Suomessa eroaa vuosittain kymmeniä tuhansia vanhempia, joista useilla on alaikäisiä lapsia. Vanhempien eroista 10 % konfliktoituu ja pitkittyy. Ero Lapsiperheessä -työtä tehdessäni olen huomannut vanhempien pohtivan eron jälkeen lapsen asioita; kuinka esimerkiksi keskustella erosta pienen lapsen kanssa, tai mitä lapselle voi kertoa eropäätökseen johtaneista syistä. Eronneista vanhemmista kukaan ei kuitenkaan ole tullut kysyneeksi, kuinka vanhempien riitaisat välit, huono yhteistyö tai pitkittynyt huoltoriitatilanne vaikuttavat lapseen. Minulla on ollut monesti asiakkaana pieni lapsi, jonka on väitetty oirehtivan vanhempien eron takia. Samalla kerrotaan, että lapsen olisi hyvä päästä keskustelemaan erosta. Usein jo ennen lapsen tapaamista minulla on saattanut herätä epäily, että oirehtimisen taustalla voi ennemminkin olla vanhempien huonot ja riitaisat välit.
Olen kertonut eronneille vanhemmille, että lapsen tilannetta helpottaa huomattavasti se, jos vanhemmat itse pystyvät käsittelemään erokriisiään. Tällöin heille jää enemmän voimavaroja olla lapsen tukena, toimia toisen vanhemman kanssa paremmin yhteistyössä, sekä olla lapsen ja toisen vanhemman välisen suhteen tukena. Hyvä yhteistyö eronneiden vanhempien välillä lisää lapsen turvallisuuden tunnetta, helpottaen samalla lapsen tilannetta. Lapsen ei tulisi tarvita ajatella vanhempien riitelevän hänestä. Jos lapsi ajattelee, että hänestä riidellään, hän todennäköisesti ajattelee myös vanhempien eron olevan hänen syytään.
Vanhempien ero itsessään johtaa usein ongelmiin myöhemmissä ihmissuhteissa – tilastojen mukaan eroperheiden lapset eroavat itse aikuisiässä muita herkemmin. Mitä sitten vanhempien riitaisa ero, heidän välinen huono yhteistyö ja pitkään jatkunut riitely aiheuttavat lapselle? Lapsen tunnetaidot ovat vielä kehittymässä, joten jatkuva riitely antaa lapselle toimimattoman mallin vaikeiden tunteiden ja konfliktitilanteiden käsittelyyn. Pitkäkestoinen eron jälkeinen konflikti lisää ongelmia lapsen kehityksessä vaikuttaen esimerkiksi lapsen tunne-elämään, itsetuntoon, sosiaaliseen elämään sekä akateemiseen suoriutumiseen. Pitkään huoltoriitatilanteissa eläneille lapsille voi muodostua vääristynyt kuva ympäröivästä maailmasta, vuorovaikutussuhteista sekä omasta itsestä. Erään tutkimuksen mukaan lähes puolella lapsista oli ollut merkittäviä traumaoireita; he eivät esimerkiksi pystyneet lopettamaan vanhempien eron ajattelua, vaikka olisivat halunneet, sekä välttelivät aiheesta puhumista vanhempien kanssa.
Hyvin riitaisa ero vaikuttaa lapseen myös vanhemmuuden laadun kautta. Vanhemman voi olla vaikea antaa lapselle hänen tarvitsemiaan lämpöä, aikaa ja kannustusta (Laajasalo, 2021.) Lapselle vanhemmat, jopa riitelevät vanhemmat, ovat tärkeitä. Usein he rakastavat molempia yhtä paljon. Toivoisin, että vanhemmat hakisivat erokriisin tai eroriitojen keskellä, tai mielellään jopa ennen eroa, apua ja tukea ennen kaikkea itselleen – ennen kuin lapsi alkaa oirehtia, ja ennen kuin asioilla on kauaskantoisia vaikutuksia lapsen elämään.
Blogitekstin on kirjoittanut kriisityöntekijä Viivi Törrönen Ero Lapsiperheessä -työstä
Lähteenä käytetty: Laajasalo, T. 2021. Lapsi myrskyn keskellä – Vaikeiden huoltoriitojen dynamiikka, väkivalta, väkivaltaepäilyt ja vieraannuttaminen. Teoksessa Vaativan erotyön käsikirja, toim. Vaitomaa, Muukkonen & Rautio. 2021, s. 28–37. Ensi- ja turvakotien liitto ry.
