Satuin alkuvuodesta lentokentällä paikalle, kun isä löi ehkä noin 4-vuotiasta poikaansa kämmenellä hartioihin niin lujasti, että poika kaatui ja lennähti iskun voimasta vähän matkan päähän lattialle.
Oli aamuyö ja paikalla ei ollut montaa ihmistä, lentokentän henkilökuntaa muutama. Olin juuri kävelemässä isän ja kahden lapsen ohi, kun isä nosti kätensä lyöntiin. Pysähdyin automaattisesti ja sanoin lujalla äänellä: ”Älä lyö lasta!”.
Lapsi vetäytyi lyönnin seurauksesta koristepuun alle ja oli hiljaa, sanomatta mitään, itkemättä. Hän vaikutti siltä, että tämä ei ollut hänelle uusi eikä yllättävä toimintapa, vaikka silmät olivat pelästyneet ja isku aiheutti varmasti kipua.
Isä raivostui väliintulostani ja lähestyi minua uhkaavasti kysyen, miksi puutun hänen asioihinsa. Toistin, että lasta ei saa lyödä. Mies tuli yhä lähemmäs uhkaavasti käyttäytyen ja kasvojeni eteen toistaen, etten saa sekaantua hänen tapaansa kasvattaa lapsiaan. Lähdin siirtymään jatkolennolle, paikalla ei ollut aamuyön tunneilla juurikaan muita ja koin oloni turvattomaksi. Katsoin vielä taakseni seuraako hän minua vai palasiko lasten luo ja käyttäytyikö yhä väkivaltaisesti. Hän seurasi minua.
Toivoin, että isä ei koskisi enää lapseen, kun viha oli saanut uuden kohteen, minut, ja samalla pelkäsin, jos hän kostaa lapselle sen, että olin tullut väliin. Etsin katseellani vartijoita tai muuta henkilökuntaa, joille voisin ilmoittaa tapahtuneesta ja turvata molempien lasten tilanteen, ja itseni myös.
Lapsen lyöminen on rangaistava rikos
Tilanne eli kehossani ja mielessäni pitkään, aiheuttaen sisäisen vapinan ja turvattomuuden tunteen. Kävin tapahtunutta uudelleen läpi, pohtien mitä tehdä seuraavaksi, ja kuinka vetoan isälle lakiin, että hän ei voi lyödä lastaan. Se on rikos, josta häntä rangaistaan.
Samalla ymmärsin, lapsen lyöminen ei ole rikos kaikkialla. Olin nimittäin Dohan lentokentällä Qatarissa. Isän kansalaisuudesta en tiedä, suomalainen hän ei ollut. Kyseisellä pienellä pojalla ei ehkä ollut lain turvaa, eikä siinä hetkessä muutakaan turvaa. Ei edes minusta, joka peläten poistuin paikalta asiani sanottuani.
Henkilökunta näki tilanteen, mutta ei puuttunut. Minulle jäi vain toive, että häpeä tai omantunnon ääni estäisi miestä uudelleen lyömästä lastaan. Tuntui ja yhä tuntuu täysin käsittämättömältä, että pientä lasta voi lyödä ilman seuraamuksia.
Kuka pitää pienen ihmisen puolta, jos lakikin on aikuisen puolella?
Lapsen tulee saada ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä
40 vuotta sitten Suomessa tuli voimaan laki, jossa kiellettiin lapsiin kohdistuva kuritusväkivalta. Lain mukaan lapsen tulee saada ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä, eikä häntä saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti tai kohdella loukkaavasti.
Elina Pekkarinen kirjoitti alkuvuodesta aiheesta erinomaisesti HS mielipiteessään ”Kuristusväkivallalla ei kasvateta hyviä ihmisiä”. Kuritusväkivallalla ei kasvateta hyviä ihmisiä – Mielipide | HS.fi
Erityisen vahingoittavaa väkivalta on silloin, kun sen tekijä on lapsen vanhempi, jonka tulisi tarjota lapselle hoivaa ja turvaa. Tutkimuksista tiedetään, että väkivaltaa käyttävä vanhempi on usein itsekin ollut väkivallan kohteena. Väkivaltaa on myös henkinen väkivalta; lapselle huutaminen, uhkailu, pelotteleminen, alistaminen, yksin jättäminen, nöyryyttäminen ja mitätöinti. Ne voivat vahingoittaa lasta jopa syvemmin.
Myös vanhempien välisen väkivallan näkeminen, väkivallan ilmapiirissä eläminen ja kuritusväkivalta ovat lasten kaltoinkohtelua.
Väkivallalla on vakavia vaikutuksia
Väkivallalla on lapsen kehitykseen ja terveyteen vakavia ruumiillisia ja henkisiä vaikutuksia, vaikka aikuinen voi vähätellä käyttämäänsä väkivaltaa.
Väkivallan taustalla on usein tekijän halu kontrolloida ja hallita eikä se ole riippuvainen sukupuolesta, yhteiskuntaluokasta, koulutuksesta, iästä tai varallisuudesta.
Jatkuessaan väkivalta yleensä muuttuu vakavammaksi ja arkipäiväistyy, jolloin lapsella ei ole mahdollisuutta kuin opetella selviytymään, eläen jatkuvasti toksisen stressin ja pelon vallassa ja kehittäen vaistot, joilla voi yrittää välttää tilanteiden kärjistymistä ja väkivallan uusiutumista.
Väkivalta ei ole koskaan oikeutettu kasvatuskeino
YK:n lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa lopettamaan lapsiin kohdistuvan väkivallan sen kaikissa muodoissa. Ei riitä, että väkivaltaan puututaan, vaan se tulee estää ja torjua kokonaan.
Lue lisää ilmoitusvelvollisuudesta täältä Ilmoitusvelvollisuus lapseen kohdistuvasta väkivallasta – THL
Pidetään yhteiskunnan pienimmistä kaikkein parhainta mahdollista huolta!
Lisää luettavaa:
Kuritusväkivallalla ei kasvateta hyviä ihmisiä – Mielipide | HS.fi
Lapsen kaltoinkohtelu – sen tunnistaminen ja siihen puuttuminen | NEUVOLAINFO.FI
Perheessä tapahtuvan lapsen kaltoinkohtelun riskiolojen tunnistaminen – Hotus – Hoitotyön tutkimussäätioVoiko lasten kaltoinkohtelua ehkäistä vanhempien itsearvioinnilla? (tuni.fi)
