Sotesta ja hyvinvointialueista puhuttaessa ja hallitusneuvotteluista kuuluvissa viesteissä sotesta on puhuttu vain terveyspalveluista. Terveyspalvelut ovat tärkeitä, mutta sote ei ole vain terveyspalveluja. Kustannusten hillintä ei onnistu vain terveyspalveluilla.
Sote-uudistuksen tärkeä tavoite yhdenvertaisen palvelujen saatavuuden lisäksi on sosiaali- ja terveyspalvelujen integraatio eli niiden hyvä yhteen toimivuus. Sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttäjistä eri arvioiden mukaan noin 20 prosenttia tarvitsee paljon erilaisia palveluja ja joiden palvelujen kustannukset ovat suuret. Terveyskeskuksiin ja päivystyksiin hakeudutaan merkittävästi muiden kuin puhtaasti terveysongelmien vuoksi mm. yksinäisyyden, päihdeongelmien, masennuksena näkyvän elämäntilanteen kaaoksen ja muiden vastaavien syiden vuoksi. Ne eivät ratkea yksin lääkärin tai sairaanhoitajan asiantuntemuksella ja keinoin.
Ne eivät ratkea yksin lääkärin tai sairaanhoitajan asiantuntemuksella ja keinoin.
Ensi- ja turvakotien liitto pitää välttämättömänä, että sote-uudistuksessa kehitetään sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiota ja moniammatillista tiimityötä. Tulevaisuuden sote-keskuksissa, joissa terveyskeskus on ydin, tulee olla monitarpeisia asiakkaita varten moniammatillinen tiimi, lääkäri, sairaanhoitaja, sosiaalityöntekijä ja mielellään myös psykologi, jotka yhteistyössä asiakkaan kanssa tekevät palvelutarpeen arvioinnin ja palvelusuunnitelman. Siten varmistetaan, että tartutaan asiakkaan kannalta polttavimpiin kysymyksiin, sovitaan kuka ja mikä taho ottaa asiakkaan tilanteesta ja palvelukokonaisuuden koordinoinnista päävastuun.
Asiakkaan pallottelu paikasta toiseen ja eri palvelujen hukkakuormitus loppuu, kun asiakas ei enää kierrä paikasta toiseen saamatta apua. Tämä on iso muutos toiminta- ja ajattelutavassa: kenelläkään ammattilaisella ei ole ylivertaista osaamista ja asiakas itse on avainasemassa tilanteen ja tavoitteiden määrittelyssä. Kustannusten kasvun hillinnän kannalta saadaan merkittäviä tuloksia ja ammattilaiset eivät turhaan uuvu. Hyvinvointialueiden rahoituksen kriteereissä tulisi myös painottaa nykyistä enemmän hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä ja huomioida sosiaalipalvelujen tarve terveyteen liittyvien kriteereiden rinnalla.
Asiakkaan pallottelu paikasta toiseen ja eri palvelujen hukkakuormitus loppuu, kun asiakas ei enää kierrä paikasta toiseen saamatta apua.
1990-luvun lopulta lähtien on haettu ratkaisuja kaikkein vaativimpiin ja vakavimpiin lasten ja perheiden ongelmiin. Ensin verkostoituvat erityispalvelut -hankkeella siinä onnistumatta.
Vuodesta 2018 lähtien sosiaali- ja terveysministeriössä on ollut osaamis- ja tukikeskustoiminnan neuvottelukunta tai vastaava, jonka jäsen olen ollut. Sen tehtävänä on ollut aikaansaada valtakunnallinen ratkaisu kaikkein vaativimpiin lasten ja perheiden tilanteisiin, joihin liittyy vakavia riskejä ja joihin eri ammattilaiset eivät perus- ja erityistasolla pysty vastaamaan yksin.
Kyse on melko pienistä ja harvinaisista asiakasryhmistä ja siitä, että yksittäisissä kunnissa ja nyt hyvinvointialueilla sosiaali-, terveydenhuollon tai sivistystoimen osaaminen ei yksin riitä. Näitä vaativaa osaamista edellyttäviä tilanteita ovat mm. haastavat ja konfliktoituneet erot, jotka sisältävät perhesurman riskin, vaino, vakava synnytysmasennus, lapsikaappaukset, vakavasti päihdeongelmaiset odottavat ja vauvaperheet, kidutettujen kuntoutus, väkivallalla tai psykiatrisesti vakavasti oireilevat lapset ja nuoret ja vaikeat neuropsykiatriset lasten ja nuorten tilanteet.
