Olin opintojeni viimeisessä työharjoittelussa Kriisi- ja väkivaltatyön yksikkö Väkevässä. Sain siellä ollessani tutustua useisiin ihmisiin, sain kuulla ihmisten elämästä. Täytyy sanoa, että osan kertomat asiat olivat todella koskettavia, mutta sain myös useassa kohtaamisessa hymyillä. Olen todella kiitollinen kaikille Väkevän työntekijöille, kuinka he jaksoivat vastata kysymyksiini ja neuvoa minua. Minut kohdattiin siellä lämpimästi. Osallistuin myös erilaisiin tapahtumiin ja ryhmiin.
Yhdessä työntekijöiden kanssa minulle valittiin kehittäjäasiakkaat, heiltä kyselin palautetta asiakkuudesta Väkevässä. Lasten ja nuorten tapaamiset aloitettiin yleensä keskustellen, leikkien tai pelaten. Ensimmäisellä tapaamisella puhuttiin turvallisuudesta, siinä käytettiin Ensi- ja Turvakotienliiton kehittämää Turva10-työmenetelmää. Aikuisten kanssa otettiin kahvia tai teetä, jonka lähteen aloitettiin keskustelemaan elämästä, sen kriiseistä ja väkivallasta. Keskustelun apuna on käytössä erilaisia työmenetelmiä esim. väkivallan muodot, korttityöskentely ja turvasuunnitelma tehdään väkivaltatyössä.
Tapahtumissa minulle korostui yhteistyön tärkeys, vapaaehtoisten merkitys ja yhteisöllisyys. Tapahtumiin osallistui useita yhteistyötahoja ja tietysti kuntalaisia. Ryhmissä huomasin, kuinka arvokasta ihmisten tarjoama vertaistuki on. Tietysti ne myös antoivat itselleni paljon uutta tietoa ja erilaisia näkökulmia.
Väkevän työporukka on työtätekevää. Omat ajatukseni eivät olleet kellekään yhdentekevää. Vastaukset kysymyksiini olivat järkevää. Kymmenen viikon harjoitteluni oli kokemuksena itselleni merkitsevää. 
