Hyppää sisältöön

Jokainen lapsi on arvokas – myös vainon keskellä elävä 

Vuoden 2026 Lapsen oikeuksien viikon teema, Jokainen lapsi on arvokas, muistuttaa lapsen arvosta tässä ja nyt. Arvostus näkyy siinä, että kuuntelemme lasta ja toimimme hänen turvallisuutensa puolesta. Erityisen tärkeää tämä on silloin, kun lapsen elämässä on pelkoa ja turvattomuutta. 

YK:n lapsen oikeuksien sopimus turvaa jokaiselle lapselle oikeuden suojeluun väkivallalta, kasvuun ja kehitykseen sekä lepoon, leikkiin ja koulunkäyntiin. Lapsen edun on oltava ensisijainen häntä koskevissa päätöksissä, ja hänen näkemyksensä on otettava huomioon iän ja kehitystason mukaisesti. Myös vanhempaan kohdistuvan vainon keskellä lapsi on omien oikeuksiensa haltija. Hänen kokemuksensa ja tarpeensa eivät saa jäädä aikuisten tarpeiden varjoon. 

Erotilanteeseen liittyvässä vainossa on kyse toistuvasta ja oikeudettomasta toiminnasta, jolla entistä kumppania tai lasta lähestytään, seurataan, tarkkaillaan tai uhkaillaan tavalla, joka on omiaan aiheuttamaan pelkoa tai ahdistusta. Vaino voi alkaa eron yhteydessä tai jatkaa parisuhteen aikaista väkivaltaa ja pakottavaa kontrollia. Tekijä voi pyrkiä säilyttämään vallan entiseen kumppaniinsa myös käyttämällä lasta tai lapsen asioihin liittyvää yhteydenpitoa hallinnan välineenä. Vaikka toiminta kohdistuisi vanhempaan, se voi horjuttaa myös lapsen turvallisuuden tunnetta ja luottamusta aikuisiin. Siksi vainoa ei pidä käsitellä vain vanhempien välisenä asiana, vaan myös lapsen omat kokemukset ja suojelun tarve on otettava huomioon. 

Lapselle kyse ei ole vain aikuisten välisestä asiasta. Hän voi pelätä yllättäviä kohtaamisia, kantaa huolta ja varoa kertomasta perheen elämästä. Häntä voidaan myös painostaa välittämään viestejä tai antamaan tietoja toisesta vanhemmasta. Lapsi joutuu näin osaksi vainoa, vaikka hänen pitäisi saada vain olla lapsi. 

Vaino lapsen elämässä 

"Kouluun meneminen oli niinku tosi pelottavaa, kun ei voinut tietää, milloin se oottaa mua koulun pihassa – ja pakottaa lähtemään mukaansa, vaikkei mun ois kuulunut ees olla sen luona."
Lapsi 12 v

Vaino voi ulottua lapsen arkeen monin tavoin. Se voi näkyä huolena vanhemmasta, pelkona tulevasta tai tarpeena tarkkailla aikuisten mielialoja ja ennakoida tapahtumia. Lapsi voi joutua miettimään, mitä uskaltaa sanoa, kenelle voi kertoa asioista tai voiko tavallisiin arjen tilanteisiin luottaa. Lapsi voi myös kokea kaltoinkohtelua; fyysistä väkivaltaa tai sen uhkaa, tai hänen perustarpeitaan saatetaan laiminlyödä. Vaino voi näyttäytyä lapsen arjessa myös välittämiseksi ja huolenpidoksi naamioituna kuten liiallisina yhteydenottoina, lahjontana tai lapseen liimautumisena. Tällainen toiminta ohittaa lapsen tarpeet ja ylittää lapsen rajat. Lapsi joutuu elämään ristiriitaisessa ja kuormittavassa tilanteessa, jota hän ei pysty itse säätelemään. 

