Ihan tavallista monikulttuurista perhearkea 

Meidän arkemme saattaa jonkun ulkopuolisen katsoessa näyttää monikulttuuriselta, mutta meille se on ihan normaalia. Meidän perheemme arkea.

Yhtenä päivänä syömme riisipuuroa kanelilla ja käymme saunassa. Toisena päivänä ruokana on perinteistä marokkolaista pataruokaa taginea ja kuuntelemme marokkolaista musiikkia. Arkemme koostuu monen kulttuurin yhdistelmästä, ja se tekee elämästämme meidän näköistämme.  

Olen aina tykännyt eri kulttuureista ja suhtautunut niihin kiinnostuksella. Olemme mieheni kanssa lähtöisin eri kulttuureista ja olemme asuneet eri maissa ja kulttuureissa. Nykyinen perhearkemme Suomessa koostu monesta kulttuurista. Kulttuurit ja tavat tarttuvat ja se on hauskaa. 

Mikä meitä yhdistää?

Kulttuurit ja tavat ovat mielenkiintoinen asia. Ne herättävät paljon tunteita ja ajatuksia. Joskus on tosi vaikea ymmärtää toista kulttuuria. Toisen tavat ja käytännöt voivat vaikuttaa oudoilta ja erilaisilta. Joitakin tapoja voi olla vaikeaa hyväksyä ja ne voivat näyttäytyä käsittämättöminä kulttuurin ulkopuolella oleville. 

Ajattelen kuitenkin, että riippumatta kulttuurista, tavoista ja siitä mistä olemme kotoisin, meissä kaikissa asuu ihmisyys ja sisällämme sykkii samanlainen sydän. Käymme läpi samoja asioita elämässä; olemme surullisia, iloisia, rakastamme. Olemme äitejä, isejä, veljiä, siskoja. Menetämme asioita ja saamme asioita. Tämä kaikki yhdistää meitä, ja ehkäpä meidän pitäisikin keskittyä näihin eroavaisuuksien sijaan. 

Vitsailemme joskus puolisoni kanssa omien kulttuuriemme tunnuspiirteistä. Ihmettelemme ja vitsailemme joistakin asioista Suomessa, ja teemme samoin Marokosta. Totuus on kuitenkin se, että mieheni on sisäistänyt kulttuureja aiemmin, ja nyt suomalaisen kulttuurin, koska hän haluaa. Hän puhuu suomea jo aika hyvin, rakastaa saunassa käyntiä ja arvostaa monia asioita Suomessa ja suomalaisessa kulttuurissa. Ja kun käymme Marokossa, sisäistän puolestani hänen kulttuuriansa. Kulttuurin sisäistämisessä on kyse vapaaehtoisuudesta ja vapaudesta valita. 

Nykyään ajattelen olevani maailman kansalainen. En tunnusta yhtä kulttuuria, vaan pidän monista kulttuureista. Kulttuurit tarttuvat ja on hauskaa poimia kulttuureista pieniä itselle sopivia uusia tapoja. Niistä koostuu meidän perhearkemme lisämauste. 

Australiassa asuessani katsoin mielenkiinnolla maan kulttuuria. Australia on asutettu eri maiden ihmisillä ja kulttuurit ovat sulautuneet yhteen, josta on tullut australialaisille oma kulttuuri. Australiassa on normaalia sanoa, kun kerrotaan itsestään: ”olen italialainen ja irlantilainen” tai ”olen kiinalainen ja brittiläinen”.

Se mitä australialaisesta kulttuurista kuitenkin jäi minulle käteen, on se, että kahden, tai useammankin kulttuurin kanssa voi elää harmoniassa ja siitä voi ja pitää olla ylpeä. Haluan tyttäreni, joka on suomalainen ja marokkolainen, olevan aina ylpeä kahdesta kulttuuristaan. Haluan että hän voi aina esitellä itsensä ylpeästi ja identifioitua kumpaankin kulttuuriin. Toivon että hän ottaa molemmista kulttuureista itselleen sopivia ja tärkeimpiä piirteitä. 

Oikeastaan voisin sanoa, että rakastan kulttuureja. Mielestäni kulttuureille pitää antaa tilaa, koska maailmaan mahtuu kulttuureja. Voimme kaikki nauttia niistä, kun avaamme niille silmämme ja pysymme positiivisen uteliaina. 

Lapsella on kuvassa perinteinen marokkolainen mekko gandoura.

Kirjoittanut: Marika Savolainen