Kumppanuusvanhemmuudella tarkoitetaan vanhemmuuden jakamista ilman vanhempien välistä rakkaussuhdetta. Se on sopimiseen, yhteiseen haluun ja toiveeseen perustuvaa suunnitelmallista vanhemmuutta.
Synnyttävältä äidiltä tulee puhelu yöllä kello yhden aikoihin, supistuksia tulee 10 minuutin välein. Pakkaan tavarani mökkisaaressa ja siirryn pimeään yöhön, jossa lunta tulee tupruttaen. On jouluaaton aatto ja minä olen jäisen lossimatkan ja 350km päässä synnyttäjästä. Vauvan isä on vielä kauempana, Kittilässä, lentomatkan päässä. Olen ennättänyt nukkua vasta tunnin, mutta ilmeisesti lähdön jännitys ja käynnistyvä synnytys saa adrenaliinit virtaamaan ja en ole yhtään väsynyt. Muita autoilijoita ei koko yön aikana ole montaa, onhan joulu jo ihan ovella.
Perillä pääkaupunkiseudulla haen äidin, jolta on juuri lapsivesi mennyt ja supistukset tulevat nyt 4 minuutin välein. Lähin sairaala on täynnä ja joudumme ajamaan 40 minuuttia seuraavaksi lähimpään. Jännitän, ennätämmekö perille, sillä tämä on synnyttäjälle toinen lapsi, ja supistukset ovat nyt kivuliaita ja tulevat tiheään. Minulla on etiäinen, että tämä lapsi syntyy pian.
Vauva syntyy nyt
Sairaalassa autan synnyttäjää riisuuntumaan, kätilön kohta todetessa, että kohtu on auki jo 5-6 cm. Kätilö laittaa veden valumaan ammeeseen, joka on synnyttäjän toive kivun lievittämiseen. Muuhun kivunlievitykseen ei ole enää aikaakaan. Synnyttävä äiti siirtyy tuetusti ammeeseen, jossa tulee vain muutama supistus ja sitten alkaakin jo ponnistusvaihe. Synnyttäjä on hämillään ja vähän hätääntynyt, koska kaikki käy niin nopeasti. Hän ei ole ennättänyt siirtyä ”synnytyskuplaansa”, jossa hänellä ensimmäisen lapsensa syntymän aikaan oli reilusti aikaa valmistautua tulevaan.
Kätilö rohkaisee synnyttäjää: ”Sinä selviydyt hyvin!” ja ohjeistaa äidin asentoa ammeessa. Hän katsoo vedestä peilin avulla, kuinka vauvan pää käy ponnistusvaiheessa kurkkaamassa ja ammattitaitoisesti rohkaisee synnyttäjää etenemään ponnistustarpeen mukana. Minä pitelen äitiä käsistä kiinni ja hän puristaa lujaa. Hän käyttää ääntä apunaan, jotta saa suun alueen ja kohdun lihakset rentoutumaan. Minä huomaan päästäväni samaa pitkää vokaalia hänen tukenaan. Homeapaattiset lääkkeet jäävät nyt ottamatta.
Vauva syntyy ammeeseen, lämpimään veteen
Siirryn etukäteen sovitun mukaisesti videoimaan vauvan syntymän hetkeä ja ihmettelen kuinka luontevasti ja kauniisti vauva syntyy ammeeseen. Vauva on saanut lämmitellä äitinsä kohdussa yhdeksän kuukautta kehonlämpöisessä vedessä ravittuna, rakastettuna ja turvassa. Nyt hän syntyy kohdun lämpimästä vedestä ammeen kehonlämpöiseen veteen ja siitä suoraan äitinsä käsivarsille ja rintakehän päälle. Kaunis vauva, sileä iho ja hiuksiakin jo paljon. Vauva itkaisee kuten kuuluukin, mutta rauhoittuu onnellisen äitinsä rinnalle. Vauvaa ei pyyhitä eikä puhdisteta ja hän saa pitää arvokkaat kosteusvoiteensa, vauvan kinan. Häntä ei myöskään heti punnita eikä mitata vaan he siirtyvät sänkyyn peiton alle lämmittelemään, synnyttänyt äiti ja vauva, iho ihoa vasten.
Aika on pysähtynyt ja synnytyssalissa on onnellista. Vauvakin vaikuttaa onnelliselta. Hän puristelee varovasti pienillä sormillaan äitinsä ihoa, availee välillä silmiään, on unen ja valveen rajamailla. Äiti on siirtynyt imettämään vauvaa, joka taitavasti ryhtyy puuhaan ja viihtyy rinnalla pitkään. Uuvuttava matka synnytyskanavasta tähän maailmaan on ohi ja vauva tarvitsee ravinnon lisäksi lepoa, mutta myös vanhempiensa ihokontaktia, tuoksua ja turvaa.
Vastassa on onnellinen ja rauhallisen oloinen mies, joka on odottanut tätä hetkeä
On aika käydä sanomassa vastasyntyneen isälle, että hän voi tulla katsomaan uutta perheenjäsentä. En ole tavannut häntä vielä, mutta heti ovella minua on vastassa onnellinen ja rauhallisen oloinen mies, joka on odottanut tätä hetkeä, välillä luopunut toiveesta, mutta sitten kuitenkin päättänyt kokeilla vielä tämänkin mahdollisuuden tulla isäksi. Hän on kumppanuusvanhempi ja hänellä on ihana puoliso, jonka kanssa yhdessä he ovat sitoutuneet vauvantahtisesti ja yhteistyössä synnyttäneen äidin kanssa hoivaamaan, rakastamaan ja kasvattamaan vastasyntyneen lapsensa.
Kumppanuusvanhemmaksi.fi sivustolla kerrotaan, että kumppanuusvanhemmuudella tarkoitetaan vanhemmuuden jakamista ilman vanhempien välistä rakkaussuhdetta. Se on sopimiseen, yhteiseen haluun ja toiveeseen perustuvaa suunnitelmallista vanhemmuutta. ”Lapsen kannalta olennaista ei ole tietty perhemuoto, yksi koti tai biologinen vanhemmuus vaan turvalliset, läsnäolevat, lapsen arkeen osallistuvat aikuiset.” kertoo lastenpsykiatri Riikka Riihonen.
Isä ja vauva sylitysten
Katson, miten isä laittaa kätilön ohjeistamana pienen vaipan pojalleen ja saa sitten vuorostaan tuhisevan lapsen paljaalle rintakehälleen. Isä ja poika istuvat puoli tuntia sylikkäin peiton alla, lähes liikkumatta. Heitä ympäröi lempeä rauha. Otan ainutlaatuisesta hetkestä kuvia muistoksi. Niihin on sitten ihana palata, kun lapsi haluaa uudelleen ja uudelleen käydä läpi, miten hän syntyi ja millainen vauva hän oli. Juuri syntynyt pienokainen saa kaksi rakastavaa kotia, onnelliset isovanhemmat ja ylpeän isoveljen, joka ei joulupukin lisäksi malttaisi millään odottaa, että pääsee näkemään odotetuimman joululahjan, vastasyntyneen pikkuveljensä.
Jos haluat lisätietoja tai harkitset kumppanuusvanhemmuutta:
Kumppanuusvanhemmaksi – Lapsi syntyy kahden kodin lapseksi
Jos haluat omaan synnytykseen vapaaehtoisen tukihenkilön mukaan tai haluaisit itse toimia vapaaehtoisdoulana:
Doula -vapaaehtoinen tukihenkilö synnytykseen – Vauvaperhe
Kirjoittaja toimi synnytyksessä vapaaehtoisena tukihenkilönä.
