WHO:n määritelmässä väkivalta tarkoittaa vallan, kontrollin tai fyysisen voiman tahallista käyttöä tai sillä uhkaamista siten, että tämä kohdistuu toiseen ihmiseen tai ihmisryhmään ja että tämä johtaa tai voi johtaa fyysisen tai psyykkisen vamman syntymiseen, kehityksen häiriintymiseen, perustarpeiden tyydyttämättä jäämiseen.
Lähisuhteissa tapahtuva väkivalta, voidaan jaotella karkeasti kolmeen ryhmään: henkinen, fyysinen ja seksuaaliväkivalta. Yleisintä on henkinen väkivalta, joka tarkoittaa esimerkiksi toisen nimittelyä, kaikenlaista vallan käyttöä, kontrollointia, huomiotta jättämistä, pelottelua, nöyryyttämistä, vahtimista, kiristämistä. Vaikka henkinen väkivalta olisikin ”lievää” niin pitkittyessään se vahingoittaa aina kokijaa psyykkisesti ja pitkäkestoisesti. Seurauksena voi olla esimerkiksi masennus, ahdistushäiriöt, paniikkioireet ja erilaiset pelkotilat.
Pelon ja turvattomuuden kokemukseen läheisissä suhteissa ei tarvita fyysistä väkivaltaa. Koti, jonka tulisi olla levon ja palautumisen paikka, onkin arvaamaton ja turvaton, jossa on vaikea levätä ja tuntea olonsa turvalliseksi. Pelko/ turvattomuus saa elimistössä aikaan niin sanottua toksista stressiä, joka estää palautumista ja voi häiritä unta ja keskittymiskykyä. Pidemmällä aikavälillä se on merkittävä riski psyykkiselle ja somaattiselle sairastavuudelle.
Väkivalta alkaa usein vähitellen ja näkyy suhteessa harvoin selvästi ja yhtäkkiä. Suhteessa voi olla paljon hyvääkin, mikä hankaloittaa vielä väkivaltaan havahtumista. Kokija joutuu usein aluksi hämmennyksen valtaan, kun havahtuu huomaamaan väkivallan. Hämmennystä seuraa häpeän, pelon ja ahdistuksen tunteet. Joskus kokija kantaa myös syyllisyyttä tapahtuneesta. Nämä asiat ja tunteet voivat myös estää avun hakemisen.
Väkivalta lähisuhteessa on vahingollista ja vaarallista. Väkivallalla on taipumus uusiutua ja kerta kerralla raaistua, jos väkivaltaan ei aktiivisesti puututa. Väkivaltakierteen katkaisemisen kannalta asian havaitseminen, puheeksi ottaminen ja varhainen puuttuminen ovat ensimmäisiä tärkeitä askeleita osapuolten auttamiseksi. Väkivalta harvoin loppuu itsestään.
Aina ei ymmärretä, miten vakavasta asiasta on kyse, puhuttaessa lähisuhdeväkivallasta. On muistettava myös turvattomuuden kokemisen vahingollisuus, varsinkin sen pitkittyessä. Tutkimusnäyttöäkin löytyy väkivallan vaikutuksista elinikäiseen terveyteen ja hyvinvointiin sekä myös väkivallan käyttämiseen ja sen kohteeksi joutumiseen. Tiedetään, että lähisuhdeväkivalta vaikuttaa myös muihin kuin varsinaiseen väkivallan uhriin ja tekijään. Lähisuhdeväkivallalle altistuvat perheissä lapset, mikäli jompikumpi tai molemmat vanhemmista käyttävät parisuhdeväkivaltaa tai väkivalta kohdistuu suoraan lapseen.
Väkivaltaa kohtaava lapsi altistuu kehitystä hankaloittaville ongelmille. Terveysongelmien lisäksi näitä ovat keskittymis- ja oppimisvaikeudet, käytösongelmat ja väkivaltainen käyttäytyminen. Nämä lapset todennäköisesti ajan kuluessa kärsivät jopa yli 100-kertaisesta kortisolitasosta, kohonneesta verenpaineesta, ahdistuneisuudesta, traumaperäisestä stressihäiriöstä, tulehdustaudeista ja lukuisista muista fyysisistä ja psyykkisistä ongelmista. Myös väkivallan ylisukupolvisuus on suuri riski, josta on paljon näyttöä. Väkivallan käyttämisellä on siis osoitetusti merkittävä kansanterveydellinen ja yhteiskunnallinen haittavaikutus.
Väkivaltakokemuksen voi kohdata kuka vaan, eikä siitä kärsivä ihminen välttämättä tajua tilannetta, kuin vasta paljon myöhemmin. Läheisissä ihmissuhteissa ihmiset eivät välttämättä ole tietoisia missä raja ei- hyväksyttävän käyttäytymisen kohdalla kulkee. Tämän vuoksi lähisuhteissa väkivalta on hyvin yleistä. Kuitenkin väkivalta läheisissä ihmissuhteissa on perusoikeuksien loukkaus ja usein myös hyvin traumatisoiva kokemus.
Lähisuhdeväkivalta on erilaista väkivaltaa, kuin jos väkivallan tekijänä on tuntematon, vieras ihminen. Lähisuhdeväkivallassa väkivaltaa tekee sama ihminen, johon on olemassa tunnesuhde ja josta kokija on usein riippuvainen. Tämä aiheuttaa ristiriitaa ja hämmennystä sekä vaikeuttaa väkivallasta kertomista ja väkivaltaisesta suhteesta irtautumista. Tämän vuoksi jokaisella on velvollisuus auttaa saamaan apua väkivaltaiseen tilanteeseen.
Ketä lähisuhdeväkivalta koskee?
Voisiko väkivalta koskettaa, vaikka sinua? Väkivalta ilmiönä on vanha ja hyvin häpeän leimaama. Nimenomaan kokijat kantavat tätä häpeän taakkaa. Meidän kaikkien onneksi väkivallan äärellä työskennellään monesta näkökulmasta. Kokijat saavat apua, samoin tekijät. Näin sen kuuluukin olla, mutta ennaltaehkäisevä työ on vielä vähäistä. Paljon on vielä tehtävä, että häpeä ei kuuluisi tähän kuvioon. Häpeä estää avun hakemista ja samalla se mahdollistaa väkivallan jatkumisen.
Lähisuhdeväkivallan luonteeseen kuuluu sen eristyminen ilmiönä ja jääminen näkymättömälle alueelle. Siitä tulee palveluissa helposti asia, jota ”meillä ei hoideta”. Jokainen lähisuhde väkivaltaa työssään kohtaava voi tehdä jotakin. Jokaisella on siihen tarvittavat taidot: kuuntelemisen kyky ja tarvittaessa tiedon etsimisen taito, mistä voi saada täsmäapua tilanteeseen.
Apua väkivaltaa kokeneille:
Monika-Naiset (maahanmuuttaja naisille)
Raiskauskriisikeskus Tukinainen
Ensi- ja Turvakotien liiton väkivaltatyön avopalvelut
Apua väkivallan lopettamiseen:
Miehen-Linja (maahanmuuttajat)
Kirjoittaja
Hilla Bäck
Pelotta- väkivaltatyön avopalvelu
