Lapsi on nähtävä perhesysteemissä sen täysivaltaisen jäsenenä alaikäisyydestään huolimatta. Vaikka lapsi ei ole vanhempien erossa juridisesti asianosainen, vaikuttaa ero lapsen nykyhetkeen sekä tulevaisuuteen erilaisin tavoin. Vanhemmat voivat minimoida omalla toiminnallaan eroamisen kielteisiä ja haitallisia vaikutuksia lapsen elämään.
Lapset miettivät mitä kuuluu sille vanhemmalla, jonka luona he eivät ole. Miten vanhempi voi, miten vanhempi pärjää yksin omassa kodissa, säilynkö vanhempani mielessä myös silloin kun emme ole yhdessä? Lasten toiveena on saada tietoa vanhempiensa voinnista. Tämä poistaa lapsen mielen ahdistusta ja pelkoja tai omia tulkintoja tilanteesta. Vanhempien on hyvä jutella lapsen kanssa ja kertoa, että vanhempi saa apua itselleen. Tämä kertoo lapsen lojaliteetista vanhempiaan kohtaan. Vaikka elämä muuttuu kahteen kotiin , säilyvät vanhemmat lapsen mielessä, myös silloin kun ei olla yhdessä.
Lapsesta vanhempien riitelyn kuunteleminen on ikävää eikä tunnu mukavalta. Riidan kohteena oleminen voi myös tuntua siltä, että olen syypää tähän vanhempien väliseen vaikeuteen. Lapsi kantaa huolta vanhempien toimimattomista väleistä ja riitelystä. Lapsi ei pysty ratkaisemaan vanhempien riitoja. Lapsen murheet kasvavat, jos vanhemmat puhuvat pahaa toisistaan lapselle, moittivat tai kyseenalaistavat toisen vanhemman toimintaa.
On ymmärrettävää, että erotilanteessa aikuisen irrottautumiseen parisuhteesta tarvitaan tunnekirjoa. On kuitenkin hyvä miettiä, mitkä ovat omien tunteiden; vihan, pettymyksen, ärsytyksen ilmaisuntapoja ja purkukeinoja. Patoutuva aggressio, vihan ilmenee esimerkiksi kostonajatuksina tai lapsen ja toisen vanhemmat tapaamisten toteutumisen estämisenä. Toisen vanhemman mustamaalaminen murtaa lapsen luottamusta vanhempiinsa, lapsen harteille kasaantuu aikuisten tunnetaakka.
Kun lapsi saa apua, erillisenä yksilönä vanhemmistaan, voi hänen olonsa helpottua ja huolensa pienentyä. Perheen tilanteesta ulkopuolisen aikuisen, työntekijän kanssa toteutuvat tapaamiset lapsen kanssa, ovat vanhempien mielestä helpottaa eroaisoista puhumista kotona. Lapselle merkityksellistä on myös tuen saaminen omilta vanhemmilta. Vanhemmat auttavat lasta ymmärtämään mitä erossa tapahtuu, mitkä asiat muuttuvat ja mitkä asiat säilyvät ennallaan. Lapselle eteenkin kokemus hyväksytyksi tulemisesta on tärkeää, olla edelleen vanhemmille rakas ja tärkeä myös muuttuvissa perhetilanteissa.
Lapset toivovat voivansa säilyttää yhteyden kavereihin. Ystäviä voisi edelleen kutsua kotiin ja viettää heidän kanssa aikaa, erosta huolimatta. Ihmissuhteiden jatkumisella on iso merkitys lapsen elämässä. Aikuisten välisen parisuhteen päättymisen ei tulisi katkaista lapselle tärkeitä ihmissuhteita, niiden turvaaminen on vanhempien tehtävä ja vastuu.
Blogi on kirjoitettu Ensi ja turvakotien lasten asiakkuuksista kertyneen tilastotiedon avulla.
Lapsen oikeus saada tukea ja ohjausta itsenäisenä avunhakijan on ollut yksi tavoite Ensi- ja turvakotien liiton eroauttamistyön laajentumisessa vuosien myötä myös lasten ja nuorten tukemiseen. Vuonna 2021 lasten ja nuorten yksilötapaamisiin osallistui 74 tyttöä ja 69 poikaa. Lapsista 63 % asui äidin luona ja 33 % vuoroasuen. Lapsista 74 % oli yhteishuolto, 83 % tiesi mitä hänen asioista on sovittu, 85% oli keskustellut asumisesta ja 76% tapaamisista vanhempien kanssa. Tapaamiset käynnistyvät useimmiten vanhemman toiveesta ja aloitteesta, haluna on saada lapselle apua ja tukea.
Kuva: Pixabay
