Monissa perheissä 2020-luvun alku on ollut taloudellisesti vaikea. Voimakas inflaatio on nostanut elinkustannuksia, ja ostovoima on heikentynyt. Myös ruoan hinta lähti voimakkaaseen nousuun erityisesti pandemian ja Venäjän hyökkäyssodan vauhdittamana. Kuluvan vuoden alussa hintakehitys alkoi vihdoin tasaantua, mutta tilanne on yhä haastava. Poikkeuksellisen vaikea taloustilanne on vaikuttanut yhä useamman suomalaisen arkeen, mutta pahimmassa pinteessä ovat pienituloiset perheet, joihin myös etuusleikkausten vaikutukset kumuloituvat.
Köyhyys tuntuu ja näkyy arjessa
Viime vuonna yli 120 000 lasta eli pienituloisessa perheessä, ja määrän ennustetaan kasvavan tämän vuoden tilastoissa. Köyhyys tuntuu ja näkyy arjessa: ei ole varaa harrastuksiin, uusiin vaatteisiin eikä aina edes ruokaan. Tulevaisuushorisontti kaventuu ja toivo hiipuu. Erityisesti varhaislapsuudessa koetulla köyhyydellä on todettu olevan kauaskantoisia vaikutuksia. Pelissä on siis varttuvien sukupolvien tulevaisuus.
Lapsi- ja perhejärjestöillä ja muilla sote-järjestöillä on aina ollut merkittävä rooli suomalaisen perheen tukemisessa. Kaksi kolmesta suomalaisesta kokee sote-järjestöjen tarjoaman tuen tärkeäksi omalle hyvinvoinnilleen. Hallituksen leikkaukset uhkaavatkin nyt suorien vaikutusten lisäksi perheitä myös epäsuorasti järjestöleikkausten myötä.
Järjestöt ovat läsnä ihmisten arjessa, helposti lähestyttävissä, käden ulottuvilla
Kolmas sektori täydentää julkisen sektorin palveluita korvaamattomalla tavalla. On helppo unohtaa, että monet maksuttomat vauvanruokakurssit, vertaisryhmät, perhekahvilat ja -tuvat ja jopa kotikäynnit eivät ole julkisen sektorin järjestämää tukea, vaan kolmannen sektorin toimijoiden ylläpitämää toimintaa. Sitkeässä myös elää se harhaluulo, että järjestöt toimivat yksinomaan vapaaehtoisvoimin. Vaikka moni järjestötoimija mahdollistaa halukkaille mukavaa vapaa-ajan toimintaa ja vastikkeettoman hyväntekeväisyystyön tekemisen, ne työllistävät myös valtavasti asiantuntijoita, joita ilman arvokas työ olisi mahdotonta.
Hyvinvointiyhteiskunnassa kolmannen sektorin rooli on perustavanlaatuinen: se tarjoaa matalan kynnyksen tukea siellä, mihin julkisen sektorin resurssit eivät yllä. Aineellista apua järjestöt voivat harvoin antaa, mutta niiden tarjoama tuki, tiedot ja taidot luovat pohjan paremmalle arjessa pärjäämiselle, vahvistavat uskoa perheiden omaan osaamiseen ja auttavat jaksamaan haasteista huolimatta. Järjestöt ovat läsnä ihmisten arjessa, helposti lähestyttävissä, käden ulottuvilla.
Taru Karonen
Asiantuntija
Lapsiperheiden arjen tukeminen (STEA)
Marttaliitto ry
www.martat.fi
