Näin Maailman pakolaispäivänä voisin kirjoittaa siitä, kuinka Ukrainan sota on jatkunut jo yli 2 vuotta ja liki 12 miljoonaa on joutunut jättämään kotinsa. Tai siitä, kuinka Israelin ja Palestiinan alueella syttynyt sota on aiheuttanut Gazan alueella jo kymmenien tuhansien kuoleman. Näistä iso osa on ollut siviilejä ja lasten osuus valtava. Voisin kirjoittaa ympäri maailmaa käynnissä olevista sodista ja konflikteista, esimerkiksi Syyriassa, Sudanissa, Afganistanissa, Kongossa, Jemenissä. Paljon kirjoitettavaa olisi myös siitä, kuinka ilmastomuutos kiihdyttää muuttoliikettä, koska syntyy alueita, joissa on mahdoton elää kuivuuden, tulvien tai hirmumyrskyjen vuoksi. Voisin kirjoittaa lukuja niistä, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa, kuinka monet asuvat väliaikaisilla pakolaisleireillä tai joutuneet muuttamaan toiseen maahan pakolaisina. Ja kuinka monet näistä lukujen ihmisistä ovat lapsia.
Hyviäkin asioita tapahtuu
Mutta haluan kirjoittaa kuitenkin toivosta. Kaiken pahan keskellä on tärkeää säilyttää usko toivoon ja usko siihen, että hyvääkin tapahtuu. Sotia päättyy, konflikteja saadaan ratkottua. Pakolaisleireillä järjestetään koulunkäyntiä, lapsiystävällisiä tiloja ja klovnitoimintaa alkeellisissakin olosuhteissa. Ihmiset avaavat kotiensa ovia ja tarjoavat nukkumapaikkoja niitä tarvitseville, lahjoittavat rahaa keräyksiin, kuljettavat autoillaan tarvikkeita sotien keskelle.
On organisaatioita, järjestöjä ja yhdistyksiä, jotka sinnikkäällä työllään auttavat valtavia määriä ihmisiä hädän keskellä tai maassa, jonne pakoon lähtenyt päätyy. On poliitikkoja, joilla on todellinen halu tehdä viisaita päätöksiä sekä julkisuuden henkilöitä, jotka antavat valtavia lahjoitussummia ja tekevät näkyvää vaikuttamistyötä. On suuria joukkoja, jotka lähtevät marssimaan liput liehuen, kylttejä kantaen ja voimalauseita huutaen. On vapaaehtoisia, jotka kokoavat lahjoitusvaatteita, ojentavat vesipulloja ja raivaavat raunioita. On perheitä, jotka selviävät vaikeistakin olosuhteista ja lapsia, jotka pääsevät turvaan ja voivat elää sellaista elämää, jota lasten kuuluisikin saada elää.
Toivottomana meistä tulee toimimattomia
Jos meillä ei ole toivoa, meistä tulee toivottomia. Jos olemme toivottomia, meistä tulee toimimattomia. Toivoa on myös se, että tietää ja uskoo jonkun auttavan silloinkin, kun itseltä toivo on loppumassa. Tärkeää onkin, että yhdessä ylläpidämme toivoa. Kannattelemme heitäkin, joilla hetkeksi toivo on kadonnut. Kenenkään ei tulisi jäädä yksin toivottomuudessaan.
Usko hyvään
Jos elämässäni jonkin kirjasuosituksen haluan jakaa, on se ehdottomasti alankomaalaisen historoitsijan Rutger Betgmanin kirjoittama kirja Hyvän historia. Tämä kirja kääntää ajatukset ihmisten pahuudesta ylösalaisin. Kirja murskaa, tutkimuksen keinoin, ajatuksen ihmisen pahuudesta ja tuo esille näkökulman siitä, että ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä, haluavat aidosti auttaa toisiaan, osaavat asettua toisen asemaan ja taistelevat hyvän puolesta. Oikeasti pahoja ihmisiä onkin äärettömän vähän. Kirjassa ei esitelty vain satunnaisia hyviä tekoja vaan koko ihmiskunnan hyvyyden historiaa. Pahatkin teot saivat kirjassa selityksen.
Tällaiseen maailmaan minä haluan uskoa. Koska tällainen maailma tuo minulle toivoa.
Tänään, maailman pakolaispäivänä esitän pyynnön: Jaa toivoa eteenpäin.
Jaa sitä erityisesti niille, joilta se on ehtymässä.
Kuva: Tiuku Pennola
