Päivi:
”Oli upeaa saada tytär äitienpäivälahjaksi toukokuussa. Isoveli oli jo viisivuotias ja sitten myöhemmin hänelle syntyi vielä pikkuveli. Meidän perheen neiti oli alusta lähtien hyvin suloinen rimpsuhelmoissaan. Hän oli hyvin itsetietoinen ja itsepäinen myös. Isoveljen opeissa oli hyvä kasvaa ja meidän perheen ulkomaan komennustyöt alkoivat, kun hän oli kolme vuotta. Olimme useita vuosia eri kulttuureista asumassa, mikä sujui hyvin pirteältä ja ulospäinsuuntauneelta tyttäreltä. Kieletkin hän oppi ennätysvauhtia, niin että saatoin tarkistaa omat kielioppivirheeni häneltä. Hän rakastaa tanssia ja musiikkia, joten laitoin hänet jo pienenä tanssiopistoon. Saimme koko perhe nauttia upeista tanssiesityksistä. Harrastimme liikuntaa ja erityisesti uintia kaikki myös yhdessä.
Sateenkaariperheiden asiat tulivat meille kuvioihin, kun alkoi vakavampi seurustelu, joka johti avioliittoon ja siihen syntyi kaksi poikaa.
Murkkuiässä on usein haasteita äidillä ja tyttärellä, niin meilläkin. Syöminen ja tanssiminen oli haasteellista saada tasapainoon ja harjoittelun intensiivisyys vei energiaa. Tanssiopettajan vaihtumisen suru on jäänyt mieleeni, se oli niin totaalista. Myöhemmin ymmärsin sen olleen ehkäpä ensimmäisiä ihastuksia. Ihmettelin myös poikaystäviä, ja sitä että ne eivät johtaneet seurusteluun. Ensimmäinen tyttöystävä, joka esiteltiin meille, tuli Idan 18 v synttäreille. Silloin meille kaikille oli selvää, että meidän perheeseen tuleekin kolme tyttöystävää.
Sateenkaariperheiden asiat tulivat meille kuvioihin, kun alkoi vakavampi seurustelu, joka johti avioliittoon ja siihen syntyi kaksi poikaa. Olen siis myös sateenkaari-mamma! Poikien kanssa olemme sitten pohtineet maailmanmenoa, miten on äiti ja äiskä ja miten toisilla on isä perheessä. Meillä on sitten vaari, pappa ja kaksi enoa, joille voi tehdä isänpäiväkortit. Ja yhdestä murkkuiän poikaystävästä tuli kummi, jonka kanssa poikien on upeeta viettää yhteistä aikaa.
Kun lapset olivat pieniä, ei ollut sellaista tilannetta, että olisi pitänyt puolustaa lasta, se tuli vasta myöhemmin. Suomessa sateenkaariperheiden asiat ovat hyvällä tolalla ja asiasta puhutaan avoimesti. Kun olimme töissä muualla, olen kerran tyttärelleni sanonut, että nyt kun tyttökaverin kanssa kävelette ulkona, niin älkää pidelkö kädestä eikä pussailua, koska siinä maassa oli voimassa kova rangaistus saman sukupuolisten yhdessäolosta. Poikaystävistäkin kyseltiin ja vastasimme, että niitä on monia.
Äitinä ja mammana sitä ottaa lapsen vastaan sellaisena kuin hän on.
Äitinä ja mammana sitä ottaa lapsen vastaan sellaisena kuin hän on. Hän on tervetullut tähän maailmaan. Lapsen kasvamista ja itsenäistymistä on upea seurata. Upeinta on saada nähdä oma lapsi äitinä ja saada syliin lapsenlapsi.”
Ida:
”Äitienpäivänä lapseni tekevät kortteja päiväkodissa useimmiten heidän molemmille äideilleen. Hoitajat ovat aina kysyneet meiltä etukäteen, miten toivoisimme asian hoidettavan ja olemme sanoneet, että lapset saavat itse valita kenelle haluavat kortit tehdä. Kotiin on kuitenkin tullut kortteja sekä ”äidille” että ”äiskälle”, kuten lapset meitä nimittävät.
Se tieto, että lapsillani on useampia turvallisia sylejä, joihin kaivautua, tuo minulle valtavasti iloa.
Vanhemmuus ja äitiys ovat upeita kokemuksia. Seikkailu, joka omien päiväkoti-ikäisten lasteni kanssa, on vasta alussa. Olen itse onnekkaassa asemassa, kun saan jakaa omaa vanhemmuuttani myös omien vanhempieni kanssa. Äitini on lasteni syntymästä asti ollut apuna ja läsnä elämässämme. Tämä tuki on ollut korvaamatonta. On myös ollut ihana nähdä lasteni käpertyvän oman äitini kainaloon turvaan. Se tieto, että lapsillani on useampia turvallisia sylejä, joihin kaivautua, tuo minulle valtavasti iloa.
Äitiyden kokemuksen jakaminen oman äitini kanssa on mielenkiintoista sekin! Äidiltäni olen aina voinut kysyä mielipidettä tai kokemuksia vanhemmuuteen liittyen. Yhdessä asioiden pohtiminen onkin ollut suuri voimavara omalle kasvulleni vanhemmaksi. Kiitos siitä omalle äidilleni ja hyvää äitienpäivää kaikille äideille!”
Päivi ja Ida