Lapsi ei kerro aina kokemuksistaan tai pelostaan suoraan. Turvattomuus voi näkyä esimerkiksi levottomuutena, vetäytymisenä, uniongelmina tai vaikeutena keskittyä. Lapsi voi pyrkiä suojelemaan vanhempaansa tai huolehtimaan muiden hyvinvoinnista oman jaksamisensa kustannuksella. Huoli vanhemmasta ja aikuisten mielialojen tarkkailu vievät tilaa lapsen omilta tarpeilta. Kun voimia kuluu vaaran ennakointiin, lepääminen, leikkiminen ja oppiminen voivat vaikeutua. Silloin myös lapsen oikeus tavalliseen, turvalliseen arkeen vaarantuu. 

Lapsi ei välttämättä osaa nimetä kokemaansa vainoksi tai väkivallaksi. Aikuisten vastuulla onkin tunnistaa hätä, jota lapsi ei osaa tai pysty sanoittamaan. Lapsen ei tarvitse itse ymmärtää tilanteensa vakavuutta, jotta hänen kokema ansaitsee tulla otetuksi vakavasti. Lapsi tarvitsee aikuisen, joka kuuntelee, ottaa hänen kokemuksensa vakavasti ja auttaa tekemään arjesta turvallista. 

Vaino voi aiheuttaa lapsessa hämmennystä. Kun uhkaava käytös ja näennäinen huolenpito vuorottelevat, sama vanhempi voi tuntua sekä rakkaalta että pelottavalta. Lapsi voi kaivata hänen läheisyyttään ja samalla haluta etäisyyttä tai kokea, ettei kuulu hänen luokseen.

Lapsen ei tulisi joutua selviytymään ristiriitaisten tunteidensa kanssa yksin, vaan muut läheiset ja turvalliset aikuiset voivat tarjota turvaa ja lohtua. On tärkeää kertoa lapselle, ettei vaino ole hänen syytään eikä sen lopettaminen ole hänen tehtävänsä. Lapsi saa kertoa kaikista tunteistaan ilman, että hän joutuu valitsemaan puolta tai huolehtimaan aikuisista. 

Lapsella on oikeus tulla kuulluksi ja suojelluksi 

Lapsen kokemukset, tunteet ja tarpeet voivat jäädä aikuisten näkökulman varjoon, ellei niitä pysähdytä kuulemaan tietoisesti. Lapsen oikeus pitää yhteyttä kumpaankin vanhempaansa ei tarkoita, että hänen pitäisi sietää pelkoa tai väkivaltaa. Huoltoa ja tapaamisia arvioitaessa on siksi kuultava lapsen kokemuksia ja turvattava hänen hyvinvointinsa. Erityisen tärkeää on tarkastella sitä, kenen oikeuksien arvioidaan olevan ensisijaisia – lapsen vai vanhemman. 

YK:n lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa asettamaan lapsen edun ensisijaiseksi harkintaperusteeksi kaikissa lasta koskevissa toimissa ja suojelemaan lasta väkivallalta. Lapsella on myös oikeus ilmaista näkemyksensä ja saada ne huomioiduiksi. Istanbulin sopimus korostaa puolestaan väkivallalle altistuneiden lasten suojelun ja tuen tarvetta. Sopimus velvoittaa asiaankuuluvia viranomaisia arvioimaan väkivallan vakavuutta ja toistumisen riskiä sekä huolehtimaan lapsen suojaamistoimista. Lapsen turvaamisessa ja väkivallan katkaisussa on tärkeää tehdä monialaista ja monitoimijaista yhteistyötä. Myös lastensuojelulaki velvoittaa turvaamaan lapsen oikeuden turvalliseen kasvuympäristöön sekä ruumiilliseen ja henkiseen koskemattomuuteen. 

Vaino- ja väkivaltatilanteissa ei riitä sen selvittäminen, onko väkivalta kohdistunut suoraan lapseen. Tärkeää on myös arvioida, miten vanhempaan kohdistuva väkivalta vaikuttaa lapseen ja millaisia riskejä lapsen tilanteeseen liittyy. Arvioinnin tulee tarvittaessa johtaa konkreettisiin tuki- ja turvatoimiin. 

