On elokuun 21. päivä vuonna 2023. Palasin kesälomalta töihin pari viikkoa sitten. Nyt, tänä aamuna, tässä hetkessä, katson ulos ikkunasta ja pohdin mistä haluan kirjoittaa. Huomaan, että haluan ainakin ikuistaa ikkunaruudun ja sen läpi näkyvän moninaisen luonnon. Näkymä on aistittavissa jopa ikkunan takaa. Loppukesän tuulessa huojuvien puiden lehdet kahisevat toisiaan vasten, mereltä tuuli tuo hiekan ja suolan tuoksuja, lintujen laulut tuovat viestejä kuluneesta kesästä.
Tunnen olevani etuoikeutettu istuessani tässä kynä kädessä ja tunnen halua lähteä ulos. Luonto kutsuu. Kaikki siinä; värit, tuoksut, muistot ja mielikuvat. Olen enemmän tässä hetkessä läsnä, kuin hetki sitten sisällä istuessani.
Muistatko, kun lapsena katsoit ulos ikkunasta? Muistatko vielä, mitä näit?
Muistatko, kuinka monta kertaa sinulle sanottiin ”Ei saa sotkea..”, ”Ei saa kastella..”, ”Ei saa koskea”.. ja kuitenkin suurin osa meistä on lapsena sotkenut, kastellut ja koskenut. Olemme tutkineet, ihmetelleet, ihastelleet. Olemme kohdanneet luontoa ja olemme olleet osa sitä.
Uskon, että kaikki ne kohtaamiset etanoiden, sammakoiden, karvamatojen ja hämähäkkien kanssa ovat osaltaan kasvattaneet meistä sellaisia kuin olemme. Opettaneet meille tunteista, empatiasta, rohkeudesta ja itsensä ylittämisestä. Aika moni meistä on tarjoillut kuravedestä keitettyä kahvia jollekin tärkeälle aikuiselle ja saanut kehuja sekä kiitosta hyvin leivotusta kivisestä kahvipullasta. Mutakakkujen ja hiekkalinnojen tekeminen on ollut tärkeä osa kasvunmatkaamme. Vaikkakin pari hiekanjyvää tai mutamurkulaa olisikin päätynyt likaisten sormien kautta kielenpäälle.
Lapsena vain mielikuvitus on seikkailujen rajana. Mielikuvitukselliset leikit luonnossa; ulkona, pihalla, metsässä, puistossa, tuo iloa ja hetken huolettomuutta arkeen. Haluankin haastaa kaikki teidät, jotka tätä luette, näkemään maailmaa lapsen silmin. Vaikka et olisi koskaan itse tehnyt lumesta öisin henkiin heräävää ponia, ei haittaa. Tutki, ihmettele, ihastele! Maailma ja sen luonto on ihmeellinen. Laita sateella kumisaappaat jalkaan, hyppää vesilätäkköön! Anna sadepisaran kutitella nenänpäätä ja kastella hiuksesi. Hyppää yhdessä lapsesi kanssa. Kietoudu lämpöiseen vilttiin, tarjoile kuumaa kaakaota. Ota lapsi kainaloon ja pidä hänestä kiinni. Kerro, että rakastat. Itsellesi. Lapsellesi.
Katso lasta ikkunan takana. Mitä hän näkee? Katso itseäsi ikkunan takana. Katso aikuisena, vanhempana. Mitä sinä näet?
Kirjoittaja:
Katja Myllykangas, projektipäällikkö
Rakkautta ja tekoja, Green Care – hanke
