Jokainen parisuhde on kahden kulttuurin parisuhde. Olet ehkä kuullut tämän kommentin jossakin keskustelussa, kun on puhuttu eri maissa kasvaneiden välisistä liitoista tai parisuhteista. Kommentilla viitataan yleensä siihen, että meillä jokaisella on oma erityinen perhe- ja henkilöhistoriamme, joka vaikuttaa intiimeihin ihmissuhteisiin. Jokaisella on itsestäänselvyyksiä, jotka heijastuvat vuorovaikutukseen erilaisen yksilön kanssa läheisyyttä luodessa. Menneisyys vaikuttaa siihen, miten itse kukin toimii, mitä arvostaa ja mitä ajattelee.
Törmäämistä ja ymmärrystä
Näin tulkiten, näkemykseen jokaisesta parisuhteesta kahden kulttuurin parisuhteena onkin helppo yhtyä. Jokainen intiimi ihmissuhde on kahden kokemusmaailman törmäyttämistä, joka parhaimmillaan synnyttää ymmärrystä ja avartaa ajattelua.
Mutta mietitäänpä tuota otsikon lausahdusta hiukan pidemmälle. Jos pidämme kaikkia parisuhteita tai liittoja ikään kuin kahden kulttuurin suhteina, onko enää mieltä puhua kahden kulttuurin liitoista erityisenä intiimien ihmissuhteiden luokkana? Hyvin erilaisissa ympäristöissä kasvaneiden ihmissuhteet poikkeavat kuitenkin luonteeltaan samantyyppisessä ympäristössä kasvaneiden suhteista tai liitoista.
Perhekulttuurin yli jaettua todellisuutta
Lapsuuden ajan kasvuympäristössä meitä kaikkia muokkaavat erilaiset perhekulttuurit. Eri perheissä ja suvuissa on omat käytäntönsä ja arvonsa. Kasvuympäristöstä suodattuu meille jokaiselle tiettyjä itsestäänselvyyksiä, jotka voivat herättää muissa ihmetystä. Mutta ympäröivän yhteiskunnan tapahtumat ja kieleen sisältyvät ajatusrakenteet ja symbolit ovat perhekulttuurien yli jaettua todellisuutta. Erikieliset ja etenkin eri yhteiskunnassa kasvaneet joutuvat intiimissä ihmissuhteessaan avaamaan toisilleen jatkuvasti asioita, joita ei ole muuten joutunut pukemaan sanoiksi.
On hyvä ajatella taustan erilaisuutta jatkumona: toisessa päässä ovat hyvin samantyyppisessä, saman kielisessä ja samaa yhteiskuntaluokkaa edustavassa ympäristössä kasvaneiden väliset suhteet, toisessa päässä erikielisten, erilaisessa kulttuuriympäristössä ja yhteiskunnassa kasvaneiden väliset suhteet.
Parisuhdeonni koostuu monesta tekijästä ja voi vaurioitua monesta syystä
Tutkimus (1) kertoo, että taustaltaan samankaltaisten ihmisten liitot kestävät keskimäärin paremmin kuin taustaltaan hyvin erilaisten. Vaikka keskimäärin on näin, voi taustaltaan hyvinkin erilaisten puolisoiden liitto olla kestävä ja onnea tuova. Jokainen liitto on kahden yksilön liitto, johon vaikuttavat monet seikat taustan lisäksi.
Tyytyväisyys parisuhteeseen – tai parisuhdeonni – on eri asia kuin tilastollinen eroalttius. Kaikki kriisiytyneessä suhteessaan onnettomat eivät nopeasti eroa, vaan toiset jaksavat yrittää löytää ratkaisuja pidempään kuin toiset. Voikin olla niin, että taustan erilaisuus johtaa herkemmin eroon siksi, että usko suhteen korjaantumiseen voi loppua samantaustaisten liittoja nopeammin. Monesti ympäristön ennakkoluulot tai tuen puute myös vauhdittavat eroamista.
Vaikka nykymaailmassa kovasti haluamme ajatella intiimejä ihmissuhteitamme ja elämänratkaisujamme yksilöllisestä näkökulmasta, valintoihimme vaikuttavat väistämättä ympäristön odotukset, halu tulla hyväksytyksi yhteisössä ja muilta saatu tuki. Tämä näkyi kaksikulttuuristen avioliittojen kyselytutkimuksessa (2) Suomessa, jonka toinen tekijä olin. Vuosikymmen sitten toteutetussa kyselyssä moni ulkomailta muuttaneen puolison kanssa elävä suomalaissyntyinen koki haavoittavana puolison kohtaaman rasistisen tai syrjivän kohtelun Suomessa. Valitettavasti on vaikeaa uskoa tilanteen merkittävästi parantuneen kuluneiden 10 vuoden aikana.
Eri maissa kasvaneiden intiimissä ihmissuhteessa tarvitaan tavanomaista enemmän hyvää tahtoa, yritystä ymmärtää ja halua oppia toisen kieltä ja kulttuuria. Kaiken lähtökohta on toisen taustan arvostaminen. Se on erottamaton osa toista ihmistä.
- https://www.vaestoliitto.fi/uploads/2020/12/1ea6a338-working-paper_4_intercultural-marriages-and-consideration-of-divorse_2013.pdf
- https://www.vaestoliitto.fi/uploads/2020/12/34de1daa-perhebarometri-2012.pdf
Kirjoittaja: Minna Säävälä,
sosiaaliantropologian dosentti; johtava asiantuntija, kotoutumisen osaamiskeskus, työ- ja elinkeinoministeriö
