Suomessa on viety ansiokkaasti eteenpäin YK:n kestävän kehityksen, Agenda 2030 -tavoitteita. Eri tahojen yhteistyönä on valmisteltu ja toimeenpannaan sen kansallista toimintaohjelmaa. Myös nykyisen hallituksen agendalla on työn jatkaminen. Kestävän kehityksen toimikunnan viime kauden jäsenenä minua pohdituttaa, unohtuuko päättäjiltämme nyt talouden sopeuttamisen kovissa paineissa sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden tasapainosta huolehtiminen?
Sosiaalisesti kestävä kehitys turvaa ihmisille tasavertaiset mahdollisuudet hyvinvointiin, saavuttaa perusoikeudet, hankkia elämän perusedellytykset ja osallistua päätöksentekoon. Mistä sosiaalisesti kestävän kehityksen kannalta eri tavoitteiden suhteen nyt kiikastaa?
Kestävän kehityksen tavoite ”ei köyhyyttä”
Taloutta pistetään kuntoon ja säästöjä haetaan erityisesti sosiaaliturvan leikkauksista. Se ei ole yllättävää sikäli, että sosiaaliturva on yksi suurimmista asioista valtion taloudessa. Tutkitusti sosiaaliturvaetuudet Suomessa ovat moniin hyvinvointivaltioihin verrattuna hyvin kohtuulliset, osin muita selvästi alhaisemmat. Ne ja julkisesti rahoitetut ja järjestetyt sosiaali- ja terveyspalvelut ovat olleet yhteiskuntamme sosiaalisen kiinteyden ja taloudellisen menestyksen tärkeitä mahdollistajia. On ymmärretty, että hyvinvoivat ihmiset ovat välttämätön ehto taloudellisellekin menestykselle. Kysymys on ennen kaikkea kuitenkin ihmisten perusoikeuksista ja niiden saavuttamisesta.
Alkaneet mittavat sosiaaliturvan leikkaukset ovat kohtuuttomia monien ihmisten kannalta niiden kasautuvien vaikutusten vuoksi. Ensi- ja turvakotien liitto ja monet muut järjestöt ovat vaatineet, että kasautuvat vaikutukset tulee huomioida ja kohtuuttomien tilanteiden syntyminen estää. Mitä tapahtui? STM tuotti tausta-analyysiä kasautuvista vaikutuksista. Hallituspuolueiden enemmistöllä sote-valiokunnassa eduskunnassa päätettiin, ettei kasautuvia vaikutuksia oteta tarkasteluun.
Onko Suomella todella varaa olla piittaamaton siitä, että köyhyys kasvaa ja osa ihmisistä ja lapsiperheistä pistetään hyvin ahtaalle?
Suomi on sitoutunut vähentämään köyhyys- ja syrjäytymisriskissä olevien määrää 100 000 henkilöllä 2030 mennessä. Näistä kolmasosan tulisi olla lapsia. Lapsiperheköyhyyden ja laajemminkin köyhyyden merkittävä kasvu on täysin vastakkaista tavoitteelle. Lapsiperheköyhyys loukkaa lapsen oikeuksien sopimuksen jokaiselle lapselle takaamaa oikeutta riittävään elintasoon.
Köyhyyden aiheuttamat fyysiset ja psyykkiset ongelmat voivat vaikuttaa lapseen pitkään, jopa koko loppuelämän. Köyhyys aiheuttaa perheissä stressiä ja voi pahimmillaan synnyttää väkivaltaa tai johtaa perheen hajoamiseen. Nyt saavutettu näennäinen etuusleikkauksien tuoma säästö merkitseekin isoja kuluja muualla, erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluissa. Köyhyydessä eläminen voi murtaa lasten ja nuorten tulevaisuuden uskoa ja synnyttää suurta eriarvoisuutta lapsesta lähtien. Sosiaaliturvaetuudet ovatkin luonteeltaan investointeja ja mahdollisuuksien tasa-arvoa rakentavia, kun niistä pidetään taloudellisissakin paineissa huolta.
Kestävän kehityksen tavoite ”ei nälkää”
Ruuan hinta on noussut nopeasti. Arvioiden mukaan jopa 10 prosenttia. Terveellinen ja ravitseva ruoka kuuluvat kaikille. Kun kaikesta on tiukkaa, ruokamenoista on pakko karsia. Nykyisinkään ei ole vierasta se, että osa lapsista tulee viikonlopun jälkeen nälkäisenä kouluun. Puutteet ravinnossa haittaavat merkittävästi lapsen kehitystä.
