” En koskaan unohda hetkeä, kun tulin äidiksi”
” kaikki synnytyskivut katosivat hetkeksi, kun vauva nostettiin rinnalleni”
”lapsen sylissä pitäminen ja läheisyys antavat voimaa. Se on hetki, jossa saan olla tässä ja nyt lapseni kanssa”
”Äitiys on kasvattanut paljon, ja saanut pohtimaan myös suhdetta omaan äitiin. Tulee pohdittua, mitä eväitä sitä on itse saanut äidiltä tälle elämän matkalle, ja millä eväillä haluaa oman jälkikasvunsa varustaa. Maailman muuttuessa ja tiedon lisääntyessä on ehkä nämä eväätkin erilaiset sukupolvien välillä”
”Olin niin onnellinen, kun minulla oli mahdollisuus imettää vauvaani”
” vauvan kanssa oleminen on sitovaa, mutta ihanaa”
”äitinä otan vastaan paljon erilaisia tunteita lapsiltani”
Ensi- ja turvakodin katon alla äitiys näyttäytyy erilaisissa tarinoissa. Äitejä ja äitiyttä on monenlaista, niin asiakkaissa kuin työntekijöissäkin. Se mikä kaikkia kuitenkin yhdistää, että olemme ainakin biologisesta äidistämme syntyneet. Se, miten tarina on jatkunut, ja millainen suhde meillä on ollut äitiimme, on voinut muovata meitä hyvinkin paljon sellaisiksi, mitä nyt olemme ja miten elämää koemme.
Äidiksi tuleminen voi olla toiselle haave, haaste tai pelko, toiselle unelmien täyttymys. Se mikä äitiyteen kuitenkin väistämättä liittyy, on vahvat tunteet. Tunne voi olla parhaimmillaan ylitsevuotavaa rakkautta, halua hoivata, ylpeyttä ja ihastusta. Kääntöpuolena valtava vastuu, huoli ja menettämisen pelko, riittämättömyyden tunne, epäonnistumisen pelko tai syyllisyys.
Työmme tavoitteena on turvallinen ja hyvä lapsuus. Tähän pyrimme vaikuttamaan äitejä tukemalla ja ohjaamalla. Oletko kuullut sanonnan: ”Onnellinen äiti, onnellinen lapsi”. Tässä on varmasti paljon sellaista, joka pitänee paikkansa.
Toukokuun blogiin kokosimme ajatuksia äitiydestä asiakkailta ja ohjaajilta.
Äidin rakkaus on rakkautta, jota kukaan ei unohda.
-Victor Hugo-
