Perhetyöntekijänä kohtaan työni kautta monenlaisia mieskuvia. Kuluvan syksyn aikana mieskuva on tullut esille vielä eri tavalla, kun osallistuin Mieskaveritoiminnan 25-vuotis juhlaseminaarin, puhutaan miehistä keskustelupaneeliin sekä Merkityksellinen mies ja katse isään- koko perheelle järjestettyyn tapahtumaan Hop Lopissa. Paneelikeskustelussa mietittiin, kuka on ollut itselle se tärkeä mies? Omalla kohdallani se oli pappa, jonka kanssa yhdessä kuljetut kävelyretket ovat erityisesti jääneet mieleeni. Pappaa sai ottaa kädestä kiinni, kun siltä tuntui. Pappani mieskuva oli hiljainen, mutta silti hän osasi olla leikkisäkin. Arvostin häntä myös hänen rohkeutensa vuoksi, papan läheisyydessä oli turvallista olla. Merkityksellinen mies ja katse isään- tapahtumassa lapsilla oli mahdollisuus piirtää hänelle tärkeän miehen kuva.
Useamman kuin yhden lapsen suusta kuului kysymys, ”Hei, miten mies piirretään?” Esitin kysymyksen ”osaatko piirtää ihmisen?” Ja siitä se sitten lähti! Päivän aikana syntyi monta mieskuvaa ja piirustushetken lomassa
kuulin monia erilaisia tositarinoita siitä, miten tärkeinä ja merkityksellisinä lapset kokevat miehet. Päivän aikana kuulin kaipauksesta ja ikävästäkin, joka tunteena ja kokemuksena on myös merkityksellistä. Lapset tuntevat rakkautta ja välittävät useista aikuisista, joilta kokevat saavansa hyvää omiin tarpeisiinsa, niin miehiltä kuin naisilta. He opettelevat ja oppivat käsittelemään monenlaisia tunteita ja ottavat malleja keräten eväitä siihen, miten selviytyvät eteenpäin elämäntilanteissaan. Samalla he muodostavat omaa kuvaansa ja käsitystään itsestään tyttöinä ja poikina, kasvaen naisiksi ja miehiksi.
Isän ja miehen osallisuus perheessä ja perheenjäsenenä riippuu perheessä olevasta perhemallista ja siitä miten isä tai perheessä oleva mies on esillä, saa tilaa ja tilaisuuden olla mukana arjessa omanlaisena miehenä. Lapselle tärkeää ja merkityksellistä on, ”se että se on se oma isi” ja tähän lisäisin vielä, tai joku muu lapselle tärkeä ja merkityksellinen mies. Lapsi saa kuitenkin kokemuksia miehestä, olipa hän mukana lapsen arjessa tai ei. Kotikäynneillä kuulen monista muistakin lapselle tärkeistä ja merkittävistä miehistä, oman isän lisäksi, kuten ukeista, kummeista, muista sukulaismiehistä, opettajista, harrastuksissa olevista ohjaajista/ valmentajista, rippikoulussa mukana olleista miehistä, mieskavereista ja miehistä jotka edustavat lapselle miesihannekuvia ammateissaan.
Meille kaikille aikuisille, niin naisille kuin miehille on tärkeää olla lapsille ja nuorille turvallisina aikuisina. Se mitä jaamme heille, tulee esille oman kuvamme kautta. Aikuisina eri sukupuolta olevina, avaamme lapselle hänen kuvaansa tyttönä ja poikana, tukien heitä kasvamaan omaksi itsekseen niin, että he voivat hyvin itsensä kanssa. Kun aikuisina huolehdimme omasta nais- ja mieskuvastamme, olemalla niitä, joita haluamme olla, voimme antaa hyvää toisillemme ja olla turvallisina aikuisina lapsille ja nuorille, ”joten ollaanpa ihmisiksi.”
Alvari-perhetyöntekijä Niina Neuvonen
