Lähisuhdeväkivalta on yhteiskunnallinen ongelma, johon tarvitaan yhteistä vastuunottoa 

Savonlinnassa itsenäisyyspäivän aamun kajo kääntyi sanattomaksi suruksi, kun omakotitalon tulipalossa menehtyi neljä ihmistä – nuori äiti ja hänen kolme pientä lastaan. Surmansa saaneiden lasten isä on vangittu todennäköisin syin epäiltynä teosta.

Miten on mahdollista, että kukaan, edes viranomainen, ei puuttunut ajoissa, vaikka puolisolla oli aiempia väkivaltarikoksia ja väkivallasta kumppaniin oli tietoa?

Tällaisissa tilanteissa varhainen, järjestelmällinen puuttuminen on kirjaimellisesti elintärkeää: kun perheessä on aiempaa lähisuhdeväkivaltaa, erotilanne, päihteitä tai mielenterveyden kriisejä, riski vakavan väkivallan kärjistymiselle kasvaa. Tätä osoittavat suomalaiset tutkimukset ja henkirikosseuranta: perhe- ja parisuhdeväkivalta on yksi henkirikosten päätyypeistä, ja parisuhdesurmia edeltää usein aiempi väkivalta. 

Perhesurma katkaisee lapsen elämän – varhainen tunnistaminen on olennaista ennaltaehkäisyssä 

Suomessa tapahtuu 1–3 perhesurmaa vuosittain. Henkirikosten kokonaismäärässä perhe- ja lapsensurmat ovat harvinaisia, mutta niiden riskitekijät ovat tiedossa. Taustalla toistuvat perheen sisäistä turvallisuutta ja hyvinvointia uhkaavat tekijät, kuten erokriisit, taloudelliset ongelmat, päihteet, mielenterveyden häiriöt ja aiempi lähisuhdeväkivalta.

Ellilän ym. (2025) tutkimuksen mukaan näiden perhesurmien taustalla toistuvat lapsuuden kaltoinkohtelu, aikuisiän kriisit, mielenterveysongelmat, parisuhdekonfliktit ja avunsaannin vaikeus. Tutkimustulokset korostavat oikea-aikaisuuden ja monialaisen yhteistyön merkitystä perhesurmien ennaltaehkäisyssä. 

Avun saamisen vaikeus on keskeinen ongelma perhesurmien ehkäisyssä. Sosiaali- ja terveyspalveluissa on vahvistettava riskien varhaisesta tunnistamista, palveluiden koordinointia ja monialaisen tuen tarjoamisesta. Sosiaalitoimen, terveydenhuollon, poliisin ja järjestöjen on toimittava yhdessä jo ennen kuin perheen kriisi kärjistyy.  

On kestämätöntä, että perhe joutuu itse koordinoimaan apua tilanteessa, jossa sen toimintakyky on heikentynyt. Nykytilanteessa apu tulee usein liian myöhään tai perhe ei saa sitä lainkaan, koska kynnys hakea apua on korkea ja palvelut eivät tavoita riskiperheitä.  

Avunsaamisen vaikeudessa ei ole kyse vain palvelujärjestelmän hallinnollisesta ongelmasta ennen perhesurman tapahtumista. Lapsen elämässä on kysymys hengissä säilymisestä ja siitä, onko hänellä mahdollisuus kasvaa turvassa.

Kun perhe ei saa apua ajoissa, lapsi elää pitkittyneessä väkivallan, riitojen ja epävarmuuden ilmapiirissä. Lapsi voi kokea päivittäin laiminlyöntiä, pelkoa ja henkistä kuormitusta. Kyse on haavoittuvassa asemassa olevan lapsen kärsimyksestä, johon kukaan ei puutu.

Perhesurma on peruuttamaton menetys, joka katkaisee tai muuttaa lapsen koko elämänkaaren. Jos lapsi itse jää henkiin, hän menettää usein molemmat vanhempansa, toisen väkivallan seurauksena ja toisen rikoksen vuoksi. Lapsi on jäänyt vaille suojaa, johon hänellä on oikeus. 

Kun perheen arjessa havaitaan lapsen turvallisuutta, kasvua ja kehitystä vaarantavia riskitekijöitä, pelkkä yksittäinen toimenpide, esimerkiksi lastensuojelu- tai rikosilmoitus kaltoinkohtelusta, ei riitä. Tarvitaan pikaisesti katkeamaton ja monialainen ketju, joka tarjoaa turvaa (turvakoti, lähestymiskielto), hoitoa (kriisi- ja tukipalvelut, myös apua väkivallan tekijälle), juridista tukea, ja ennen kaikkea suojelee lasta joka tilanteessa. 

