Väkivalta-sana herättää meissä monenlaisia tunteita ja erityisesti silloin, kun puhutaan lapsista ja nuorista. Kanta-Hämeessä on tehty lasten ja nuorten auttamistyötä väkivaltaa kokeneiden, altistuneiden ja tekijöiden kanssa joitakin vuosia. Hankkeen myötä yritämme tuoda ilmiötä tutuksi, helpottaa puheeksi ottamista ja ennen kaikkea auttaa lapsia ja nuoria sekä perheitä.

Mitä auttaminen on? Lapset ja nuoret tulevat hyvin erilaisista lähtökohdista, joten kohtaaminen ja auttaminen on mietittävä asiakaslähtöisesti ja yksilöllisesti. Jokainen väkivaltaa kohdannut tai tehnyt lapsi ja nuori tarvitsee apua. Millaista se apu voisi olla? Tärkeää on huomioida lapsen ja nuoren ikä sekä kehitystaso. Työssämme käytetään keskustelun avuksi esimerkiksi erilaisia pelejä, kortteja, musiikkia, liikuntaa sekä paperia ja kyniä. Kaikista tärkeimmät auttamiskeinot ovat kuitenkin läsnäolo ja kuunteleminen. Työntekijällä tulee olla ”tuntosarvet” työskentelyssä mukana ja välillä ehkä osata myös lukea ns. rivien välistä lapsen tai nuoren ajatuksia.

Tunnetaidot ja turvallisuus auttamisen kulmakivinä

Työskentelyn aikana tulee monenlaisia tunneskaaloja eteen. Kiukkua, raivoa, pettymyksiä, surua, iloa, onnistumisia ja kaikkea siltä väliltä. Tunteet kuuluvat lapselle, nuorelle ja koko perheelle ja niitä käy läpi myös työntekijä. Tunteiden käsittely on meille jokaiselle tärkeä taito. Sitä me myös harjoittelemme lasten ja nuorten kanssa. Tunteiden tunnistaminen, sanoittaminen sekä niistä kertominen on väkivaltatyössä yksi auttamisen kulmakivistä. Lasten ja nuorten kanssa monesti puhummekin, että me aikuisetkin joudumme harjoittelemaan omaa tunnetyöskentelyä läpi koko elämän. Kaikenlaiset tunteet ovat sallittuja, ne kuuluvat elämään. Lasten ja nuorten kanssa opettelemme keinoja, miten esimerkiksi negatiivisia tunteita voi näyttää, muuten kuin käyttämällä väkivaltaa.

Turvallisuus on yksi väkivaltatyön tärkeimmistä osa-alueista. Haluamme työskentelyllä lisätä turvallisuuden tunnetta, löytää keinoja lisätä turvallisuutta ja toisaalta vahvistaa sitä. Erityisesti lasten ja nuorten kohdalla turvallisuuden tunne on työskentelyssä ensiarvoista. Turvallisuutta luodaan esimerkiksi ympäristöllä, tutustumisella, luottamuksellisuudella, yksilöllisyydellä, suunnitelmallisuudella sekä olemalla läsnä. Lapsen tai nuoren osallisuus työskentelyssä lisää myös turvallisuuden tunnetta ja sitä kautta vahvistaa kuulluksi tulemista.

Väkivalta ei ole helppo työskentelyn aihe lasten ja nuorten kanssa. Työskentelyssä tulee muistaa sensitiivisyys, mutta myös rehellisyys ja rohkeus. Miksi me olemme tässä, mitä aihetta käsittelemme ja mitkä ovat työskentelyn tavoitteet. Kuinka kuulemme lasta tai nuorta ja teemme hänelle tietoiseksi työskentelyn tavoitteet. Väkivaltailmiön tunnistaminen ja sensitiivinen puheeksi ottaminen tulisi olla läsnä aina, kun ammattilaisina kohtaamme lapsia ja nuoria.

Loppuun voisin lainata Crystal DeLarm Clymer sanoja: “Kun lapsi puhuu, käännä maailmaa hiljaisemmalle.”

Blogitekstin on kirjoittanut kriisityöntekijä Anne Imppola, joka työskentelee Luotain turvallisuuden tukikeskuksessa väkivaltaisesti käyttäytyvien ja väkivaltaa kokeneiden lasten ja nuorten kanssa.