Ensikoti Iidassa olemme pyrkineet tietoisesti lisäämään luontoavusteisia toimintoja asukkaidemme hyvinvoinnin ja kuntoutumisen parantamiseksi. Myös koko Kokkolan ensi- ja turvakotiyhdistyksen tasolla Green care on saamassa laajenevaa roolia ihmisten hyvinvointia lisäävänä menetelmänä. Tähän blogiin halusimme jakaa erään asukkaamme oman kokemuksen luonnon merkityksen löytämisestä hyvinvoinnin lähteenä.
Ohjaaja Sami Simpanen, Ensikoti Iida
”Kuvaaminen oli yksi elämäni henkireikä, ennen syöksylaskua kohti pahjakosketustani. Sitä kun näkemykseni valokuvan lailla olivat zoomattuina vain omaan itseeni.”
”Olin ollut audiovisuaalisen viestinnän perustutkintoa suorittamassa oleva, nuori, elämänhalua uhkuva nuori nainen. KUITENKIN, huumemaailman myötä en enää pystynyt lainkaan tarkentamaan sitä kuvaa, jonka kautta olisin voinut mahdollistaa näkemään koko ympäristön ja sen kauneuden voimaa. Sokaistuin toisin sanoen aivan kaikelle ja ikävä kyllä sille, joka oli ollut minulle tärkeää ja merkityksellistä ja sille voimavaralle, luonnolle ja sen saamiselle muiden ihmisten silmiin kokonaiseksi kuvaksi.”
”Ensikoti Iidaan tullessani minulle tarjottiin mahdollisuus osallistua Green care nimiseen ryhmään, jonka sisältö koostui kaikessa yksinkertaisuudessa luontoon ja siellä olemiseen, sen aistimiseen ja siellä olevaan kaiken kattavaan tekemiseen. Jo ensimmäinen käyntini, vain nuotiolla tulen tekemisen ja makkaran paistamisen merkeissä, loi minulle sellaiset sävärit, joita en koskaan huumemaailmassani ollut voinut saavuttaa. Ai miksi!? No koska se tuntui niin hemmetin hyvältä! Ja oikealta! Aidolta ja oikealta. Sellaiselta, jota tahdoin tulevalle lapsellenikin luoda elämän perusarvoiksi.”
”Yhtenä Green care ryhmäpäivänä eräs ensikodin ohjaaja ojensi minulle järkkärikameran ja totesi: ”Kuvaa sinä, minä sytytän nuotion.” Otin kameran käsiini. Tunnustelin ja katselin sitä. Kohotin katseeni taivaalle ja hamuilin kuumeisesti jotain, mitä halusin saada tallennettua NÄKEMÄSTÄNI TUNTEESTA. Voitte uskoa, minua oli vaikea saada pois enää metsästä ja saada kameraa pois käsistäni. Siitä kerrasta lähtien löysin uudestaan yhteyteni luontoon, yhden tärkeimmistä arvoistani ja suurimman päihteettömyyteni työkalun.”
IB
