”Olethan sä mun kaveri vielä sitten kun mä täytän viisi”? kysyy silmät suurina neljävuotias nuorimies mieskaveriltaan. Pikkupoika haluaa varmistaa, että uusi, mukava aikuinen kaveri ei katoa, vaan säilyy hänen elämässään vielä tulevaisuudessakin. Mieskaveritoiminnan ydin onkin tuossa lapsen esittämässä kysymyksessä; halutaan luoda pitkäaikaisia, turvallisia kaverisuhteita. Mieskaverit ovat vapaaehtoisia, tehtäväänsä koulutettuja, tavallisia, kaikenikäisiä miehiä, jotka toimivat kavereina sellaisille lapsille, joilla ei ole isää tai muuta läheistä miestä elämässään. Lapset ovat yli 4-vuotiaita, niin tyttöjä kuin poikia, joukossa on myös sisaruksia.
Mieskaveritoiminta käynnistyi vuonna 1992 pääkaupunkiseudulla Pienperheyhdistyksen yksinhuoltajaäitien aloitteesta. Pikku hiljaa toiminta on levinnyt seitsemälle paikkakunnalle ympäri Suomea. Päijät-Hämeessä toiminta käynnistyi Lahden ensi- ja turvakotiyhdistyksen organisoimana vuonna 2016. Toimintaa rahoittaa Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (Stea).
Mieskaveritoiminnan tarve perustuu siihen yksinkertaiseen tosiasiaan, että mikäli lapsi ei ole syystä tai toisesta tekemisissä isän kanssa eikä lähipiirissä ole miehiä, voi käsitys miehestä jäädä hyvin vieraaksi. Mieskaveritoiminnan kautta lapsi pääsee tutustumaan siihen, millaista arkinen miehen elämä on. Kaveriparit löytävät usein yhteisiä, kivoja harrastuksen ja yhteisen kiinnostuksen kohteita. Lisäksi Lahdessa mieskaverit ja pikkukaverit tekevät säännöllisiä yhteisiä retkiä. Kaverisuhteen kuluessa mieskaverista muodostuu lapselle tärkeä aikuinen.
Työ mieskaveritoiminnan parissa on opettanut sen, että myös miehille toiminta on tärkeää ja merkityksellistä. Tämä mieskaverin kokemus toiminnasta kertonee kaiken oleellisen: ”Vuosi sitten ryhdyin 7-vuotiaan isättömän, värillisen pikkupojan mieskaveriksi. Olemme tehneet kaikkia mahdollisia ”äijien” juttuja. Liikuttavin kokemus on se, kun pikkukaveri katsoi suoraan syvälle silmiin ja vilpittömästi sanoi, mitä hän ajatteli minusta. Hän sanoi: sinä olet iso, minä pieni, sinä olet vanha ja minä nuori. Sinä olet valkoinen ja minä tumma, mutta meillä on samanväriset sydämet. Päivääkään en vaihtaisi tuon pikkupojan kanssa yhdessä vietetystä ajasta.”
Anna-Maria Sipponen, mieskaveritoiminnan ohjaaja
Lahden ensi- ja turvakoti ry
www.mieskaverit.fi
