Lapsen kohtaaminen lapsityöntekijän silmin
Ihanaa, lämmintä kesää kohti mennään ja sen huomaa myös sisätiloissa lämpötilan nousuna. Aloitin Lahden ensi- ja turvakotiyhdistyksen lapsityöntekijänä Kaikille eväät elämään avustusohjelman hankkeessa Tukea ja turvaa tässä ja nyt – lapsi ei voi odottaa! Seuraan Maaren jalan jälkiä hänen siirryttyään Ensi- ja turvakotien liittoon uusiin työtehtäviin. Ensimmäiset arvokkaat ja ainutlaatuiset lapsiasiakkaat ovat aloittaneet lapsityössä.
Lapsen kohtaaminen on tärkeätä, itse asiassa ensi kohtaaminen on kaikkein merkityksellisin. Se, että antaa varauksetta aikaa ja huomiota ja että kohtaamisesta välittyy kunnioitus, kuuleminen ja aito mielenkiinto lapsen tarinaa kohtaan. Lapsi kysyi minulta tapaamisessa arvaanko, mikä on hänen lempiharrastus? Minä en arvannut, vaan muistin sen aiemmasta kohtaamisesta. Lapsen silmiin syttyi valo, kun vastasin lapselle ja kerroin 2 muutakin lapsen aiemmin mainitsemaa lempi tekemistä. Lapsi koki olevansa tärkeä.
Lapsityössä pohdin jatkuvasti, miksi joku lapsi selviää ja joku toinen lapsi reagoi voimakkaammin kokemaansa hätään ja mahdolliseen väkivallan kokemukseen. Kunkin lapsen yksilölliset selviytymiskeinot kiinnostavat meitä lasten kanssa työskenteleviä.
Psykologi ja psykoterapeutti Soili Poijula kirjoittaa uudessa kirjassaan Resilienssi, muutosten kohtaamisen taito siitä, kuinka muutoksen ja vastoinkäymisen kohdatessa kunkin resilienssi auttaa meitä joustamaan ja suuntautumaan uutta kohti sekä siitä, kuinka omaa selviytymisen mekanismiaan ja joustavuutta voi kehittää. Tämä on voimavaraistava tieto ja luo toivoa sekä mahdollisuuden selviytymisestä, kun lapsi saa oikea-aikaisesti tukea tilanteessaan.
Minä lapsityöntekijänä kuljen lapsen rinnalla pienen hetken, määränpäätä emme tiedä vielä. Toivon, että lapsi jatkaa omaa matkaa pää pystyssä, ehkä vähän pidempänä, vahvempanakin. Että lapsi on tullut kuulluksi ja saanut oman tarinansa kerrottua. Nousee varpailleen ja kurkottaa oksan, jossa koivun lehdet ovat puhjenneet kuin varkain. Niissä asuu kesä ja tuo kesä kätkee unelmia, joita kohti yhdessä kumarramme.
Kuluneella viikolla ajatukset ovat uppoutuneet hankkeen ja erilaisten tavoitteiden sekä tekemättömien tehtävien listoihin. Silti haluan säilyttää kyvyn pysähtyä, kysyä tapaamaltani lapselta tai työtoverilta: mitä sinulle kuuluu, siis oikeasti kuuluu? Voinko auttaa jotenkin? Joku viisas sanoi joskus, että ystävällisyys on viisauden syvin olemus. Haluan uskoa siihen.
23.5.2019 / Leena Tolonen, lapsityöntekijä