Jokaisen vastuulla on puuttua lähisuhdeväkivaltaan 

Suomen rikoslain mukaan lähisuhteessa tapahtuva lieväkin pahoinpitely on ollut jo lähes viisitoista vuotta virallisen syytteen alainen, jolloin esitutkinta on käynnistettävä riippumatta siitä, haluaako uhri jatkaa prosessia. Lähisuhteissa tapahtuvalle väkivallalle on tyypillistä, että se jatkuu ja pahenee ajan myötä. Tutkimukset vahvistavat, että lähisuhdeväkivallalla on selkeä yhteys perhesurmiin, erityisesti tapauksiin, joissa surmaaja on entinen tai nykyinen puoliso ja tekoon liittyy lapsia.  (Ellilä ym. 2023, Ellilä 2025). Lähisuhdeväkivalta on varoittava merkki, johon tulee aina puuttua perhesurmien ehkäisemiseksi. 

Lähisuhdeväkivalta tapahtuu tyypillisesti kodin seinien sisäpuolella. Se on piilorikollisuutta, johon viranomaiset eivät voi puuttua, jos eivät saa siitä tietoa. Siksi lähipiirin, naapureiden, ystävien ja ammattilaisten rooli on ratkaiseva. Jokainen havainto ja huoli voi olla ensimmäinen askel väkivallan katkaisemisessa. Kun joku uskaltaa kysyä, tarjota tukea tai ohjata avun piiriin, se voi estää tilanteen kärjistymisen ja jopa pelastaa henkiä. Väkivalta ei ole yksityisasia. Se on yhteiskunnallinen ongelma, johon tarvitaan yhteistä vastuunottoa. 

Jotta lähisuhdeväkivaltaan voidaan puuttua, se on tunnistettava. Ilmiön entistä parempi ymmärtäminen ja tunnistaminen edellyttää koulutusta lähisuhdeväkivallasta, sen riskitekijöistä ja varhaisista merkeistä.

Tietoisuuden lisääminen on avain siihen, että väkivalta ei jää piiloon. Kun ammattilaiset, yhteisöt ja yksittäiset ihmiset osaavat tunnistaa hälytysmerkkejä ja tietävät, miten toimia, apu tavoittaa perheet ajoissa. Tämä ei ole vain viranomaisten tehtävä, se on meidän kaikkien vastuulla. 

Perhesurmat ovat estettävissä 

Lastensuojelulaki velvoittaa varhaiseen puuttumiseen ja lapsen edun ensisijaisuuteen. STM:n lastensuojelulainsäädännön uudistus (vaihe 1 annettu 9.10.2025, vaihe 2 tulossa 2026) tähtää juuri selkeämpiin, vaikuttavampiin palveluihin. Savonlinnan tragedia muistuttaa, että uudistusta on vietävä käytäntöön nopeasti. Väkivallan riskissä olevien perheiden tunnistaminen ei saa jäädä sattuman varaan.  

Taustatekijöitä tunnistamalla ja niihin puuttumalla ajoissa voidaan estää perheen sisäisiä henkirikoksia (Ellilä 2025). On tehtävä entistä systemaattisemmin riskiseulontaa, kun perheessä on erotilanne tai väkivaltahistoriaa. Riskikartoitusta tulee tehdä siellä, missä perheitä kohdataan: neuvolat, koulut, opiskeluhuolto, perheneuvolat sekä sosiaalipalvelut ja poliisin yksiköt. Kun riski tunnistetaan, on tukipalvelut käynnistettävä samanaikaisesti ja tiedonkulku varmistettava palveluiden välillä.

Moniammatillisen yhteistyön tulisi olla joustavaa, esimerkiksi lastensuojelun sosiaalityöntekijöillä tulisi olla mahdollisuus työskennellä varhaiskasvatuksessa ja kouluissa.

Ammattilaisten ja viranomaisten toiminnan lisäksi tarvitaan yhteisöllisen vastuun kasvattamista. On lisättävä tietoisuutta puuttumisen merkityksestä ja mistä apua on saatavissa, jotta perheen lähipiiri, ystävät ja naapurit voivat ottaa huolensa puheeksi ja ohjata apuun. 

Savonlinnan tragedia ei saa jäädä pelkäksi uutiseksi juhlapäivän marginaalissa. Se on hälytys: riskit ovat tunnistettavissa, apu on olemassa, ja puuttuminen pelastaa henkiä. Ei enää vaikenemista.

Jos sinä tai läheisesi tarvitsette apua nyt 

• Hätänumero 112 – jos koet akuuttia uhkaa 
• Nettiturvakoti – tietoa, chat ja turvasuunnitelmat. nettiturvakoti.fi  
• Nollalinja (24/7, maksuton): 080 005 005 – apua lähisuhdeväkivaltaan, ohjaus turvakotiin. nollalinja.fi   
• Rikosuhripäivystys (RIKU): 116 006 – tuki uhrille ja läheisille, myös chat riku.fi  

TtM Marianne Ellilän terveystieteiden alaan kuuluva väitöskirja Suomalaisten perheen sisäisten henkirikosten taustatekijät ja ennaltaehkäisy tarkastetaan Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 12.12.2025. Tutustu väitöskirjaan