Lapsen osallistaminen itseään koskevan asian käsittelyyn ei tarkoita vastuun siirtämistä hänelle. Lapsen ei pidä joutua ennakoimaan vaaratilanteita tai huolehtimaan omasta tai vanhempansa turvallisuudesta. Vastuu kuuluu aikuisille. 

"Silloin musta tuntu, et mut ja meijän tilanne tavallaan huomattiin. Se aikuinen kuunteli mua, ja uskoi. Se ei yrittäny selittää mun kertomaa pois. Silloin mulle tuli olo, että voin luottaa siihen, ja oon turvassa."
Lapsi 10 v 

Turvallisuus antaa tilaa olla lapsi 

Turvallisuus tarkoittaa väkivallan ja vainon loppumisen lisäksi mahdollisuutta viettää tavallista arkea – olla lapsi. Lapsella on oikeus leikkiä, käydä koulua, tavata kavereita tai harrastaa ilman jatkuvaa pelkoa. 

Turvan kokemus voi alkaa siitä, että joku aikuinen huomaa lapsen tilanteen, kuuntelee häntä ja ottaa hänen kertomansa vakavasti. Lapsi tarvitsee tietoa siitä, mitä tapahtuu ja kokemuksen siitä, ettei hän ole huoliensa kanssa yksin. 

Turvaa on tärkeää etsiä myös lapsen itse sanoittamista toiveista. Lapsi voi kaivata rauhallisia öitä, huolettomia koulupäiviä tai mahdollisuutta olla miettimättä aikuisten tilannetta. Tällaiset pieneltä kuulostavat asiat kertovat lapsen perustavanlaatuisesta tarpeesta saada elää turvallista lapsuutta. 

Jokainen lapsi on arvokas myös silloin, kun hän pelkää, oireilee tai ei osaa kertoa kokemuksistaan. Väkivallan ja vainon kokemukset eivät määritä hänen arvoaan tai koko tulevaisuuttaan. Kun aikuiset kuuntelevat, suojelevat ja auttavat, lapsen elämään voi vähitellen tulla enemmän turvaa ja tilaa olla lapsi. 

Lapsella on oikeus saada apua väkivaltakokemuksiinsa. Väkivallan ja vainon tilanteissa avun hakeminen voi tuntua vaikealta. Tilanteen selvittäminen ja turvallisten ratkaisujen löytäminen voivat vaatia aikaa ja monenlaista tukea. Avun hakeminen kannattaa, sillä äärimmillään vaino voi eskaloitua lapsikaappaukseksi tai perhesurmaksi.

Lähisuhdeväkivallan ja eron jälkeisen vainon tilanteissa tukea voi saada esimerkiksi Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistyksistä ja Tukikeskus Varjosta. Varjo tarjoaa valtakunnallisesti maksutonta neuvontaa ja keskustelutukea väkivallan kokijoille, tekijöille ja heidän läheisilleen sekä tukea ilmiön parissa työskenteleville ammattilaisille. Oikea aika hakea apua eron jälkeisen turvallisuuden lisäämiseen on nyt. 

Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten yhteystiedot: www.ensijaturvakotienliitto.fi/jasenyhdistykset  

Tukikeskus Varjon yhteystiedot: www.varjosta.fi

Kirjoittajat

Henriikka Hytönen, lähisuhdeväkivaltatyön sosiaalityöntekijä YTM, VIOLA – väkivallasta vapaaksi ry, Tukikeskus Varjo 

Kirjoittaja Niina Remsu
Niina työskentelee lähisuhdeväkivaltatyön asiantuntijana Ensi- ja turvakotien liitossa.

Chatistä saat tietoa ja tukea nopeasti. Kysy omasta tai läheisen tilanteesta.