Minulta kysyttiin yhden yhteisöpäivän yhteydessä, haluaisinko kirjoittaa blogikirjoituksen siitä, mitä on olla ”valmis Jannikalainen”. Samaan aikaa mietin työn määrää ja taiteilua ajan kanssa; miten saisin sen kirjoitettua vilkkaan 1-vuotiaan lapsen kanssa? Reippaana Jannikalaisena, olin kuitenkin jo tietoinen ajanjuoksustani, joka yritti päästää mua helpoimman kautta. Eli kulkea sieltä, mistä aita on matalin. Toisin sanoen, olla yrittämästä mitään enempää, olla haastamatta itseä. Olla ottamatta vastuuta, jos vaan mahdollista.
Itsensä tiellä seisominen on kaikille päihteiden käyttäjille tuttu malli ajatella, elää ja toimia. Ääni on siellä yhä, mutta olen oppinut tunnistamaan sen. Huomaan sen ja opin tilalle toisenlaista ajattelua. Mahdollistan itselle toimintaa, jolla voin saavuttaa ja rakentaa asioita… toisin, kuin tuhota. Huomasin peitteleväni innostustani, minkä takia osasin varmaan kuunnella tarkemmat ohjeet. Oikeasti olin todella otettu, kun minua pyydettiin tekemään tällaista. Salainen haaveeni on olla tarpeellinen. Jokainen meistä haluaa olla sitä. Jokaisen meidän tarpeisiin kuuluu olla tarvittu. Mun ajatuksista oli jotain hyötyä. Mulla oli jotain arvoa, mun tekemisellä on arvoa!
Kohteliaisuudet, vaikkei ne sitä suoranaisesti aina olisikaan, ei ole helppoja. Ihmisistä tulee päihteiden käyttäjiä pääosin (tai lähes poikkeuksetta) sen takia, että me ollaan epäonnistuttu sosiaalisesti jossain kohtaa elämää, eikä olla onnistuttu liittymään muihin ihmisiin. Elämä on joskus hyvin hauras. Ja niin on ihminenkin. Tiesin heti kysymyksen kuultuani vastaavani myöntävästi kyllä. Ajatusten määrästä riippumatta, olin reipas Jannikalainen, joka on valmis haastamaan itseään. Pystyisin yhteen kirjoitukseen. Ja vaikka mieleni sepitti siitä raskaan näköistä projektia, osasin ajatella, ettei se ehkä olisi todellisuutta. Nyt tätä kirjoittaessa istun yksin junassa. Ja nautin kirjoittamisesta todella paljon.
Matkani Jannikan yhteisössä
Olen ollut osana Jannikan yhteisöä noin 8 kuukautta. Tulin yhteisöön lapseni ollessa ihan pikkuinen 4kk ikäinen vauva. Olin aina todella jännittynyt. Olin kärsinyt jatkuvasta jännittämisestä jo vuosia. Sain sen matkamuistoksi käyttövuosilta. Siitä huolimatta olin tullut yhteisöön vapaaehtoisesti hakemaan itselle apua, vaikken tarkalleen tiennyt, mihin kaikkeen tulisin sitä saamaan. Osasin silti tässä kohtaa ajatella yhteisön tekevän minulle, eli myös koko perheelleni hyvää. Sitä matkani Jannikassa on todella tehnytkin.
Mitä on olla valmis Jannikalainen? Puhun ”valmistuneesta Jannikalaisesta”. Eli en Jannikaan valmistaa tyypistä. En tuoreesta taikinasta, vaan sellaisesta uunin läpikäyneestä valmiista pullasta. Jannika on hyvä paikka kaikille vanhemmiksi tuleville, tai joilla on alle 3-vuotias lapsi ja joilla on jotain päihteiden käyttöä taustalla.
Valmis Jannikalainen tuntee oman mielensä ja toimintatapojensa sudenkuopat. Sen lisäksi, hän omaa työkalut havainnoida omaa toimintaansa. Mutta ei siinä vielä kaikki: hän löytää ratkaisuja korjaamaan itselle haitallisia toimintamalleja, hyödyttäväksi ja elämää edesauttaviksi työkaluiksi. Lopulta; hän osaa toteuttaa muutoksen, johon pyrkii. Entisellä päihteiden käyttäjällä on monta uutta temppua opittavana. Käyttäjän elämässä ei ole mitään kestävää tai pysyvää. Valmis Jannikalainen tietää pärjäävänsä arjessa.
