Vietimme kansainvälistä naistenpäivää 8.3. Esiin nousee jälleen naisiin kohdistuva lähisuhdeväkivalta. Väkivallan kohteena olevista noin 75% on naisia ja väkivallan tekijöistä reilut 80% on miehiä. On tosiasia, että myös miehet ovat lähisuhdeväkivallan kohteena ja tekijöinä ovat naiset, mutta naistenpäivänä ilmiötä voi tarkastella naiskokijoiden näkökulmasta.
MITÄ LÄHISUHDE VÄKIVALTA ON?
Lähisuhdeväkivallassa tekijä ja kokija ovat lähisuhteessa. Väkivalta voi kohdistua nykyisiin tai entisiin kumppaneihin, lapsiin tai muihin sukulaisiin ja läheisiin. Se on tarkoitushakuista ja pahimmallaan suunnitelmallista, johon kuuluvat myös tauot. Lähisuhdeväkivalta jää ikävä kyllä usein piiloon. Lähisuhdeväkivalta on monimuotoista kuten sen mahdolliset seuraukset. Vielä nykyäänkin lähisuhdeväkivalta tuntuu usein olevan tabu ja perheen sisäinen asia
Lähisuhdeväkivalta saa kokijassaan aikaan paljon tunteita. Fyysisen pahoinpitelyn seuraukset ja jäljet yleensä paranevat. Psyykkisistä seurauksista toipuminen vie kauemmin. Väkivallankokijan on vaikea puhua kokemastaan, koska hän kokee häpeää ja tuntee syyllisyyttä.
Ristiriitaisen palautteen saaminen toiselta on usein rakkauden tunnustuksista mitätöimiseen sekä uhkailuun. Ristiriitaisuus muuttaa minäkuvaa ja saa aikaan kokijassa epävarmuutta. Epänormaali muuttuu normaaliksi. Suhde alkaa hyvänä ja muuttuu vähitellen ikään kuin huomaamatta huonoksi ja väkivaltaiseksi. Välillä voi tulla mieleen, että suhteessa ei ole hyvä olla, mutta ajatus on nopeasti häviävä. Parisuhteen ollessa väkivaltainen, ei aina itsekään huomaa, että kumppanin käytös on väkivaltaista. Esimerkiksi se, että toinen osapuoli ottaa itselleen kaikki talouteen tulevat rahat ja hallinnoi niitä omien tarpeidensa mukaan, on taloudellista väkivaltaa. Samoin voi olla seksuaalisen väkivallan kohdalla. Tilanteen rauhoittamiseksi voi suostua seksiin ja sellaisiin tekoihin mihin ei haluaisi, siksi ettei syntyisi minkäänlaista väkivaltatilannetta ja mahdollisesti näin suojelee myös muita perheenjäseniä joutumasta riidan keskelle.
ONKO TILANTEEN MUUTTAMINEN MAHDOLLISTA?
Tilanteen muuttamiseen liittyy paljon pelkoja ja esteitä. Henkisen väkivaltaan kuuluva mitätöinti ja omien tarpeiden sivuuttaminen parisuhteessa voi aiheuttaa tunteen, ettei osaa eikä selviä. Puhumista ulkopuolisille estää myös häpeä ja syyllisyys oman kumppanin käytöksestä ja miksi on sen sallinut. Kokijalla voi olla myös pelko, ettei häntä uskota. Pelkoa ja uhantunnetta voi tulla myös siitä epätietoisuudesta mitä mahdollisesti tapahtuu, kun asian on ottanut puheeksi ulkopuolisen kanssa
Lähisuhdeväkivaltaan on mahdollisuus saada apua. Tukea on saatavilla kaikille väkivallan osapuolille niin tekijöille, kokijoille kuin altistuneille. Väkivalta ei lopu itsestään, on rohkeaa puhua siitä ulkopuolisille ystäville, läheisille tai jollekin työntekijälle. Väkivallasta voi toipua. Kokemuksena se ei ikinä unohdu, mutta käsittelemällä kokemaansa, saamalla ymmärrystä väkivaltailmiöstä ja sen vaikutuksista, kokemus on mahdollista saada sellaiseen muotoon, ettei se ole rasitteena tulevaisuudessa.
Olkoon tulevaisuus parisuhteen jatkuminen tai ero. Tärkeintä on, että väkivalta loppuu ja kaikilla osapuolilla on turvallinen olo.
Kirjoittaja: Päivi Salmen, kriisityöntekijä, Turvallisuuden tukikeskus Luotain