Pääministeri Orpo totesi kuluvalla viikolla valtiovarainministeriön laskelmiin viitaten, etteivät 6 miljardin leikkaukset riitä, vaan tarvitaan lisäleikkauksia. Jo syksyllä väläyteltiin ruuan arvolisäveron nostoa, mutta se ei onneksi edennyt. Ruuan arvolisäveron korotusta ei missään tapauksessa pidä tehdä. Vaikeimmassa asemassa olevat ihmiset tulevat olemaan jo tehtyjen etuusleikkausten vaikutuksesta hyvin ahtaalla. Ruoka-apujonot ovat jo nyt hyvin pitkät. Osa lapsista kantaa perheissä huolta, riittävätkö perheen rahat edes ruokaan. Eihän kukaan voi haluta lisää nälkäisiä lapsia ja ihmisiä monilla mittareilla silti hyvinvoivaan Suomeen vai voiko?
Kestävän kehityksen tavoite ”rauhaa ja oikeudenmukaisuutta”
YK:n lasten oikeuksien sopimus turvaa terveen ja turvallisen kehityksen oikeuden jokaiselle lapselle. On monia asioita, kuten väkivalta, kaltoinkohtelu ja vanhemman päihdeongelma, jotka vaarantavat tuota oikeutta. Pahimmillaan nämä kaikki kietoutuvat samassa perheessä yhteen. Sotkanetin mukaan joka neljäs suomalainen on kokenut lapsuuskodissaan liiallista päihdekäyttöä. Noin 65 000–70 000 lapsen ainakin toisella vanhemmista on vakava päihdeongelma. Odotusaikainen alkoholin käyttö vaarantaa sikiön terveyden ja kehityksen 3400-6000 raskaudessa vuosittain. Alkoholi on myös suurin yksittäinen syy pienten lasten huostaanotoissa.
Vanhemman liika alkoholinkäyttö näkyy lapsessa monella tavalla. Vanhempien päihdeongelmista kärsineiden lasten mielenterveysongelmariski 13–17-vuotiaana on puolitoistakertainen ja haitallisen päihteiden käytön riski kaksinkertainen verrattuna lapsiin, joiden vanhemmilla ei ole päihdeongelmaa. Aikaisempaa vahvempien alkoholijuomien salliminen päivittäistavarakaupoissa kasvattaa merkittävästi näitä riskejä ja lisää alkoholin käyttöä kotona. Muutoksen jälkeen nuoret altistuvat nykyistä laajemmalle alkoholijuomien tarjonnalle päivittäisympäristössään. Kohtuukäyttäjänkin oman alkoholinkäytön hallinta voi huomaamatta kotona tissutellessa lipsahtaa käsistä. Siitä kärsivät sitten käyttäjän lisäksi läheiset, ennen kaikkea lapset. Onko elinkeinopoliittisten tavoitteiden huumassa päättäjiltä päässyt unohtumaan, ettei alkoholi suinkaan ole tavallinen kulutushyödyke?
Erityisen huolissaan Ensi- ja turvakotien liitossa olemme kaavailuista, että jatkossa alkoholilakia voitaisiin muuttaa niin, että sallittaisiin alkoholijuomien kotiin kuljetus. Päihtyneille ja alaikäisille alkoholijuomien joutumista ei kukaan silloin pysty valvomaan. Kotien neljän seinän sisällä muiden perheenjäsenten tilanne voi muuttua hyvin vaikeaksi. Lähisuhdeväkivallan on todettu olevan vakavampaa silloin, kun siihen liittyvät päihteet. Lasten kannalta kotona lisääntyvä alkoholinkäyttö pitää sisällään kaltoinkohtelun, väkivallan ja laiminlyönnin kasvamisen riskin. Kaikki tämä on ristiriidassa hallitusohjelman tavoitteen kanssa rakentaa lapsiystävällistä Suomea ja hillitä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten kasvua. Elinkeinopoliittisia tavoitteita ei pidä asettaa räikeästi vauvojen ja lasten turvallisen kehityksen ja sosiaali- ja terveyspoliittisten tavoitteiden edelle.
Pitkässä juoksussa ei ole taloudellista kestävyyttä ja menestystä ilman sosiaalisesta ja ekologisesta kestävyydestä huolen pitämistä samanaikaisesti. Lapsuus on tässä ja nyt- se ei voi odottaa!
Hyvää alkanutta vuotta ja viisautta päättäjille isoja haasteita ratkaistaessa!
