Miksi se ei vain lähde? Irtiotto väkivaltaisesta parisuhteesta ei ole helppoa 

Miksi väkivallan uhri puolustelee tekijää, kieltää tilanteen todellisuuden ja jää suhteeseen. Läheisten voi olla vaikea ymmärtää, miten suhteessa elävä ei näe tilannetta samoin kuin huolissaan olevat.  Suhteen ulkopuoliset ihmiset saattavat tunnistaa kontrollin, manipulaation ja vallan epätasapainon, ettei kaikki ole normaalia, mitä suhteessa tapahtuu. Vanhemmat, sisarukset, ystävät ilmaisevat huolta, ottavat kantaa, kannustavat lähtemään ja eroamaan.   

Ajattelin, että kyllä tämä tästä. Viimeiseen asti haluaa uskoa toisen hyvyyteen. Ja läsnä on samalla pelko, olin aivopesty. Koin olevani enemmän turvassa hirveässä tilanteessa ja suhteessa kuin yksin lasten kanssa. Itsellä oli myös vahva ajatus, että lasten pitää kasvaa perheessä yhdessä vanhempien kanssa. Itselle tuli niin tyhmä olo, miten hän oli niin oikea tavatessa ja kun valheet paljastuvat ja käytös muuttuu. Ajatukset vaikeuttivat lähtöä. 

Kysymys ” Miksi se ei vain lähde?” on sinällään järkevä ja perusteltu. Samalla kysymyksen kysyminen paljastaa sen, mitä ulkopuolinen ei voi väkivallasta ymmärtää. 

Väkivalta parisuhteessa on hyvien hetkien ja väkivallan täytteisten ajanjaksojen ja purkausten vaihtelua. Uhri haluaa uskoa toisen muuttuvan, että asiat korjaantuvat. Uhri uskottelee itselleen ansaitsevansa tekijältä tämän kohtelun. 

Uhrin itsetunnon murtaminen onkin usein väkivallan tekijän tavoite. Hän alistaa ja käyttää valtaa suhteessa toiseen ihmiseen. Uhrin toimijuus murentuu ja peittyy itsesyytösten alle: ”tämä on minun syytäni, kukaan ei hyväksy minua, ei tämä ole niin pahaa, muut haluavat pahaa kumppanilleni”. 

sitaatti: Olisin ollut suhteessa väkivaltaisen puolisoni kanssa omaan kuolemaani asti, koska naimisiin oli menty ja vaikka ensimmäinen lyönti oli tullut jo seurusteluaikana ennen avioliittoa. Häpeä oli iso, suostuin olemaan huonosti kohdeltavana. Minulle sanottiin, että lähde, mutta lähtemistä ei voi pakottaa. 

Suhdetta ylläpitää uhrin kokema rakkaus tekijää kohtaan. Suhteessa on tai on ollut hyviä hetkiä, läheisyyttä, lupauksia. On vaikea ymmärtää rakkauden kohteen käyttävän väkivaltaa. Pari- ja perhesuhteissa koettu väkivalta kyseenalaistaa luottamuksen ihmiseen, jonka pitäisi olla turvallinen ja luotettava. Normaalin ja terveen parisuhdesidoksen sijalla on kiintymys, joka sisältää myös häpeän, syyllisyyden sekä pelon. Uhrin psykologisen selviytymisen mekanismi selittää asiat paremmiksi kuin ne tosiasiassa ovat. Ristiriitaisten tunteiden sekoittuminen toisiinsa tekee parisuhteesta emotionaalisesti kuormittavan, mikä vaikeuttaa eropäätöksen tekemistä. 

Kysymys ”Miksi se ei vain lähde ” siirtää vastuun uhrille, tilanteessa, johon liittyy pahimmillaan jopa kuolemanvaara. Suhteesta lähteminen on tutkitustikin¹ riskialtista aikaa, jopa suhteen vaarallisin hetki. Lähtöhetkeen liittyy pelko tekijän kostosta. Erosta puhuminen vain pahentaa väkivaltaa. 

