Kirje vanhemmille
Hei vanhemmat.
Tiedän, että teillä on nyt hankalaa ja kaikki tutut ja turvalliset asiat ovat muutoksessa. Teistä varmasti tuntuu, että kaikki asiat ovat kaaoksessa. Teidän on vaikea kohdata toisianne ilman riitelyä ja teistä saattaa tuntua, että haluatte kostaa toisillenne eron aiheuttaman pahan olon ja epävarmuuden. Muistakaa kuitenkin, että teillä on yhä lapsi, minä. Lapsi, joka on aivan yhtä hukassa ja hämillään tilanteesta kuin tekin. Lapsi, joka on peloissaan, surullinen ja turvaton. Myös kaikki minun elämässäni on muutoksessa ja sekaisin.
Muistakaa, että minä olen älykäs. Huomioin ja aistin riitelynne, vaikka välttelisitte riitelyä minun edessäni. Toisessa huoneessa tapahtuva riitely kuuluu helposti korviini, koska ette riitelyn lomassa muista hillitä äänenkäyttöänne. Toisessa huoneessa riitelyänne kuunnellessani tunnen oloni surulliseksi, ahdistuneeksi ja yksinäiseksi. Toivoisin, että näyttäisitte minulle turvallisen mallin riitelylle: älä huuda, älä moiti, älä paisko tavaroita, vaikka olisit kuinka vihainen tai surullinen. Keskustelkaa rakentavasti toisillenne, niin me kaikki pääsemme siirtymään helpommalla kohti uusia asioita, joita erosta seuraa.
Teistä varmasti tuntuu siltä, että haluatte omaa aikaa ja tilaa ajatella asioita, selvittää päätänne. Muistakaa, että myös minä tarvitsen omaa tilaa ja aikaa. Paikan, jossa saan selvittää ajatuksiani ja tunteitani. Teidän täytyy olla avoimia minulle ja kertoa erosta sekä eron syistä ikäni ja kehitystasoni huomioiden. Tarvitsen teiltä tukea ja avoimuutta, mutta aina aika-ajoin myös omaa rauhaa. Älä siis säikähdä, jos ja kun haluan vetäytyä omiin oloihini. Muistakaa vanhemmat, minä tarvitsen oman tilani.
Eron jälkeen muutatte erilleen. Teillä on varmasti paljon erimielisyyksiä, ettekä mieluusti kohtaa toisianne tai puhu toisillenne. Ette kuitenkaan eronne keskellä sopineet yhteisiä kodin sääntöjä kahden uuden kotini välille ja se tuottaa minulle vaikeuksia sopeutua aina kun saavun toisesta kodistani toiseen, koska kodin säännöt muuttuvat aina toisen vanhempani luokse mentäessä. Se tekee siirtymistäni toisen vanhemman luo raskasta ja hankalaa.
Ette puhu toisillenne vieläkään ja pian huomaan olevani elävä viestiapplikaatio. Kerron toisen vanhemman suunnitelmista toiselle ja toisen ajatuksista liittyen näihin suunnitelmiin toiselle. Olen sekaisin. En tahdo suututtaa kumpaakaan vanhemmistani, joten saatan hieman kaunistella viestejä niitä kertoessani. Pääni tuntuu olevan täynnä asioita ja alkaa sattua vahinkoja. Kerron toisen vanhemman suunnittelemasta viikonloppumatkasta toiselle vanhemmistani, mutta menen sekaisin päivämäärissä ja alatte riidellä, koska olen tehnyt virheen viestinviejänä. Väität, että valehtelin, mutta en valehdellut pääni oli vain liian täynnä teidän välistä viestittelyänne. En vain muistanut, anteeksi.
Vihdoin olette alkaneet keskustella. Keskustelunne on pääasiassa riitelyä minuun käytetystä rahasta. Kerrotte minulle siitä, kuinka toinen ei osallistu tarpeeksi rahallisesti. Vaikka en rahasta oikein mitään ymmärräkään, jätän mieluummin kertomatta teille siitä, että tarvitsisin uudet talvikengät. En halua kuunnella pahoja sanojanne toisistanne, koska olette molemmat osa minua ja yhtä tärkeitä kummatkin.
Olette minun vanhempiani nyt ja aina. Ero ei saa muuttaa meidän suhdettamme, muistakaa se!
Rakkain terveisin minä, lapsenne.
Tämä teksti on kirjoitettu Nuorten erotyöpajaan osallistuneiden nuorten kokemusten ja ajatuksien pohjalta.
