, joka saa aikaan tunnemyrskyjä aina vauvan ensiäännähdyksestä alkaen. Äitiyttä kuvataan usein positiivisin, jopa ruusuisin sanoin. Äitimyytin mukainen ajatus ”hyvästä äidistä” elää ja voi hyvin vielä tänäkin päivänä, vaikka suurin osa äideistä ei itseänsä siihen muottiin asettaisikaan. Silti sana äitiys saattaa herättää meissä mielikuvia ja odotuksia siitä, minkälainen on sopiva, riittävä tai ideaali äiti.
Yhteentörmäyksiä ja ristiriitoja syntyy helposti, kun erilaiset äitiydet asetetaan rinnakkain. ”Erilainen” äiti joutuu helposti lokeroon, jossa hän voi toteuttaa vain tietynlaista äitiyttä. Lokerossaan äiti voi olla vaikkapa päihdeäiti, huostaanotetun lapsen äiti, masentunut äiti tai turvapaikanhakijaäiti. Ulospääsyä lokerosta voi olla vaikea löytää varsinkin silloin, jos voimavaroja on vähän ja haasteita paljon.
Etenkin odotus- ja vauva-ajat herkistävät naisen pohtimaan elämäänsä ja niitä valintoja, joita on tehnyt. Jokainen äiti, myös se erilainen, tarvitsee kannustusta ja rohkaisua, lempeitä ja äidillisiä sanoja omaan äitiyteensä ja näihin pohdintoihinsa. Äidillinen puhe on hyväksyvää, vahvistavaa ja katsetta eteenpäin suuntaavaa.
Tänä äitienpäivänä haastan sinut, hyvä lukija, kääntymään lähelläsi olevien äitien puoleen ja kysymään mitä heille kuuluu, miltä äitinä olo tuntuu tai minkälaisia toiveita, tarpeita tai unelmia heillä on. Arvottamatta ja arvostelematta, hyväksyvästi kuunnellen ja epätäydellisyyttä ymmärtäen! Sinun tukesi on arvokasta.
Lämmöllä ja kaikkia äitejä onnitellen,
Jaana Wikgren
Blogin kirjoittaja on kätilö ja varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapeutti, joka toimii vankilan perheosaston lähijohtajana Vanajan ja Hämeenlinnan vankiloissa.