Sain pyynnön kirjoittaa Ensi- ja turvakotien liittoon blogin. Toiveena oli, että teksti käsittelisi vanhemmuutta sellaisissa vauvaperheissä, joissa vanhempi on neurokirjolla.
Työskentelen ADHD-liitossa ja mieleeni tulvi heti lukuisia kohtaamisia erilaisten äitien ja isien kanssa. Innostuin aiheesta! Jes! Tämä kaikki tulee saada kerrottua!
Kirjoitin tajunnanvirtana ylös mietteeni siitä, mitä haluaisin sanoa.
Tajunnanvirtani näytti palttiarallaa tällaiselta:
- Tilastojen mukaan adhd altistaa teiniraskauksille
(syyt mm. impulsiivisuus, elämyshakuisuus). MUISTA kertoa kuitenkin Discordissa kohtaamistasi nuorista, jotka pohtivat, uskaltavatko lainkaan ryhtyä vanhemmiksi, kun adhd haastaa arjesta suoriutumista muutoinkin. Nuoret miettivät, saisivatko he mistään apua, jos sitä tarvitsisivat. - Hoksauta, että univaje voi vahvistaa adhd-oireita entisestään
(adhd fluktuoi eli oireiden voimakkuus vaihtelee). Miten tärkeää onkaan siis turvata vanhemman uni! - Moni toteaa, että lasten syntymän myötä oman arjen hallintaan rakennetut keinot murenevat
(esim. liikunta on auttanut purkamaan kuormitusta, mutta nyt liikkuminen ei olekaan samassa määrin mahdollista). Toisaalta on tärkeää mainita myös kokemus siitä, että vauvakupla voi suojella muulta kuormitukselta (esim. työelämä) ja oireet voivat päinvastoin helpottaa. - Jos on aistiyliherkkyyttä, voi lapsen itku ja uudet hajut tuntua oikeasti todella pahoilta.
Vastamelukuulokkeiden kokeilu! Hyvältä tuoksuva hajuste käden ulottuvilla siltä varalta, että paha haju hyökkää! - Moni vanhempi on luova ja leikkisä
– miten mahtavia vahvuuksia! - Pikkulapset tarvitsevat rutiineja, mutta toisaalta moni adhd-oireinen voi kokea rutiinit omaa vapaudenkaipuuta rajoittaviksi.
Usein kuitenkin kuulee, että omaa lasta varten rutiinien ylläpito on helpompaa kuin itseä varten laaditut rutiinit. Nukkumaan meneminen voi helpottua itselläkin, kun ilta tulee rytmitettyä lapsen nukkumaan menoa varten. Jos rutiinien ylläpito on haaste, mikä voisi auttaa? Iltatoimien kellottaminen (kauanko vie aikaa), aikataulun ylös kirjaaminen, muistutusten laittaminen? Motivaation merkitys! - Avaa toiminnanohjauksen käsitettä
Yksinkertaiselta vaikuttava ja jopa usein toistuva toiminto (esim. vauvauintiin lähteminen) sisältää loppujen lopuksi monta elementtiä (aloittaminen, tarkkaavuuden säätely, vireystila, tunteiden säätely, muisti, toiminnan itsesäätely), joista tulee suoriutua. Toiminnanohjauksen käsite on laaja, joten se ei mahdu kattavasti blogiin… Haasteet ovat yksilöllisiä, joten ratkaisujenkin on oltava! Jos muistin kanssa on haasteita, auttaisiko esim. oma laukku vauvauinnille ja siihen kiinnitettynä lista asioista, joita kassissa tulee olla mukana? - Adhd-oireiset kertovat kuulevansa usein, että he ovat joko liikaa tai liian vähän.
(esim. liian intensiivisiä, äänekkäitä, nopeita tai liian passiivisia, saamattomia). Oma vauva voi tarjota merkityksellisen korjaavan kokemuksen: riitän tällaisena kuin olen. - Moni adhd-oireinen vanhempi kamppailee juuri tuon ”riittämisen” kanssa.
Olenko tarpeeksi hyvä äiti tai isä? Huomaako joku haasteeni? Pidetäänkö minua niiden vuoksi huonona vanhempana? Häpeä voi saada piilottamaan haasteet, joten neuvolassa maskataan (=peitetään aito minä).
Yksi blogi ei millään riitä kattamaan kaikkea
Hyvin pian ymmärsin, että pyöritin päässäni niin monia erilaisia näkökulmia, ettei yksi blogiteksti tulisi mitenkään riittämään. Ikävä kyllä aikanikaan ei riittäisi täydellisen tekstin hiomiseen.
Mieleeni hiipi kummallinen ajatus: kehtaisinko lähettää ETKL:lle tajunnanvirtani ja antaisivatko he armoa, kun sanoisin, etten saa sitä seisahtumaan ja asettumaan aloilleen?
Koska aihe on niin laaja, tiedän, ettei tämänhetkinen virtani ole edes kaikenkattava. Siitä puuttuu monen monta pyörrettä, mutten uskalla heittäytyä pohtimaan niitä, koska sitten virta voimistuisi taas entisestään.
Jatketaan maailman parantamista Vauvafoorumissa 20.-21.11!
Josko blogini lopussa kertoisin, että odotan innolla marraskuista Vauvafoorumia? Odotan, että saan oikein luvan kanssa ja rauhassa (kahden kokonaisen päivän ajan!) pysähtyä keskustelemaan siitä, miten neurokirjolla oleminen vaikuttaa vanhemmuuteen ja pohtia yhdessä muiden kanssa, miten lisätä tietoisuutta paitsi haasteista niin myös ratkaisuista ja vahvuuksista, joita teema pitää sisällään.
Ja niin minä tein (!) – kehtasin lähettää keskeneräisen tekstini. Jos juuri luit sen, tiedät, että ETKL:ssä riittää ymmärrystä epätäydellisille ihmisille (ja heidän epätäydellisille teksteilleen). Jatketaan maailman parantamista 20.-21.11. Jyväskylässä!
Ilmoittaudu mukaan! https://ensijaturvakotienliitto.fi/tapahtumat/vauvafoorumi2024/
Henna Niskala
Asiantuntija
ADHD-liitto ry