Apua eroon – chatissä eroa väkivaltaisesta kumppanista harkitsevat keskustelijat kertovat kokemastaan uhkailusta, joka kohdistuu lapsiin tai eroa harkitsevaan, ”jotain pahaa tapahtuu, jos lähdet, et enää näe lapsia, teen itselleni jotain”. Pelko on tunteena halvaannuttavaa, ja suhteessa pysyminen voi tuntua turvallisemmalta vaihtoehdolta kuin eroaminen.  

Läheisille tilanne on hankala. Läheisiltä tarvitaan selkeä viesti, että sinua ei jätetä ja hylätä, me säilymme elämässäsi emmekä jätä sinua, vaikka mikä olisi. Läheisiltä tarvitaan kärsivällisyyttä. Väkivaltaa käyttävän puolison haukkuminen ei auta vaan nostaa uhrissa puolustusreaktion. Ei voivotella vaan jutellaan kivoista ja normaaleista asioista, vaikka säästä, jos ei muuta keksi. Kunhan saa yhteyden säilymään ja uhrin vastaamaan puhelimeen, että hänellä  on normaali kontakti joihinkin ihmisiin, se antaa voimavaroja. 

Väkivaltaisesta suhteesta irrottautuminen ei ole helppoa. Lähteminen ei ole uhrin valinta, jäädä vai erota. Väkivaltaisesta suhteesta itsensä irti repäiseminen on useimmalla pitkä ja kivulias tie, koska yhdessä olemisen tapa on muuttunut väkivallan näyttämöksi. On epäoikeudenmukaista syyllistää uhria suhteeseen jäämisestä.  Ulkopuolisten syytökset ja suhteen kyseenalaistaminen eivät toimi vaan jättävät väkivallan uhrin yksin.  

Kun lapset alkoivat reagoimaan tilanteeseen puheillaan kuten kiroilu ja minun haukkuminen sekä aggressiivisella käytöksellä, nousi itsellä halua pelastaa lapset suhteesta ja katkaista sukupolvisen ketjun syntyminen, jossa väkivalta on normalisoitunut. En halua, että omat lapset aikuisina ovat väkivallan tekijöitä tai uhreja omissa parisuhteissaan ja perheissään. 

Uhri voi kieltää avun tarpeen useaan kertaa, koska häpeä estää avun vastaanottamista ja sen tunnustamista, että suhteessa ei ole asiat hyvin. Apua ei voi tarjota pakolla van luotaa siihen, että avun vastaanottamisen aika koittaa. Kun joku elää väkivaltaisessa suhteessa, hän tarvitsee muilta turvaa, hyväksyntää ja aikaa. Ja kun hän on valmis lähtemään suhteesta, tekemään päätöksen ja ratkaisun, läheisiä, jotka ottavat vastaan, kuuntelevat ja auttavat avun hakemisessa. 

Lastensuojelun työntekijä piti yhteyttä, soitti, kysyi kuulumisia, tarjosi apua. Minä kieltäydyin monta kertaa, en tarvitse, minä pärjään. Kunnes tuli se puhelu, jossa sanoin hänelle auta minua. Tämä työntekijä näki tilanteeni, oli sinnikäs, kärsivällinen eikä jättänyt minua yksin. Hän ei tuominnut minua vaan jaksoi ja piti pintansa.  

Jos olet huolissasi läheisestäsi, joka elää väkivaltaisessa suhteessa 

• Pidä yhteyttä häneen viestein, puheluin ja tapaamisilla.  

• Älä kyseenalaista hänen valintojaan, tuomitse tai arvostele. 

• Kysy miten voit, miten voin auttaa, mitä tarvitset.  

• Osoita välittämistä, että hän on sinulle tärkeä, rakas ja hyväksytty. 

• Jos olet huolissasi perheen lapsista, tee lastensuojeluilmoitus. 

• Jos todistat uhka- ja vaaratilannetta, tee rikosilmoitus. 

”Nyt otan kaiken mahdollisen avun vastaan. Nyt olen valmis siihen. On parempi käsitellä asioista kuin miettiä niitä itsekseen. Alussa siihen ei ollut voimavaroja.” 

Sitaatit perustuvat väkivaltaisesta parisuhteesta eronneen ja lähteneen kokemustoimijan haastatteluun 12.2.2026