Nyt koko syksyn kiihtyvällä tahdilla on ollut virkamiesten valmistelemia lakiluonnoksia ja hallituksen esityksiä lakimuutoksiksi lausunnoilla. Hyvää ja kiitettävää on ollut se, että niistä on tullut lausuntopyyntöjä. Lausuntopyynnöille on kuitenkin ollut yhteistä se, että lausuntoaikaa on annettu vain muutama arkipäivä. Sama koskee nyt eduskunnan eri valiokuntien pyytämiä lausuntoja.
Aikaisemmin viikon lausuntoaikakin tuntui lyhyeltä, kun oli halu valmistella lausunto huolella ja kuulla lausunnon valmistelussa jäsentahoja ja valmistella lausunto hyvällä yhteistyöllä omassa organisaatiossa. Oikeuskanslerikin on puuttunut hyvin lyhyisiin lausunnonantoaikoihin eikä ole pitänyt niitä ja hyvin nopealla aikataululla valmisteltuja esityksiä hyvän lainvalmistelun mukaisina. Vastaavaa kritiikkiä ovat saaneet myös aikaisemmat hallitukset, mutta nyt tuntuu siltä, että valmistelun tahti on kiihtynyt huippuunsa ja lausuntoajat lyhenevät lyhenemistään. Kirjallisten lausuntojen määrä on myös selvästi lisääntynyt ja kasvokkaisten kuulemisten määrä puolestaan vähentynyt.
Sosiaaliturvaetuuksiin liittyviä lakimuutosesityksiä, jotka ovat luonteeltaan eri etuuksien leikkaamista, indeksien jäädytystä ja muita keinoja, joiden pääasiallinen tavoite on valtion menojen leikkaaminen, on nyt viikon sisällä ollut lausunnolla useita.
Mihin tutkimustiedon hyödyntäminen pääsi nyt monien hallituksen esitysten kohdalla unohtumaan?
Hallituksen esityksiä lukiessa tulee hämmentynyt olo monessa mielessä. Kun lukee hallitusohjelman eri tavoitteita, hallituksen esityksen tavoitteita ja esityksen perusteluissa esitettyjä asioita, herää ihmetys. Useiden hallituksen esityksen perusteluissa nousee esille lukuisia tutkimustuloksia, jotka kertovat siitä, että valmisteltu esitys lisää köyhyyttä, tuottaa kasautuvia vaikutuksia tietylle ihmisryhmälle tai muita esityksen tavoitteen kannalta kielteisiä vaikutuksia. Siitä huolimatta hallituksen esitystä viedään vauhdilla eteenpäin. Hallitusohjelmassa korostetaan hienolla tavalla tiedolla johtamisen ja tutkimukseen perustuvan päätöksenteon merkitystä. Mihin tutkimustiedon hyödyntäminen pääsi nyt monien hallituksen esitysten kohdalla unohtumaan?
Tällä viikolla päättyi alkoholilain kahden pykälän muutokseen liittyvän hallituksen esityksen lausuntoaika. Se oli kärjekäs esimerkki esityksen tavoitteiden ja perusteluosan suuresta ristiriidasta.
Alkoholilain tavoitteena on vähentää alkoholipitoisten aineiden kulutusta rajoittamalla ja valvomalla niihin liittyvää elinkeinotoimintaa alkoholin käyttäjilleen, muille ihmisille ja koko yhteiskunnalle aiheuttamien haittojen ehkäisemiseksi. Hyvä ja tärkeä tavoite, jolla on ollut iso merkitys suomalaisessa alkoholipolitiikassa, jossa saatavuuden ja hinnan avulla on vaikutettu merkittävällä tavalla päihdehaittoihin käyttäjälle itsellään ja haitallisia vaikutuksia käyttäjän läheisiin ja etenkin lapsiin.
…ei voi päätyä mihinkään muuhun päätelmään kuin siihen, että käsillä oleva hallituksen esitys ei vastaa lain tavoitetta.
Kun lukee hallituksen esitystä ja siitä tehtyjä tutkimuksiin perustuvia vaikutusarvioita, ei voi päätyä mihinkään muuhun päätelmään kuin siihen, että käsillä oleva hallituksen esitys ei vastaa lain tavoitetta. Tämä alkoholilain tavoitteiden kanssa oleva suuri ristiriita näkyy suoraan jo hallituksen esityksen vaikutusarvioinneista ja perusteluista.
Ensi- ja turvakotien liiton lausunnossa todettiin, että alkoholi on toimimaton ja lyhytnäköinen väline taloudellisen kasvun ja voiton tavoittelussa sekä avoimen kilpailun edistämisessä sen aiheuttamien erittäin suurten sosiaalisten ja terveydellisten haittojen, inhimillisten kärsimysten ja suurten kustannusten vuoksi. Kustannukset muutoksesta kaatuvat ennen kaikkea valtiontalouden suurimpien menokohtien sosiaali- ja terveyspalvelujen ja sosiaaliturvaetuuksien kontolle. Tämä on paradoksaalista, kun sote-palvelujen järjestämiseen hyvinvointialueiden resurssit ovat jo riittämättömät jo nykyisiin tarpeisiin nähden.
Huolella eri tahojen tekemät ja perustelemat hallituksen esitysten muutos- ja kohtuullistamisesitykset tuntuvat kaikuvan kuuroille korville.
Huolella eri tahojen tekemät ja perustelemat hallituksen esitysten muutos- ja kohtuullistamisesitykset tuntuvat kaikuvan kuuroille korville. Ja riippumatta siitä, mistä hallituksen esityksestä on kysymys. Tämä on siinä mielessä uutta, että yleensä ainakin jotakin ollaan useiden tahojen muutosesitysten pohjalta valmiita muuttamaan. Nyt sosiaali- ja terveyspoliittiset perustelut ja tavoitteet joutuvat vakavaan ristiriitaan taloudellisten ja elinkeinopoliittisten tavoitteiden kanssa. Se tarkoittaa myös sitä, että on vakava vaara, että päättäjiltä pääsee unohtumaan, että kestävä talous tarvitsee myös hyvinvoivat ihmiset. Kukaan ei kiistä sitä, että talouden vakauttamista tarvitaan, kyse onkin siitä, miten se tehdään.
Pitkään järjestössä työskennelleenä olen usein sanonut kollegoille, että vaikuttaminen on kestävyyslaji. Nyt sitä kestävyyttä meiltä kaikilta vaikuttajilta todella tarvitaan.
Talouden vakauttamisesta ja säästöjen välttämättömyydestä kuulee toistuvasti, että se on pakko ja ei ole muuta vaihtoehtoa. Joku viisas on sanonut, että jos et tiedä kuin yhden tavan toimia ja yhden vaihtoehdon, älä tee sitä. Sen vaikutukset ja seuraukset voivat olla paljon muuta kuin mitä tavoittelet.
Lumen antamia valon pilkahduksia marraskuun synkkyyteen!
