Yksin oleminen voi olla hyvin myönteinen asia ja antaa mahdollisuuden rauhoittua, tilaa omille ajatuksille. Silloin kun on kyse yksin jäämisestä ja yksinäisyydestä, se on raskasta ja sillä on monia vaikutuksia.
Yksinäisyys on eri tutkimuksissa yhdistetty korkeampaan riskiin mielenterveysongelmille mm. masennukselle ja ahdistukselle. Yksinäisyydestä kärsivät ihmiset voivat kokea enemmän negatiivisia tunteita ja stressiä verrattuna niihin, joilla on vahvat sosiaaliset suhteet. Yksinäisyydellä on myös linkki korkeampaan riskiin kroonisille sairauksille, kuten sydän- ja verisuonitaudeille, korkealle verenpaineelle ja jopa lyhyemmälle eliniälle. Yksinäisyys voi vaikeuttaa uusien ystävyyssuhteiden muodostamista ja olemassa olevien sosiaalisten suhteiden ylläpitämistä. Pahimmillaan se voi johtaa eristäytymiseen ja syrjäytymiseen yhteisöstä. Yksinäisyyden kierre on silloin valmis.
Ystävänpäivä on kerran vuodessa ja tänä vuonna se meni jo. Voisimmeko näinä negatiivisen puhunnan värittäminä aikoina kokeilla, mitä ystävällinen sana kaupan kassajonossa tuntemattomalle ihmiselle saa aikaan? Voisimmeko työmatkalla junassa tai bussissa luopua hetkeksi kännykän uutisten tai somevirran tuijottamisesta ja alkaakin jutella vieressä istuvan ihmisen kanssa? Jollekin nämä voivat olla päivän ainoita kontakteja toiseen ihmiseen. Itse olen päättänyt näin systemaattisesti tehdä. Joskus seuraa mukava hetki, joskus tulee yrmeä vastaanotto, mutta se ei haittaa.
Lapsi tarvitsee kehittyäkseen ja kasvaakseen mahdollisuuden toisten kanssa olemiseen ja aktiiviseen vuorovaikutukseen. Vauvalle hyvä varhainen vuorovaikutus on kehittymiselle välttämätöntä, jopa elinehto. Lapselle yksin jääminen on erityisen vaikeaa.
On monia yhteiskunnallisia tekijöitä, jotka voivat entisestään lisätä lasten yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden kokemuksia.
Lapsen yksinäisyyden taustalla voi olla hyvin monia asioita. Osa lapsista on vetäytyviä ja heille sosiaaliset tilanteet ovat vaikeita. Puutteelliset sosiaaliset taidot voivat vaikeuttaa ystävyyssuhteiden muodostamista ja ylläpitämistä. Vanhempien ero, muutto tai muut perhetilanteen muutokset voivat aiheuttaa lapselle stressiä ja vaikeuttaa sosiaalisten suhteiden muodostamista. Pelko kiusaamisesta voi estää lasta osallistumasta sosiaalisiin aktiviteetteihin, vaikuttaa itsetuntoon ja luottamukseensa muihin. Lapsi tarvitsee tukea ja ymmärrystä koulussa ja kotona. Siitä me aikuiset olemme vastuussa ja vastuussa myös siitä, miten lapset toisiaan kohtelevat. Aikuisina olemme vastuussa myös siitä, ettei kukaan lapsi joudu ulkopuolelle, jos hän on erilainen ulkonäön, kulttuurin tai muun tekijän suhteen.
On monia yhteiskunnallisia tekijöitä, jotka voivat entisestään lisätä lasten yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden kokemuksia. Köyhissä perheissä elävät lapset joutuvat olemaan osattomia monista sellaisista asioista esimerkiksi lomista, harrastuksista ja pahimmillaan jopa päivän ateriasta, jotka muille ovat itsestään selviä. Näitä asioita ei varmasti päättäjien mielessä ole ollut silloin, kun on tehty päätöksiä mittavista sosiaaliturvan leikkauksista, jotka kasautuvilla vaikutuksillaan koskettavat yhä suurempaa joukkoa lapsia. Lapset eivät voi odottaa valtiontalouden tasapainottumista, vaan he rakentavat omaa elämäänsä ja sen rakennuspuita juuri nyt.
Se, mihin päättäjät nyt voisivat halutessaan vaikuttaa on, että ei kasvatettaisi lasten kuormaa lisäämällä nykyistä vahvemman alkoholin saatavuutta päivittäistavarakaupoissa. Alkoholin saatavuudella on tutkitusti yhteys päihdeongelmien määrään. Vaikka aikuinen ihminen on vastuussa omasta käyttäytymisestään ja myös päihteiden käytöstään, lapsi joutuu elämään päihdeongelmaisen vanhemman tai vanhempien tilanteesta riippuvaisena. Lapsi ei voi tilanteeseen vaikuttaa.
…päätöksiä mittavista sosiaaliturvan leikkauksista, jotka kasautuvilla vaikutuksillaan koskettavat yhä suurempaa joukkoa lapsia.
Vanhempien päihdeongelma vaikuttaa lapsiin monin eri tavoin. Vanhemman tai vanhempien päihdeongelmaan liittyy myös lapsen kokema häpeä. Se lisää riskiä vetäytyä sosiaalisista tilanteista ja eristäytyä. Lapset joutuvat myös ottamaan liikaa vastuuta perheestään ja vanhempiensa hyvinvoinnista ja usein myös sisaruksistaan. Lapsella ei ole mahdollisuutta olla lapsi, vaan roolit vaihtuvat.
Päihdeongelmaiset vanhemmat voivat olla fyysisesti poissa ja lapsi tulee laiminlyödyksi. Päihdeongelma voi johtaa huonoon vuorovaikutukseen ja epävakaisiin suhteisiin lasten kanssa. Lapsi joutuu todistamaan riitoja ja voi altistua perhe- ja lähisuhdeväkivallan raskaille vaikutuksille ja kokea jatkuvaa turvattomuutta. Pahimmillaan lapsi tulee toistuvasti pahoinpidellyksi, kuten viime viikkojen surulliset uutiset ovat kertoneet.
Vastuullisella alkoholipolitiikalla voimme ehkäistä myös näitä tragedioita. Kauhistuttavalta tuntuu ajatus, että jatkossa sallittaisiin päivittäistavarakaupoista myös siellä myynnissä olevien alkoholituotteiden kotiin kuljetus. Kukaan ei pysty silloin valvomaan, kenelle ja missä kunnossa olevalle ne päätyvät ja millainen perhehelvetti sinne neljän seinän sisälle rakentuu.
Nyt on oikea hetki arvioida tilanne uudelleen ja olla tekemättä vain elinkeinopoliittisista lähtökohdista alkoholipoliittisia päätöksiä. Lapsen oikeudet turvallisuuteen ja kehitykseen etusijalle!
