– VARHAINEN VUOROVAIKUTUS TUO VAUVALLE TURVAA
Vauvan ensimmäisen elinvuoden aikana uusia vanhempia usein mietityttää moni asia vauvan hoidossa. Ohjeita, neuvoja ja vinkkejä satelee joka puolelta – joskus vähän liikaakin. Vanhemmat pähkäilevät, nukutetaanko vauva syliin, äitiyspakkaukseen, rattaisiin vai perhepetiin. Silitetäänkö, tassutellaanko, lauletaanko, hyssytelläänkö, ollaanko hiljaa, istutaanko vierellä, annetaanko nukahtaa itsekseen vai kuunnellaanko porukalla pedagoginen satu? Kannattaako vauvaa pitää sylissä, ihokontaktissa, sitterissä, kantoliinassa vai keinussa? Mihin väliin kuuluvat vauvahieronta, kenguruhoito ja lastenlaulut – entäpä, jos vanhempi ei osaa laulaa lainkaan? Vauvan kanssa kehotetaan välttämään tarpeettomia kontakteja hengitystieinfektioiden välttämiseksi. Samalla kannustetaan kuitenkin lähtemään perhekahvilaan, puistoon, vaunulenkille, vauvauintiin ja siskon kummin luokse, ja vanhempien täytyy lisäksi muistaa nukkua aina, kun vauvakin nukkuu. Mutta mikä vauvavuoden aikana on tärkeintä ja merkityksellistä juuri vauvalle itselleen?
Vauvalla on syntymästään lähtien kyky olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa – vauva hakeutuu itse aktiivisesti vuorovaikutukseen ja säätelee omaa käytöstään häntä hoitavien ihmisten vuorovaikutuksen pohjalta. Ensimmäisessä ihmissuhteessaan vanhempiensa kanssa vauva muodostaa käsityksen siitä, millainen hän itse on, millaisia muut ihmiset ovat ja millaiseksi hän kokee häntä ympäröivän maailman. Maailma, jossa minun pyyntöihini vastataan, on turvallinen. Maailmassa, jossa minut huomataan ja minun epämukava oloni tullaan poistamaan, minun täytyy olla tärkeä. Mikäli vauva joutuisi pyytämään apua pitkään sitä saamatta tai mikäli vauvan viesteihin vastattaisiin epäjohdonmukaisesti, maailma alkaisi vauvasta vaikuttaa epävarmalta ja pelottavalta. Ja vain turvallinen, luotettava maailma on vauvalle sellainen, jota uskaltaa tutkia ja tarkkailla.
Vauvalle on tärkeää tuntea olevansa turvassa ja omille vanhemmilleen arvokas. Turvallisessa kiintymyssuhteessa vauva hakee vanhempansa läheisyyttä ja lohdutusta ja luottaa siihen, että vanhempi on saatavilla, jos apua tarvitaan. Samanlaisina toistuvat hoitotoimenpiteet luovat luottamusta maailmaan: Nälkään on joka kerta saatavilla maitoa, ja vauvan viestintään vastataan. Vauva oppii, että nälkä ei tarkoitakaan hengenhätää, vaan vanhempi kuulee minut, tulee varmasti kohta ja tuo maitoa.
Varhainen vuorovaikutus koostuu pienistä asioista ja ennalta-arvattavasta arjesta. Vauvalle on tärkeää nähdä, että vanhemmat nauttivat hänen kanssaan vietetystä ajasta. Yhteisen ajan ei tarvitse tarkoittaa kallista retkeä Hoplopiin tai suunnitelmallista kylpylälomaa. Vauvasta on ihanaa vain istua äidin sylissä, kuunnella äidin puhetta ja silittää äidin pehmeää paitaa.
Vauvalle ei ole tärkeää, missä hän nukkuu, kunhan hän nukkuu turvallisesti ilman putoamis- tai tukehtumisvaaraa. Vauvalle tärkeää ei ole se, muussaako äiti itse perunasoseen käsin kuoritusta luomuperunasta vai tuleeko ruoka lasipurkista mikron kautta. Tärkeää on, että kun vauva herää märkään vaippaan tai nälkään ja ilmaisee epämukavuutensa, hänen viestinsä kuullaan ja tuttu, turvallinen ihminen tulee poistamaan epämukavan olon.
