Mä vierailin meidän yhdistyksen Päiväryhmä Peukaloisen Jälkkäri-tapaamisessa ja aattelin, että mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu?! Mikä ihmeen Jälkkäri-tapaaminen tää oikein on? Syödäänks täällä niinku jälkiruokaa? Mulle on opetettu, että ekaksi pitäisi syödä kunnon ruoka tai ainakin maistaa sitä.
Päiväryhmäohjaaja kertoi, et mä oon hienosti oppinut ”aterioiden tärkeän merkityksen lapsen hyvinvoinnille ja kasvulle.” Sitten se sanoi, että ”Päiväryhmä Peukaloisessa mallinnetaan vauvaperheen arkipäivän sisältöä äideille ja vauvoille ja yksi osa siinä on ruokaileminen. Pikkuhiljaa pienet vauvat siirtyvät rintaruokinnasta kiinteän ruoan syömiseen ja äidit tarvitsevat myös hyvää ja terveellistä ruokaa jälkiruokineen.” Mä jouduin hetken miettiin, mitä se mallintaminen tarkottaa. Mutta vierailun aikana se onneksi selvisi.
Sitten päiväryhmäohjaaja kertoi, mitä kaikkea tuolla ryhmässä tehdään:
”Tämän illan Jälkkäri-tapaamiseen kokoontuvat viime syksyn päiväryhmässä olleet äidit ja vauvat perheineen. Päiväryhmä Peukaloisessa on kaksi kertaa vuodessa noin puoli vuotta kestävä päiväryhmä ja sen vuoksi meillä on kolmenlaisia asiakkaita: motivointiasiakkaita, päiväryhmäasiakkaita ja jälkityössä olevia asiakkaita. Motivointiasiakkaat siirtyvät ryhmäasiakkuuteen ja päiväryhmäkauden jälkeen ryhmäasiakkaat jäävät jälkityöskentelyyn. Näille ”Jälkkäri”- asiakkaille järjestetään vuoden aikana kaksi-kolme ryhmätapaamista ja sen lisäksi he voivat ottaa meihin yhteyttä, jos tarvitsevat tukea mihin tahansa elämäntilanteeseen ryhmän jälkeen.”
Olipas siellä paljon vauvoja! Oli kiva tutustuu niihin ja leikkiä niiden kanssa. Ne tuli mun luo ja yksi yritti ottaa mun pipon. Toinen roikkui mun kengässä. Mua nauratti kun ne oli niin hassuja. Sitten mä sain osallistua sellaiseen laulu-leikkipiiriin. – En enää muista millainen ite olin vauvana. Mun pitää pyytää mun äiskää kertomaan siitä. Ja haluun kattoo mun vauvakuvia kanssa!
Yksi äiti sanoi, että aamupiiri on ollu sille tosi tärkee asia. Se on ollu turvallinen, toistuva juttu. Jotkut äidit oli ystävystyny ja tapasi vapaa-aikanakin. Vähänkö hienoo! Eikä ne kaikki ollut äitejä vaan siellä oli myös iskä. Se oli tosi ilonen kun oli saanu töitä kolmen vuoden etsimisen jälkeen. Me muutkin tultiin hyvälle mielelle siitä.
Päiväryhmäohjaaja kertoi, mistä nimi Peukaloinen tulee. No tietysti Nils Holgerssonista ja Peukaloisen retkistä! Se poika seikkailee ja sitten se hanhi aina auttaa sitä. Aikuiskielellä se tarkottaa, että : ”Ammatillisesti ohjatun vertaistuellisen päiväryhmän työn tavoitteena on tukea äidin ja vauvan varhaista vuorovaikutusta ja kiintymyssuhdetta. Vahvistaa vanhemmuuden taitoja niin, että vanhemman omat siivet kasvavat ja kantavat riittävästi. Kun äidin siivet ovat vahvat saa vauva kasvaa turvallisesti äidin siipien suojassa ja oppia lentämään ensin äidin siipien alla.”
Vierailun aikana mä ymmärsin, että päiväryhmässä vanhemmat oppii, miten toiset äidit (tai iskät) hoitaa omia vauvojaan. Ja et muutkin vasta harjoittelee ja opettelee äideiksi ja isiksi. Toisilta voi pyytää neuvoja ja ohjeita ja näkee, miten vauvat kasvaa ja kehittyy jokainen omalla tavallaan. Tosi mahtavaa, että ryhmäläisistä voi tulla ystäviä! Päiviin löytyy rytmiä. Se on sitä mallintamista, että arki alkaa sujua. Ja että siellä on kivaa toimintaa, hauskaa ja turvallista. Ja ne ohjaajat ohjaa ja neuvoo aina kun äidit tai isät tarvitsee apua.
Kiitos, että sain käydä teillä Peukaloisen ryhmäohjaajat Niina Neuvonen ja Paula Huttunen! Mä tuun uudestaan!
