Talvi on hyvää aikaa nauttia luonnosta vauvan kanssa

Talvinen luonto vauvan kanssa voi kuulostaa ensin hankalalta yhdistelmältä: kylmää säätä, kerrospukeutumista ja lähtemisen vaivaa. Silti juuri talvinen luonto tarjoaa paljon hyvää sekä vauvalle että vanhemmalle. Pienikin ulkoilu voi tuoda sopivaa rytmiä ja mielenkiintoista sisältöä päivään.

Raikas ulkoilma tekee usein vauvan unesta syvempää. Moni vanhempi huomaa, että ulkona nukutut päiväunet ovat pidempiä ja levollisempia kuin sisällä. Viileä ilma ja tasainen taustaääni rauhoittavat luonnostaan. Samalla ulkoillessa myös oma hengitys syvenee ja mieli selkenee.

Talviluonto on vauvalle täynnä uusia aistikokemuksia. Pehmeä valo, valkoinen lumi, varjojen liike ja lumisen metsän hiljaisuus ovat erilaisia kuin sisätilojen ärsyketulva. Vauva ei tarvitse suuria elämyksiä. Jo taivaan katselu, puiden latvat tai lumihiutaleet rattaiden reunalla ovat tutkittavaa. 

Ulkoilu rytmittää päivää ja tukee jaksamista 

Ulkoilu tukee myös vanhemman jaksamista. Talvimaisema hidastaa askelta ja tuo uusia avarampia ajatuksia. Kun ei tarvitse suorittaa mitään, keho ja hermosto pääsevät palautumaan. Kevyt kävely rattaiden kanssa on lempeää liikuntaa, joka tekee hyvää ilman treenipainetta.

Pimeänä vuodenaikana luonnonvalo on erityisen arvokasta. Päivän valoisat hetket virkistävät ja auttavat ylläpitämään vuorokausirytmiä. Kun ulkoilu on osa päivää, myös ilta usein rauhoittuu helpommin. 

 Varhain alkavat luontokokemukset rakentavat suhdetta ympäristöön vähitellen. Vauva ei muista ensimmäisiä talviretkiään, mutta keho muistaa rytmin: puetaan, lähdetään, hengitetään ulkona, palataan lämpimään. Siitä syntyy turvallinen toistuvuus.

Voitte kehitellä oman pukemislaulun tai –lorun, josta vauva tietää, että nyt ollaan lähdössä ulkoilemaan. Lauleskelu tai loruttelu voi myös auttaa vanhempaa pysymään rauhallisena, jos vauvaa ärsyttää toppakerrosten, rukkasten ja hattujen pukeminen.  

Lämmin pukeutuminen on tärkeää 

 Hyvin puettuna vauva viihtyy talvisäässä. Kerrospukeutuminen tekee rattaista tai kantovälineestä lämpimän pesän. Toppahaalarin alle kannattaa lisätä villaa ja välikerroksia.

Pää tulee suojata hyvin pakkaselta ja viimalta, kylmimmän pakkasen aikaan päähän puetaan kypärämyssyn ja pipon lisäksi huppu. Myös käsiin ja jalkoihin kannattaa kerrostaa lämpimiä materiaaleja. Rukkasten sisään sujautetaan villalapaset ja villasukkia lisätään kahdet tai kolmet töppösten alle. Nipsut pitävät rukkaset ja töppöset paikallaan ja kiinni haalarissa. Muistathan tarkkailla vauvan nenää ja poskia, että ne pysyvät lämpöisinä! 

Joskus talvipakkanen paukkuu niin kireänä, että pienen vauvan ulkoilua on syytä siirtää lauhempaan säähän. Sopiva pakkasraja riippuu vauvan iästä ja tottumuksista. Kylmimmillä ilmoilla ulkoilut voivat olla lyhyitä piipahduksia vauvaa tarkkaillen. Yli viidentoista asteen pakkanen on vauvalle jo kovin kylmä. Pakkaskeleillä myös lämpöiseen sisävaatetukseen kannattaa kiinnittää huomiota, sillä varsinkin lattialla ryömivä vauva on altis vedolle. 

Talvinen luonto ei vaadi pitkiä retkiä tai erityisiä suunnitelmia. Riittää pieni kierros korttelin ympäri, pysähdys puistossa tai hetki hiljaisella metsäpolulla. Usein juuri ne tavallisimmat ulkoilut muuttuvat myöhemmin kaikkein rakkaimmiksi yhteisiksi muistoiksi. Ulos siis kannattaa lähteä saamaan raitista ilmaa ja luonnonvaloa, vaikka joskus lähteminen väsyttäisikin! 

Vinkkejä talvisiin puuhiin vauvan kanssa löydät Vauvaperhe.fi-sivulta.

Kirjoittanut: Raakel Silvennoinen