Haluan ensin avata otsikkoa ja sitä miksi sanon sen olevan työtä sydämellä. Vapaaehtoistyö, kuten jo nimikin sen sanoo, on työtä, jota tehdään ilman korvausta. Ilman mitään palkkaa. No joo, nyt varmaan joku ajattelee ”kuka hullu haluaa tehdä ilmaista työtä?”
Sanoisin, että ihminen, joka kokee toisen auttamisen ilon ja riemun sydämessään. Ja ehkäpä siinä pitää olla jonkunlainen ”hullu”. Hyvällä tavalla. Ja on myös totta, että kaikille ei vapaaehtoistyö sovi. Mutta myö ihmiset ollaan erilaisia muutenkin. Joku toinen tykkää harrastaa golfia, laji johon en ite sovellu ensinkään. Luen vapaaehtoistyön omaksi harrastuksekseni. Miksi? Koska teen sitä omaksi ilokseni. Vapaaehtoistyön hyviä puolia on myös se, että sen voi itse määrittää. Tarkoitan tällä sitä, että ite saa päättää kuinka paljon sitä tekee ja missä määrin.
Tätä tehdään koko sydämellä ja ehkäpä jopa persoonalla. Ainakin jossain määrin.
Tässä kirjotuksessa esittelen kaksi vapaaehtoistyöntekijää. Toinen on allekirjoittanut ja toinen on Hilkka. Molemmat teemme vapaaehtoistyötä Kokkolan Ensi- ja turvakodilla. Mutta aloitetaan Hilkasta.
Hilkka sanoo, että on kasvanut vapaaehtoistyön ajatukseen jo hyvin varhain. Ennen tehtiin asioita ns. talkoohengessä. Ja tämä ajatus on jatkunut ihan näihin päiviin saakka. Rikkautena hän pitää sitä, että asioita voidaan tehdä yhdessä. Saman henkisten ihmisen kanssa. Saa tutustua ja kohdata uusia ihmisiä. Pääsee kouluttautumaan siihen asiaan, jossa tekee vapaaehtoistyötä. Ja ennen kaikkea: saa auttaa niitä ihmisiä, jotka ovat ehkä olleet samassa tilanteessa, jossa itse on ollut. Hän on tehnyt todella
kauan vapaaehtoistyötä, joten voidaan sanoa sen olevan hänelle jo jonkinlainen elämäntapa. Vapaaehtoistyössä tarvitaan myös kuuntelemisen taitoa, kykyä kohdata se ihminen ihmisenä ja tämä taito löytyy Hilkalta.
Hilkan tavatessani, huomasin hyvin pian, miksi hän tekee tätä työtä. Hän on helposti lähestyttävä nainen, jolla sydän on paikallaan. Hän on empaattinen ja ihana nainen. Hän on myös läsnä sille ihmiselle, joka on hänen lähellään.
Mie taas tottelen nimeä Susanna. Ja oma tarinani on paljolti Hilkan kanssa samankaltainen. Oon tehny todella kauan vapaaehtoistyötä, ja siitä on muodostunu miulle elämäntapa. Ja teen sitä koska rakastan tehdä sitä. Niin Hilkalle kuin miullekkin ”palkka” joka saahaan tästä, on se auttamisen riemu. Vapaaehtoistyö antaa todella paljon. Ja kaikki ne ihmisten kohtaamiset, on aina koskettavia. Kun kohtaan ihmisiä, jotka ovat olleet samassa tilanteessa kuin missä ite on ollut, nousee miulla suuri kunnioitus ja ihailu näitä ihmisiä kohtaan. Nämä ihmiset ovat selviytyjiä, joilla on uskomattomia tarinoita kerrottavanaan. Ja mie oon iloinen, kun pääsen niitä kuulemaan.
Meitä vapaaehtoisia on toki muitakin Kokkolan ensi- ja Turvakodilla, mutta tässä nyt esittelin meijät kaksi. Hilkka ja Susanna.
Jos sie kiinnostuit vapaaehtoistyöstä, ota rohkeasti yhteyttä Kokkolan Ensi- ja Turvakotiin.
Susanna ja Hilkka
