Eero Salo (3) kaivelee matkalaukkua, joka on täynnä muovieläimiä. Karhut, possut, liskot ja kengurut alkavat hänen käsissään elää.
Lapset ovat saaneet illalla miettiä, mikä eläin kuvaa itseä, meidän äitiä, isää tai siskoa. Vanhemmat Niina (41) ja Milko Salo (44) virnistelevät, kun Eero esittelee selvät valinnat: isä on lohikäärme, äiti gorilla ja hän itse pieni vihreä papukaija. Puhetta tulee.
– Me voitais jäädä tänne mökkileirille? Eero ehdottaa toiveikkaasti.
Äidin ja isän kanssa voisi hyvin asua täällä, missä saunalla on myös pieni uima-allas.
Eeron perhe asuu töiden vuoksi kahdella paikkakunnalla ja yhteistä aikaa on vähän. Pojan toive on helppo ymmärtää.
Koulutuskeskus Sopukassa on mukava kuhina, kun kotkalaiset vanhemmat harjoittelevat ICDP-leirillä* olemaan läsnä lapsilleen ja juttelemaan heille kannustavasti.
Milko-isälle aurinkoiset päivät ovat alleviivanneet ihan vain yhdessä olemisen tärkeyttä. Kun hän tapaa Eeroa viikonloppuna, on hyvä jättää kaikki muut suunnitelmat pois. Niina sanoo havahtuneensa siihen, miten selvä yhteys lapsen ja vanhempien tunteilla on toisiinsa.
– Lapsi peilaa paljon mielialojani. Jos olen itse rennolla tuulella, enkä ota paineita suorittamisesta, se näkyy lapsen käytöksessä.
*ICDP on lyhenne sanoista International Child Development Programme, Kannustavan vuorovaikutuksen ohjelma.
Julkaistu Enskassa 3–4/2015. Teksti: Essi Lehtinen, kuvat: Jan Ahlstedt.
Kannustava vuorovaikutus on läsnäolon taitoa ja iloa yhteisistä hetkistä.