Olin 9 vuotta, kun jouduin näkemään vanhempieni riidan. Oikeastaan mitään tämmöistä ei luultavasti olisi koskaan tullut, jos emme olisi kotona pelanneet lautapeliä lauantai-iltana. En tietenkään voi itseäni siitä syyttää, mutta totta kai se lapsena kävi mielessä, että johtuuko tämä nyt minusta.
”Kaikki alkoi, kun pelasimme saunan jälkeen yhdessä lautapeliä ja minä lapsena voitin.”
Kaikki alkoi, kun pelasimme saunan jälkeen yhdessä lautapeliä ja minä lapsena voitin. Tilanne riistäytyi todella pahaksi ja sydän hakkasi pelosta. Isäni alkoi huutamaan äidilleni ja äitini koitti hänelle selittää, ”kuinka hän pilasi illan aivan mitättömästä aiheesta ja miltä mahtaa minusta nyt tuntua”. Ei isäni tätä halunnut kuunnella, vaan jatkoi huutamista, hän hyökkäsi äitiini kiinni, työnsi hänet sängylle ja meni päälle. Minä itkien, kiljuen, huutaen koitan riuhtoa isääni pois äitini kimpusta. Mikään ei auttanut. Tunsin vain, kuinka sydämeni hakkasi ja pelkäsin. Äitini koitti rauhallisesti sanoa minulle, isän ollessa edelleen hänen päällään ja syljet äidin kasvoillaan. ”Juokse hakemaan apua, äiti pärjää kyllä”!
Lähdin naapurin ovikelloja soittamaan ja tässä kohtaa mielessä oli kauhea tunne, mitä sinä aikana äidille tapahtuu. Juoksin käytävällä hädässä ja soitin ovikelloja. Koitin myös huutaa käytävällä ”apua, auttakaa”! Silloin avautui yläkerrassa yksi ovi ja se oli silloisen parhaan ystäväni äiti, joka oli onneksi juuri tullut töistä kotiin. Hän soitti HETI poliisille ja auttoi selittämään tilanteen poliisille.
Ystäväni äiti sanoi, että poliisit ovat tulossa ja ovat kohta täällä. Olin todella kiitollinen, että hän oli kotona ja nyt on apu tulossa. Juoksin takaisin kotiin ja menin makuuhuoneeseen. Näin äitini itkuiset silmät ja huolen hänen kasvoillaan. Huomasin myös isäni, joka oli silloin tupakalle mennyt parvekkeelle.
Äitini ei lähtenyt juoksemaan kanssani ulos, koska hän ei siihen pystynyt. Joten menimme wc tilaan, äitini oli kerännyt äkkiä kaikki arvotavarat sinne myös mukaan. Istuin vapisten ja itkuisena pöntöllä ja äitini piti lujasti lukosta kiinni. Kuulimme, kun isä tuli takaisin parvekkeelta ja alkoi huutaen riehua oven toisen puolella. Muutaman kerran hän hakkasi nyrkillä ja potki ovea.
Tilanne rauhoittui äkkiä, kun kuulimme poliisien pillit ja isäni kuuli myös. Hän lähti hyvin nopeasti ulos ja koitti juosta lähellä olevaa isoa rinnettä ylös. Onneksi poliisit ehtivät piirittää hänet. Halasimme äitini kanssa ja tunsimme, kuinka olemme turvassa ja uskalsimme taas liikkua.
Eikä tämä ole ensimmäinen kerta, kun näin tapahtui. Perheeseeni kuuluu myös vanhempi sisko ja veli. Minulla ja sisaruksillani on eri isät. Olen sisaruksiltani kuullut isompana, kuinka isäni oli heidän aikanansa myös todella hyökkäävä riitatilanteissa ja pelottava ja sen voin uskoa! Äiti ei isäni kanssa asunut virallisesti yhdessä, vaan isäni saattoi yöpyä meillä muutamia päiviä aina kerralla.
Onneksi tämän kaiken jälkeen äiti ymmärsi mikä on tärkeintä! Hän haki isälleni lähestymiskieltoa ja yksinhuoltajuutta.
Olen kiitollinen äidille, että hän ymmärsi toisen isomman riidan aikana, mikä on myös hänelle parasta ja ettei kenenkään äidin, naisen, perheen, kumppanin tarvitse, eikä pidäkään sietää väkivaltaista suhdetta. Ajatella myös sitä lasta!
Erot ovat myös vanhemmille vaikeita! Mutta, joskus vaan täytyy osata tehdä se päätös, ettei näin voi elää ja ettei lapset joutuisi kokemaan mitään tämmöistä.
Se jättää ikuiset arvet lapselle!
Pikkumyy, nuori äiti
Kirjoittajan blogi julkaistaan nimimerkillä hänen ja hänen perheensä yksityisyyden suojelemiseksi.
