Miten kohtaat eroperheen lapsen ja tuet lasta kahden kodin arjessa?

Ero vaikuttaa lapseen koko perheen järjestelmänä: arjen rutiinit saattavat muuttua, vanhemmuus jakautuu kahteen kotiin ja lapsi etsii paikkaansa uudessa kuviossa. Tässä on lapsen näkökulmasta monta mahdollisuutta.

Tulehtunut ilmapiiri ja riidat vähenevät, ja lapsi voi rauhallisin mielin asettua kumpaankin kotiin. Vuoroasuvat lapset itse kuvaavat arkea kahdessa kodissa monisyisesti: joillekin se merkitsee turvallisuutta ja läheisyyttä molempiin vanhempiin, toisille se voi merkitä jatkuvia käytännön haasteita ja sitoutumisen ristivetoa. Pahimmillaan vanhempien keskinäiset riidat tai henkinen väkivalta jatkuvat eron jälkeen.

Lapsi on aikuisten tekemien päätösten varassa ja usein voimakkaissa ristiriidoissa lapsi saattaa jäädä aikuisten jalkoihin, pahimmillaan näkymättömäksi. Ammattilaisena tärkein lähtökohta on nähdä lapsen arjen jatkuvuus, turva ja kokemus kuulluksi tulemisesta — lapsi ei ole vain ”vanhempien riidan sivutuote”. Vältä työntekijänä ottamasta kantaa vanhempien syyllisyyteen; korosta lapsen oikeutta molempiin suhteisiin, turvallisuuteen ja tasapuoliseen kohteluun. Lapsen toiveet, huolenaiheet ja konkreettiset kokemukset on hyvä tuoda työskentelyyn aktiivisesti.

Ammattilaisen voi välillä olla vaikea asettua lapsen asemaan ja kiireen keskellä muistaa, mitä tapaamisissa on hyvä huomioida. Jokainen kohtaaminen on tärkeä, mutta on hyvä soveltaa tiettyjä periaatteita kaikissa lasten tapaamisissa. Tässä esittelen niitä seitsemän.

Kohtaaminen: miten aloitat? Vaikka hymyilemällä ja kysymällä Mitä kuuluu? Millainen päivä sulla on tänään ollut?

Vinkit ammattilaiselle

1. Lähde liikkeelle lapsen omasta arjesta

Avaa kohtaaminen lapsen näkökulmasta: pyydä lapselta hänen arkeaan kuvailevia konkreettisia esimerkkejä. “Minkälaisia juttuja tykkäät tehdä koulun jälkeen kotona?” tai “Mikä on kiva asia siinä, että sulla on kaksi kotia?”. Kysy niin, että se ei tunnu lapsesta painostavalta.

Pidä kysymykset neutraaleina, jotta lapsi ei joudu puolustamaan toista vanhempaa tai itseään.

2. Hyödynnä monipuolisia ilmaisukeinoja

Käytä ikätason mukaisia kysymyksiä ja välineitä. Pienillä lapsilla tai nuorisolla voi olla erilaiset keinot ilmaista itseään ja tarpeitaan.

Piirtäminen, kotien karttojen tekeminen, aikajanojen piirtäminen viikoista ja siirtymistä, tarinalliset leikit tai tunnekortit auttavat lasta jäsentämään asioita. Anna lapsen itse päättää, haluaako hän näyttää, kertoa vai piirtää — tämä vahvistaa kokemusta kontrollista ja kuulluksi tulemisesta.

3. Anna lupa tunteille

Lapsen puhe usein piilottaa tunteet tarinoiden ja toiminnan taakse — anna lapselle lupa puhua iloista ja myös huolista.

Kerro lapselle, että kaikenlaiset tunteet ovat sallittuja: ikävä, ilo, hämmennys, huojennus, viha. Huomioi myös se, että lapsi voi samaan aikaan kokea sekä iloa että surua kahdesta kodista. Normalisoi ristiriitaiset tunteet: “Moni lapsi kertoo, että on välillä kiva ja välillä hankala kulkea kahden kodin väliä.”

