Aika on rahaa, sanotaan. Ihmisten elämä on kiireistä ja kiireestä onkin tullut mantra, jota hokemalla kerrot olevasi tehokas ja yhteiskuntakelpoinen. Kiire käy selitykseksi lähes kaikkeen. En halua vähätellä työelämän ja yksityiselämän yhdistämisen haasteellisuutta ja kiireen kokemusta, mutta haluan haastaa miettimään ja arvottamaan oman elämän ajankäyttöä. Mihin se kallisarvoinen aika menee ja voisiko ajankäyttöään pohtia ehkä eri lailla? Liikenisikö ajasta pieni murunen vaikkapa johonkin hyvän tekemiseen, vapaaehtoistoimintaan?
Itse ajattelen, että tärkeysjärjestykseen asioita laittamalla kiireisessäkin arjessa ehtii tehdä sen, minkä kokee tärkeäksi ja arvokkaaksi. Kuten yksi mieskaveritoiminnassa mukana oleva sanoi, joka toinen viikko hänellä on kyllä muutama tunti aikaa olla pikkukaverin kanssa ja hän on merkannut nuo ajat jo pitkäksi aikaa eteenpäin kalenteriinsa.
Olipa vapaaehtoistoiminta pitkäjänteistä ja sitoutunutta tai pop-up tyylistä, silloin tällöin tehtävää, on se arvokasta joka tapauksessa. Jokainen voi valita, minkä tyyppinen vapaaehtoistoiminta sopii juuri omaan elämään ja omaan tapaan tehdä hyvää. Mutta yksi asia on molemmissa varmaa, siitä saa hyvän mielen. Haastankin nyt uuden vuoden kynnyksellä jokaiseen pohtimaan omaa ajankäyttöään ja miettimään, mahtuisiko jokin vapaaehtoistoiminnan muoto juuri sinun kalenteriisi ja arkeesi. Tekemällä pientä, saat aikaan paljon iloa. Sillä tavallisilla asioilla on toisinaan suuri merkitys.
Hyvää joulunaikaa!
Anna-Maria Sipponen
mieskaveritoiminnan ohjaaja