Viimeisen kolmen vuoden aikana on yhteistyöalueiden laajuisilla alueilla Pohjois-Suomessa, Keski-ja Itä-Suomessa, Sisä-Suomessa, Länsi-Suomessa ja Etelä-Suomessa ollut käynnissä näihin vaativimpiin tilanteisiin ratkaisuja kehittävät osaamis- ja tukikeskus- eli OT-keskuspilotit.
On välttämätöntä, että OT-keskusten kehittämistyötä jatketaan ja sille varataan määrärahat…
STM:n OT-keskusraporteissa tavoitteeksi on asetettu, että jokaiselle alueelle syntyy OT-keskuksen pieni, muutaman ihmisen moniammatillinen ydinyksikkö, joka rakentaa eri hallinnonalojen osaamisesta, järjestöjen vaativasta osaamisesta sekä tutkijoista verkoston perus- ja erityistason tueksi. Raporteissa lähdetään siitä, että OT-keskusten välille sovitaan työnjako, mihin vaativaan ilmiöön kukin keskittyy ja jokainen palvelee konsultaatiollaan koko maata. Lähtökohtana on ollut, että OT-keskuksille tarvitaan valtakunnallinen rahoitusratkaisu. Asiakkaista vastuu säilyy edelleen hyvinvointialueilla ja sen ammattilaisilla. Ajatus on vahvistaa perus- ja erityistason osaamista, jonka jälkeen OT-keskus voisi tarttua uusiin, nouseviin vakaviin ilmiöihin.
OT-keskuspilotointi on vasta päässyt käyntiin ja osa alueista on henkilövaihdoksista ja muista syistä johtuen vasta alkuvaiheessa. STM:n johdolla ei ole vielä päästy hahmottamaan OT-keskusten keskinäistä työnjakoa, ydinyksiköiden rakentaminen ja asemointi on vasta alkuvaiheessa alueilla. OT-pilotointi on kaikin puolin pahasti kesken.
OT-keskusten kehittämisen ja pilottien rahoitus on loppumassa vuoden 2023 lopussa, mikä on vaikeimmassa tilanteessa olevien lasten ja perheiden kannalta kestämätön katastrofi. On vakava harha ajatella, että yksikään hyvinvointialue tai YTA-alue pystyisi nämä monimutkaiset tilanteet yksin ratkaisemaan eikä se ole kustannusvaikuttavaakaan ja ne kustannuspaineissa sivuutetaan. Tästä karu esimerkki on Helsingin päätös lakkauttaa viimeinenkin psykiatrinen avo-osasto synnytyspsykoosiin sairastuneille äideille, vaikka mitään muuta ei ole tilalle.
Hallitusneuvotteluissa ja -ohjelmassa tulee varmistaa, etteivät taas kaikkein vakavimmissa riskissä olevat lapset ja perheet jää ilman apua. On välttämätöntä, että OT-keskusten kehittämistyötä jatketaan ja sille varataan määrärahat edes muutaman vuoden lisäajaksi sekä varmistetaan valtakunnallinen riittävän vahva ohjaus, jotta pysyvä toimintamalli saadaan kehitettyä.
Tähän kytkeytyy myös pitkään tavoitteena ollut sosiaalihuollon keskittämisasetus, joka ei päättyvällä hallituskaudella ehtinyt edetä. Se on välttämätöntä säätää alkavalla hallituskaudella terveydenhuollon tapaan, mihin sote- järjestämislaki ja myös sosiaalihuoltolaki antaa valtuutuksen. Järjestöjen vastuulla olevien vaativien palvelujen tuottamisen rahoitus esimerkiksi vakavasti päihdeongelmaisten odottavien ja vauvaperheiden ympärivuorokautinen kuntoutus, kidutettujen kuntoutus ja vainoon liittyvä osaaminen tulee varmistaa.