Ei ole tärkeää, jos äidillä on sama ponnari kolmatta päivää tai jos isin sylissä taustalla pyörivät formulat. Tärkeää on, että ponnari-äiti ja formula-isi pitävät sylissä, juttelevat ja lohduttavat. Aamumaito, iltakylpy, hieman liian suuren toppahaalarin pukeminen ulkoilua varten tai vanhemman itsekeksimä päätön loru ovat juuri niitä korvaamattomia vuorovaikutuksen hetkiä, jotka säännöllisesti toistuessaan luovat vauvalle perusturvallisuuden tunteen. Kun vanhempi katsoo ihailevasti unilta herännyttä vauvaa, vauva tulkitsee vanhemman katseen tarkoittavan, että juuri hän on ihana, arvokas ja ihailtava.
Jos minun pitäisi antaa yksi neuvo uusille vanhemmille, se olisi tämä: Tarpeeksi hyvä vuorovaikutus vauvavuoden aikana ei vaadi lukemattomia vauvaopuksia yöpöydällä eikä taianomaista vanhemmuutta – tarpeeksi hyvät vanhemmat riittävät. Tarpeeksi hyvät vanhemmat saattavat valita äiti-lapsi-jumpan sijaan olohuoneen leikkimatolla yhdessä makoilun. Tarpeeksi hyvät vanhemmat muistavat, että joskus tylsähköltä vaikuttavat, samanlaisina toistuvat päivät ovat vauvalle korvaamattoman tärkeitä. Tarpeeksi hyvät vanhemmat eivät ehkä osaa laulaa, mutta hyräilevät hämä-hämä-häkkiä siitä huolimatta – ja se on vauvasta ihanaa! Tarpeeksi hyvät vanhemmat uskaltavat siirtää sovittua tapaamista siskon kaiman kummin luo, ja nukkua päiväunet yhdessä vauvan kanssa.
Yhteinen aika ja arki vahvistavat vauvan ja vanhempien välistä tunnesidettä. Vauva tunnistaa ensisijaiset hoivaajansa ja heidän osoittamansa huolenpito ja rakkaus ovat vauvalle erityisen tärkeitä – sillä on väliä, kuka vaihtaa vaipan tai esittelee uuden pehmonallen.
Joskus vanhempien mielen valtaa epävarmuus: Onko vauvalla kaikki hyvin, olenko osannut tehdä tarpeeksi? Pitäisikö vauvalla olla harrastus X ja lelu Y, kun kaikilla muillakin vauvoilla tuntuu olevan? Jo oman vanhemmuuden pohdiskelu kertoo siitä, että vanhempi on kiinnostunut lapsensa hyvinvoinnista ja haluaa tehdä parhaansa. Ajan kanssa myös oma tapa toimia vanhempana tulee esille ja arkeen jäävät tuhansista neuvoista ja vinkeistä ne, jotka vanhemmista tuntuvat luontevilta ja omaan arkeen sopivilta. Maailmaa uteliaasti tutkiva, omalla käyrällään kasvava ja hymyyn hymyllä vastaava vauva voi hyvin.
Ensimmäistä vuotta rytmittävät maidot, soseet, vaipat, pesut ja unet. Niiden lisäksi vauvalle korvaamattoman tärkeää on nähdä oman, tärkeän hoivaajansa kasvoilta viesti: Kuinka paljon me sinua rakastetaankaan! Perusturvallisuutta luova varhainen vuorovaikutus tapahtuu arjen hoitotoimenpiteiden aikana, kun vanhempi yksinkertaisesti malttaa pysähtyä vauvan äärelle ja iloita vauvastaan asettamatta itselleen kohtuuttomia vanhemmuuden paineita. Yhdessä jaettu ihanan tavallinen arki riittää.
(Tarpeeksi) hyvän vuorovaikutuksen peruspilarit:
– Turvalliset, samoina toistuvat hoitotoimenpiteet: Säännöllinen lepo (vaikka se olisi eri aikaan kuin siskon naapurin kaiman vauvalla), riittävä ikätasoinen ravinto ja puhtaudesta huolehtiminen. Hoitotoimenpiteiden aikana vanhempi juttelee vauvalle ja on yhteisessä hetkessä läsnä.
–Vauvan viestintään vastaaminen oikeaan aikaan eli silloin, kun vauva kokee tarvitsevansa vanhempaansa.
–Syli, läheisyys ja lohduttaminen – syli tarkoittaa vauvalle, että hänestä huolehditaan ja hänen tarpeisiinsa vastataan.
–Vanhemman hymy, juttelu, loruttelu ja hassuttelu – Nämä viestivät vauvalle, että hänen kanssaan vietetty aika on arvokasta ja myös vanhemmalle tärkeää.
Jaana Ervasti
ohjaaja, Ensikoti Iida