4. Pidä lapsi irti vanhempien ristiriidasta

Älä kysy ensisijaisesti vanhempien välisistä asioista. Jos lapsi alkaa puhua vaikeista vanhempien riidoista, kuuntele ja kirjaa lapsen näkökulmaa, mutta vältä syyllistämästä tai ottamasta kantaa. Voit sanoittaa: “Kuulostaa siltä, että riidat tuntuvat sinusta raskailta. Sun ei tarvitse ratkaista niitä, aikuiset hoitavat nämä aikuisten asiat ja kantavat niistä vastuun.” 

Vahvista lapsen turvan kokemusta ja selviytymiskeinoja vaikean tilanteen keskellä, erityisesti, jos vanhempien eroon liittyy väkivaltaa tai sen uhkaa jossain muodossa.

5. Anna lapselle kokemus osallisuudesta

Lapsi voi vaikuttaa pieniin arjen asioihin: mitä tavaroita kulkee mukana kodista toiseen, miten siirtymät sujuvat.

Älä lupaa asioita, joiden toteutumisesta on epävarmuutta. Anna lapselle tietoa, jotta hän voi muodostaa oman mielipiteen. Kerro mihin asioihin lapsi voi vaikuttaa. Tee näkyväksi, että lapsen ääni on tärkeä — myös silloin, kun päätökset lopulta tekee aikuinen.

6. Huomioi ikä ja kehitystaso kohtaamisissa

Pienemmät lapset hyötyvät konkreettisesta materiaalista ja leikin kautta työskentelystä. Kouluikäisille voi rakentaa tehtäviä ja digitaalisia harjoituksia.

Nuoret tarvitsevat enemmän tilaa itse kertoa ja määritellä, mistä haluavat puhua. Eroaiheisia videoita on tehty monen ikäisille, niitä voi katsoa yhdessä ja kuulla mitä ajatuksia ne herättävät.

Jos lapsella on erityistarpeita tai kehityksellisiä haasteita, ota ne huomioon kohtaamisissa. Eri ikäiset lapset voivat hyötyä myös vertaistuesta.

7. Tuo turvaa ja jatkuvuutta

Toista tapaamisissa samoja rakenteita (alku–keskustelu–lopetus), jotta lapsi tietää mitä odottaa. Käytä ennakoitavia rutiineja, esimerkiksi aina pieni piirtämistehtävä alkuun.

Kerro, miten lapsi saa sinuun yhteyden, jos hän haluaa jutella lisää. Jos seuraava yhteinen tapaaminen on jo sovittu, merkatkaa se vaikka yhdessä lapsen kalenteriin, jos lapsi on sen ikäinen, että hänellä on jo oma puhelin.

Ja se kaikista tärkein: Lapsen oma ääni — älä unohda sitä! Kuljeta sitä mukana, pidä lapsi mielessä ja sydämessä. Huolehdi, että jokaisessa tapaamisessa lapsella on turvallinen tila tuoda esiin ajatuksiaan, tunteitaan ja kokemuksiaan. Huolehdi myös lapsen äänen näkymisestä kirjaamisessa.

****

Lue lisää lapsen kanssa työskentelystä: Heli Isotalus, Lasten kanssa työskentely konfliktoituneessa erotilanteessa – lähtökohtana lapsen oikeudet ja hyvinvointi. Vaativan erotyön käsikirja (2021), Ensi- ja turvakotien liitto.

Täällä voit tutustua raporttiin, jossa tehty ehdotuksia lapsen oikeuksien ja aseman parantamiseksi: Selvitys vaativista erotilanteista ja palvelujärjestelmästä (STM 12:2025)

Kirjoittaja Johanna Vaitomaa

Johanna työskenteli aiemmin Ero lapsiperheessä -tiimissä erityisasiantuntijana Ensi- ja turvakotien liitossa. Nyt hän on toimivapaalla.

Kaikki kirjoittajan artikkelit