Jannikan avulla rakensin itselle toimivan ja toistuvan arkirutiinin, joka tuo turvaa meidän koko perheelle. Meillä osataan herätä ajoissa, valmistautua lähtöihin, ruokailla, ulkoilla, päikkäröidä… mennä ajoissa nukkumaan! Miten turvallista. Jannikalainen osaa kanavoida tunteitaan ja tietää miten hoivata vauvan/lapsen lisäksi myös itseä. Jannikalaisen elämä kantaa niin, että siihen voi luottaa. Itseen voi luottaa, omaan tekemiseen voi nojata. Ja turvaverkkoon voi luottaa. Osaan pyytää myös apua, jos tarvitsen.
Suurin pelkoni Jannikaan tullessa, oli oma impulsiivinen käytökseni. Menetin hermoni tilanteissa, joissa kuormitun. Kuormituin usein ja kamppailin tunteideni kanssa paljon. Jannikan myötä aamuisin lähtöjen harjoittelu ja lähtöihin valmistautumisen opettelu toi helpotusta (Aamulla vaatteet valmiiksi, vauvan ja omat tavarat valmiiksi reppuun). Toistot toi tuttuutta ja helppoutta. Joskus kuormitus oli ollut niin pahaa, että se äityi tavaroiden heittelyksi. En ole heitellyt pitkiin aikoihin ja harvoin hermostun yliampuvasti. Olen itseasiassa aika tasainen pytty nykyään. Olin kamppaillut vuosia impulsiivisuuteni kanssa. Toistot paransivat huonoa toiminnan ohjaustani, joka hajosi aina uusiin tehtäviin kesken kaiken ja unohduin oikeasta asiasta.
Käyttökulttuurista toipumiskulttuurin kautta valtakulttuuriin
Valmiina Jannikalaisena koen, että sain Jannikassa pikakurssin valmistautua tavalliseen elämään. Sen rinnalla sain mahdollisuuden kokea olevani toimiva yhteisön jäsen. Ei minulla ollut koskaan ollut sellaista mahdollisuutta, jossa päihdemaailman aiheuttamat jäljet sai noin paljon näkyä ja sain silti ymmärrystä ilman häpeää. Päinvastoin, sain ja sain antaa tukea ja myötätuntoa. Miten eheyttävää. Yhteisö oli todella turvallinen ja myönteinen, sekä ennen kaikkea, siellä uskallettiin olla avoimen rehellisiä, mutta aina rakentavasti.
Näiden kokemusten jälkeen, menen todella reippain mielin opiskelemaan ja töihin. En enää kohtaa ketään niin, että tuntisin piilottelevani menneisyyttäni selkäni takana. Unohdan arkisissa sosiaalisissa tilanteissa edes koskaan olleeni päihteiden käyttäjä. Koen olevani muiden kanssa samalla viivalla. Häpeän tuoma pelko ja ahdistus sosiaalisissa tilanteissa ei vaivaa minua enää.
Valmis Jannikalainen osaa olla kiitollinen, ymmärtävä, rohkea, rakentava, rehellinen, uuttera ja myötätuntoinen, elämäniloinen, saa tuntea, saa olla kiinnostunut. Oman lapsen myötä, tuntuu kuin elämä olisi tehnyt kierroksen ja palauttanut minut takaisin lapsuuteeni, kokemaan sitä eri näkökulmasta; vanhemman roolista. Kaiken jälkeen tuntuu, että tämä on se juttu. Näin joulun alla, olen myös hyvin onnellinen ja kiitollinen siitä, miten eheytymisen myötä, olen saanut omat vanhempani, sisarukset ja perheenjäsenet takaisin elämääni.
Toivotan kaikille ihanaa joulua, oli olosuhteet mitkä tahansa. Rakkautta kaikille!
Kirjoittaja: Entinen Jannikalainen
